Moikka ystävät...
Rakkaus on raakaa, ihan totta. Sen olen näin saanut kokea jälleen kerran. Olen tapaillut ja ollut yhteydessä erääseen tyttöön jo vuoden verran. Suhteemme on tullut erittäin läheiseksi ja olemmekin omien sanojemme mukaan rakastuneita. Haluan vain olla tämän tytön kanssa ja elää elämää. On kuitenkin ongelma, sellainen ongelma joka saa minut hulluksi... ihan todella, en tiennyt että rakkaus voi sekoittaa pään näin pahasti ja saada turhautumaan näin paljon. Töistä ei meinaa tulla mitään, omasta itsestä huolehtiminen meinaa unohtua... Ongelma on se, että nainen ei halua ns. sitoutua ja julkistaa juttuamme. Tämä julkiseksi tekeminen menee aivan yli. Periaatteessa kukaan ei saisi tietää, että meillä on jotain. Ja seurustelua hän ei kuulemma halua VIELÄ! Odottelu tekee minut täysin hulluksi ja tuo salailu. Tiedän, että se ei ole siitä kiinni, että hän jotenkin häpeisi minua tai jotain. Hän ei jotenkin tunne itseään. Pelkää jotain mitä ei tarvitse pelätä. Käytännössä tämä haittaa meidän tapaamistammekin paljon. Mutta tuntuu silti niin oikealta, että kuuluisimme yhteen.
Olen tehnyt ystävät hyvät kaikkeni. Joskus vain fyysiset rajat tulevat vastaan. Minulla ei tunnu olevan omasta mielestäni vaihtoehtoja. En pysty lopettamaan, kun se sattuu enemmän kuin mikään. sekä häneen että minuun. Ja jatkaminen on yhtä kärsimystä. Ihan totta sekoan kohta... :( auttakaa minua :( Rakastan tätä naista todella ja hän on tärkeä minulle.
Rakkaus on raakaa, ihan totta. Sen olen näin saanut kokea jälleen kerran. Olen tapaillut ja ollut yhteydessä erääseen tyttöön jo vuoden verran. Suhteemme on tullut erittäin läheiseksi ja olemmekin omien sanojemme mukaan rakastuneita. Haluan vain olla tämän tytön kanssa ja elää elämää. On kuitenkin ongelma, sellainen ongelma joka saa minut hulluksi... ihan todella, en tiennyt että rakkaus voi sekoittaa pään näin pahasti ja saada turhautumaan näin paljon. Töistä ei meinaa tulla mitään, omasta itsestä huolehtiminen meinaa unohtua... Ongelma on se, että nainen ei halua ns. sitoutua ja julkistaa juttuamme. Tämä julkiseksi tekeminen menee aivan yli. Periaatteessa kukaan ei saisi tietää, että meillä on jotain. Ja seurustelua hän ei kuulemma halua VIELÄ! Odottelu tekee minut täysin hulluksi ja tuo salailu. Tiedän, että se ei ole siitä kiinni, että hän jotenkin häpeisi minua tai jotain. Hän ei jotenkin tunne itseään. Pelkää jotain mitä ei tarvitse pelätä. Käytännössä tämä haittaa meidän tapaamistammekin paljon. Mutta tuntuu silti niin oikealta, että kuuluisimme yhteen.
Olen tehnyt ystävät hyvät kaikkeni. Joskus vain fyysiset rajat tulevat vastaan. Minulla ei tunnu olevan omasta mielestäni vaihtoehtoja. En pysty lopettamaan, kun se sattuu enemmän kuin mikään. sekä häneen että minuun. Ja jatkaminen on yhtä kärsimystä. Ihan totta sekoan kohta... :( auttakaa minua :( Rakastan tätä naista todella ja hän on tärkeä minulle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
otsikkoon: *ne
Taitaapi olla kuule varattu nainen, naimisissa ja silleen ja sinua poikaparkaa nyt hyppyyttää.
no tällaisesta ei kyllä ole mitään pelkoa, tässä on ihan jotain muuta nyt :( sanoo, että ei ole valmis... miten kauan minun pitää odottaa. en haluaisi loukata häntä..
Puhut rakkaudesta, mutta tiedät sen vain omalta kontoltas.
Tyttö ei ole niinkään rakastunut sinuun, haluaa siksi salata suhteenne.
Oletko nyt vain itse päättänyt asiat noin päässäsi? Ehkä tyttö haluaa kuitenkin olla vain kaverisi?
Et ehkä ole kuitenkaan tytön mielestä se oikea?
Jos on jo noinkin kauan mennyt, on ensi huumat ohitettu ja valitettavasti näyttää, että suhdekkin jo näivettynyt... Ei varmaan tule koskaan haluamaan sen kummempaa kanssasi, joten aloita surutyö, ei tule sitten kirkkaalta taivaalta naisen ilmoitus, et pysytään vain kavereina...
tyttö on sanonut minulle sellaisia asioita, että tiedän hänen rakastavan minua. ja en ole päättänyt itse asioita päässäni :( tässä on jotain muuta taustalla :( ihan totta, en voi nähdä asioita näin väärin. tiedän, että olen hänelle todella todella tärkeä nimenomaan jossain muussa mielessä kuin kaverimielessä.
ei tämäkään ole ihan näin, periaatteessa syvempään "suhteeseen" vaikka tätä ei voi siksi kutsua niin olemme hypänneet vasta jokunen kk sitten
Surutyö kannattaa ihan yleisellä tasolla itse asiassa aloittaa heti, koska kaikki hyvä loppuu tai menee huonommaksi aikanaan. Mikään ei tule pahana yllärinä sitten.
"Älä turhaan yritä ymmärtää naista! Tuhlaat vain aikaasi!" on joku viisas mies joskus sanonut. Ehkä tässä tapauksessa ongelma ei olekaan tyttökaverisi, vaan sinä itse. On aika huolestuttavaa, että et huolehdi itsestäsi ja työsi sakkaa. Sanot, että olet niin rakastunut, että näin käy. No, rakkaushan on ihan miellyttävä tunne, mutta minusta sinä olet maistanut sitä nyt liian ison palan. Eli keskityt yhteen asiaan liian paljon. Sama juttu olisi, jos olisit innostunut vaikka kaljapullon korkkien keräilystä. Ajattelisit vain pullonkorkkeja ja haluisit kerätä uusia ja uusia korkkeja aina vain lisää... Olet siis nyt tässä tapauksessa keskittynyt liikaa rakkauteen. Ehkä tyttösi ahdistuu käytöksestäsi niin että torjuu sinua näin. Se että keskittyisit muihinkin asioihin kuten omaan hyvinvointiisi ja itsestäsi huolehtimiseen tai työssäsi menestymiseen, ei tee rakkauttasi yhtään arvottomammaksi. Kun elämässäsi on muitakin tärkeitä asioita, niin olet itse paljon vankemmalla pohjalla, etkä kaadu/sekoa yhden peruspilarin murtuessa. Miten käy nyt, jos tyttösi yllättäen jättäisi sinut? Paskaltahan se tuntuisi vaikka miten olisi muita asioita elämässä, mutta luultavasti sinä olisit ihan tuuliajoilla jos niin kävisi. Tällaisten asioiden varalta olisi hyvä olla suunnitelma B, joka auttaisi eteenpäin. Eli satsaa itseesi, työhösi ja kavereihisi siinä missä rakkauteen tyttöystävääsi kohtaan. Eikä muuta kuin lykkyä jatkossa!
Kuulostaa siltä, että tällä tytöllä on pienoinen, jos ei suurikin, sitoutumiskammo. Mielestäni tilanteessasi kannattaa yrittää vain pelata rauhallisesti ja antaa tytölle aikaa. Tiedän, että se on vaikeaa ja joskus tuntuu siltä, että epävarmuus syö sinua sisältäpäin. Hätiköimällä saatat kuitenkin vain säikyttää ja ahdistaa tyttöä. Jos oikeasti olet sitä mieltä, että pidät hänestä ja olet valmis taistelemaan sen takia, yritä jatkaa samalla linjalla, näytä hänelle ne puolet mistä hän oletettavasti pitää ja ole oma itsesi.
Oletettavasti siis molemmat todella tiedätte toistenne tunteet ja olet tehnyt omasikin selväksi tytölle. Avoimuus on ainakin omasta mielestäni tärkeää ja on hyvä että hän tietää miten paljon välität hänestä. Kerro tunteesi, mutta myös se että olet valmis antamaan hänelle aikaa etkä todellakaan pyri mitenkään monopolisoimaan häntä. Jos olette valmiiksi läheisiä ja tunteneet vuoden verran kaveraina tai läheisinä ystävinä, muutoksenkin pitäisi tulla aika luonnostaan jos välillänne mitään suurempaa on. Jos mitään ei ole, pyydä häntä kertomaan se suoraan. Näistä asioista on joskus puhuttava suoraan. Se saattaa sattua, mutta tuo epävarmuus on se joka lopulta syö pitkällä aikavälillä. Jos hän sinusta yhtään välittää, hän kertoo tunteensa.
Et sanonut miten vanhoja olette, mutta kirjoituksestasi päätellen vielä aika nuoria. Onko kummallakaan takana aikaisempia seurustelusuhteita ja jos on, millaisia? Kannattaa yrittää puhumalla selvittä näitä taustoja. Saatat oppia ymmärtämään tyttöä paremmin ja syyt tälle sitoutumispelolle voi löytyä.
Voin sanoa, että tiedän aikalailla miltä sinusta tuntuu, sillä olen itse käynyt läpi saman kiirastulen. Se, että välittää toisesta aivan valtavasti ja pelkkä ajatuskin hänen menettämisestä kouraisee sielua myöten. Siinä tilanteessa ei auta muu kuin elää näiden tunteiden kanssa kunnes tilanne selviää, mutta itseään ei saa unohtaa. Muuten sitä joutuu ihan tuuliajolle, joss suhteesta ei tulekaan mitään. Tästä joku jo mainitsikin aikaisemmissa viesteissä. Onko sinulla ketään läheistä ystävää, jolle purkaa sydäntä. Se auttaa oikeasti ja helpottaa.
Puuh...tulipa sanottua paljon ja ei mitään. Näistä asioista on tosi vaikeaa puhua näin kirjoittamalla. Toivottavasti edes jotain apua oli ja saat joitain ideoita. Jaksamista ja onnea sinulle.
Kiitos kommentistasi, se lämmitti aika paljon mieltä ja sai lisää taistelutahtoa. Tytöllä taitaa tosiaan olla jonkin sortin sitoutumiskammo tai ehkä jokin epäonnistumisen kammo. Miten sitä saisi lievitettyä? Haluaisin saada hänet ymmärtämään, että kokeilematta ei selviä mitään. Tai kyllähän me vietämme aikaa yhdessä ja tutustumme toisiimme, mutta kuitenkin... Tässä kai nyt vaan on yritettävä kaikkensa ja koitettava olla kärsivällinen :( välitän todella tytöstä, enkä pysty kuvittelemaan elämää ilman häntä. Olemme olleet toisille jotain niin suurta tässä viimeisen vuoden ajan.
Tunteemme olemme selvittäneet toisillemme. Ja ne tuntuvatkin molemmin puolin suurilta. Se on asia joka lämmittää mieltä paljon. Hän on todellakin sanonut, että rakastaa. Ja voin kertoa, että hänen suustaan se ei tule helposti.. Suhteita on ollut molemmin puolin, eikä niissä ole sen erityisempiä juttuja, mutta mistään kovin suuresta kokemuksesta ei ole kummallakaan kyse. En tiedä onko se hyvä vai huono. Mitä olette mieltä jostakin takarajan asettamisesta itselle? Jos tilanne ei etene ollenkaan. Tätä joku minulle on ehdottanut.... :( mutta vaikeaa on...
Mutta mikä avuksi. Jotenkin pitäisi saada hänet varmemmaksi...
Etäisyyden ottamiinen - muu ei auta. Lisää naisen kunnioitusta sinua kohtaa kun et suostu ihan minkälaiseen kohteluun tahansa. Lisäksi tämä antaa tilaa sinulle rauhoittaa elämääsi ja keskittyä työhösi ja itseesi - JA ennen kaikkea samalla naisesi saa tilaa käsitellä sitoutumiskammoaan ja pelko siitä, että saattaa menettää sinut, tekee prosessista 10 kertaa nopeammin kuin jos pysyt likellä ja yrität kaikkesi vakuuttaseksi hänet. Sillä tosiasian on se, että hänen täytyy itse vakuuttaa itsensä - sinä et siihen pysty.
Pieni etäisyyden ottaminen voi olla hyväksi, mutta kohtuudella. Enemmänkin pysyn edelleen mielipiteeni takana ja suosittelen käyttäytymään aivan kuten tähänkin mennessä, sillä erolla että otat aikaa myös itsellesi. Käy ystäviesi kanssa joskus ulkona tai vaikka ihan yksiksesi lenkillä. Tärkeintä on, että pystytte miettimään asioita myös omilla tahoillanne ilman, että toinen vaikuttaa siihen. Tavatessanne voitte taas katsoa onko mitään uutta ja kehittävää tullut mieleenne. Se, jos pystytte keskustelemaan tilanteesta avoimesti on jo hyvä merkki.
Tietyssä mielessä aikaraja on mahdollinen ajatus, harkitsin sitä itsekin aikoinani. Toisaalta, en ole varma olisinko sittenkään pystynyt pitämään kiinni siitä jos tilanne ei olisi mennyt parempaan suuntaan. Sen verran vahvoista tunteista oli kyse omalla kohdallani.
Näin yleistettynä voisin sanoa, että sitoutumiskammoisten kanssa on edettävä rauhallisesti eikä heitä saa ahdistaa liika. Kaikenlainen painostaminen ja tarrautuminen vai saa heidät taas ottamaan etäisyyttä ja pakenemaan. Omassa tapauksessani käyttäytymällä rauhallisesti ja pitämällä pään kylmänä lopulta tyttö oli se, joka jatkuvasti otti minuun yhteyttä. Yritä sinäkin saada hänet vakuuttumaan siitä, että olet valmis etenemään hänen tahtiaan, mutta hänen on myös suotava sinulle omaa aikaa niin kauan kuin hän ei ole varma mitä itse haluaa.
Tietenkään tämä ei päde kaikissa tapauksissa, sillä jokainen ihminen on loppujen lopuksi yksilö eikä kahta samanlaista tarinaa ole olemassa. Toivottavasti teidän tarinallanne on onnellinen loppu.
Terve... Nyt tässä kävi niin, että sittenkin se oli hän joka halusi ottaa etäisyyttä. Kuulemma hetken aikaa haluaa miettiä mitä haluaa. Hän kuitenkin tuntuu haluavan pitää yhteyttä. Olla menettämättä minuun kokonaan kontaktia. Äsken hän halusi puhua minun kanssani ja sitten kysyin voitaisiinko nähdä ja voisinko tulla yöksi. Hän vastasi vaan, että jos se minusta on järkevää... mitä minun pitäisi ajatella... :( :( ??
Anna tytölle aikaa. Ei kannata painostaa tai yrittää nähdä häntä pakolla nyt. Pahennat vaan tilannetta. Ota Rocky:mainen asenne ja tee vaikka lenkkejä yöllä tee jotain millä saat vähän päätä selkeämmäksi. Alkoholia ei kuitenkaan. pakota mielesi johonkin muuhun. katso vaikka 8 kautta 24 sarjaa putkeen tms. Älä kirjottele tytölle viikkoon tai soittele. Anna olla rauhassa. Tyttö hätääntyy ja ottaakiin yhteyttä suhun ja haluaa ehkä jo tavata ja sopia.. Liikaa kun tuputtaa itteään niin käy vaan huonosti. anna tilaa hetkeksi. sanot että annan sun miettiä hetken aikaa yksinään asioita, en soittele tai painosta tms.. kyllä se siitä. Breikki tekee hyvää! Kaipaus on suurempi viikon päästä. Näkeminen on tosiasia.