Kun aloin seurustella nykyisen poikaystäväni kanssa en sitä ennen ollut harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa. Olemme seurustelleet jo pari vuotta mutta edelleen silloin tällöin asia vaivaa minua, ajatus siitä että poikaystäväni on kokenut minulle hyvin intiimin ja tärkeän asian myös kahden muun ihmisen kanssa minun lisäkseni tuntuu vain todella pahalta ja satuttaa, tosin kyseessä oli molemmilla kerroilla yhdenillan juttu. Rakastan häntä ja haluan viettää hänen kanssaan koko loppuelämäni, hän on vain kaikin puolin täydellinen mies minulle. Olemme keksustelleet asiasta myös monta kertaa mutta en vain ymmärrä miksi asia silti vaivaa minua.. onko kellään muulla kokemusta tällaisesta, tai mitä mieltä olette onko tämä normaalia vai olenko vain jotenkin todella vanhanaikainen? miten voisin päästä asiasta yli?
Miten pääsen yli..
mitä teen
101412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kertokaa mitä mieltä olette asiasta vaikka teillä ei omakohtaista kokemusta olisikaan.. olen miettinyt tätä aisaa jo aivan liikaa yksin!
Jotkut ehkä saattavat ajatella sellaista ajattelumallia tyhmänä, että otetaan huomioon ne "menneisyyden jutut" jonkun kanssa, varsinkin jos ne on olleet "merkityksettömiä" yhden illan juttuja. Itse olen avoliitossa mieheni kanssa ollut useamman vuoden, seurustelumme alkoi lukion ensimmäisellä luokalla ja muutimme yhteen viiden vuoden seurustelun jälkeen. Molemmat olemme toistemme ensimmäisiä, kumpikaan ei ole ennen suhdettamme ollut muiden kanssa.
Ensimmäisen vuoden aikana yhteenmuutosta olimme hetken aikaa asumuserossa, kun suhteessa oli solmuja. Onnistuin jotenkin ajautumaan siihen tilanteeseen, että huomasin olevani ihastunut erääseen toiseen mieheen ja olinkin katsellut häntä jo pidemmän aikaa, vaikka en missään vaiheessa ole ajatellutkaan pettämistä, pelkkää ihastusta ilmassa siis. No tämä mies olikin myös kiinnostunut ja kertoikin minulle asumuseroni aikana olevansa ihastunut. Kävimme ns. treffeillä, kuitenkin enemmän kaverimielessä asumuserostani johtuen. Seuraavana huomasin ajattelevani pääni puhki olisiko tuo mies sittenkin se oikea (jos sitä "kemiaa" siksi voi kutsua), miten selviän erosta, haluanko erota ja myös sitä, että miehellä on ollut pari tyttöystävää jo aiemmin, ja olisinko mahdollisesti mustasukkainen hänen existään. En tiedä ikääsi, mutta ilmeisesti yli 20-vuotiailla/kuitenkin alle 30-vuotiailla on lähes jokaisen kohdalla ollut jo yksi kaksi tai useita suhteita. Yritin saada päähäni, ettei minun tarvitse ajatella niitä aiempia naisia, vain hänen ja minun suhdettani jos sellainen olisi tullakseen. No ei tullut, en halunnut ottaa sitä riskiä mustasukkaisuudesta ja muista sotkuista, itselläni kun ei ole minkään valtakunnan kokemusta parisuhteen päättymisestä/erosta, mutta ei myöskään sinkkuelämästä. Luulen että pelkäsin alitajuntaani myöten sinkuksi jäämistä, jos mies ei olisikaan tarpeeksi kiinnostunut, koska onhan hän jo kokenut pari eroa. Välillä harmittaa etten kokeillut miten hieno suhde siitä olisi voinut tulla, jos en olisi koko aikaa epäröinyt ja ajatellut niitä muita naisia. Nykyään olen palannut yhteen avomieheni kanssa ja ihan hyvin sujuu, vaikka se mies varastaa välillä pari ajatustani.
siis että palasin silloin yhteen avomieheni kanssa ja ihan hyvin sujuu nykyään.
Kiitos todella paljon vastauksestasi, helpottavaa että edes joku ymmärtää minua! En vain tiedä miten voisin päästä tästä yli koska en voisi ikinä kuvitella harrastavani seksiä kenenkään muun kanssa,enkä osaisi kuvitella elämää ilman poikaystävääni. En vain todella tiedä mitä voin tehdä koska poikaystäväni ei ole sinänsä tehnyt mitään väärää ja hän on monet kerrat itkenyt asiasta koska ei tiedä mitä voisi tehdä parantaakseen oloani, koska ei saa tehtyä tekemättömäksi ja katuu itsekin tekojaan ja nuoruuden tyhmyyttään.
poikaystävääsi. Oma mieheni hölmönä tuntee syyllisyyttä siitä, että hän luulee välillä minun haluavan elää jotenkin villimpää elämää ja että olisi vienyt minulta "mahdollisuuden" villiin nuoruuteen. Kumpaakaan meistä ei kuitenkaan kiinnosta villitykset ja sekoilut, ei kiinnostanut nuorempanakaan. Olemme eläneet autuaan tietämättöminä kaikesta suhdesotkujen kirjosta, syrjähypyistä ja muusta on nähty matskua vain elokuvissa ja sarjoissa, ei edes kaveripiirissä. Toisaalta olen itse tyytyväinen, etten ole koskaan joutunut sellaiseen suurempaan ihmissuhdesoppaan tai joutunut pahemmin kokemaan mustasukkaisuutta. Olen itse todella mustasukkainen luonne, en pitäisi siitä, jos mieheni olisi flirttailija-tyylinen naistennaurattaja, joka heittää läppää jokaiselle kaupan kassalle (normaalin ystävällisyyden ymmärrän). Hän kohdistaa sellaisen huomion vain minuun, siinä mielessä olen onnekas. Toisten mielestä esim. flirtti piristää mutta itse en koe flirttaavani muille miehille, suhteessa kun olen, vain omalle miehelle.
En osaa antaa neuvoa, miten pääsisit ajatuksistasi eroon, en minäkään päässyt omistani sitä toista miestä kohtaan (hänen aiemmista naisistaan). Toinen puoli päästäni "otti rennosti", ajattelin ettei menneillä ole väliä, vain sillä mitä meillä olisi. Toinen puoli taas stressasi niistä menneistä, olin varma että minun pitäisi osata tietynlaisia asioita jos päätyisimme sänkyyn asti, tai hän olisi niin eri tavalla ja enemmän kokenut että haluaisi/olettaisi minun tekevän kuten ne aikaisemmat naiset. Monet sanovat esim. että seksi on vain seksiä. Minulle seksi ei ole pelkkää seksiä, ryhdyn siihen vain sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan minulla on paljon tunteita ja johon pystyn täysin luottamaan. Siksi pelottaa, jos joskus eroamme, päädynkö sinkuksi koko loppuelämäksi sen takia etten saa luottamusta keneenkään muuhun. Sinkkupalstoillakin on mielestäni/ymmärtääkseni aina pyörinyt ihmisiä, joiden elämänkatsomus ja asenteet ovat täysin erilaisia kuin omani. En varmaan selviäisi sinkkunakaan.
Kuulostat aivan minulta! Molemmat olemme poikaystäväni kanssa enemmän kotihiiriä kuin hirveitä menijöitä, vietämme mielummin perjantai illat kotona toistemme kainalossa kuin lähdemme baariin suurimman osan ystävistämme tekiessä niin. Erona tapauksessani on tosin se että poikaystäväni ei onneksi ole aiemmin seurustellut toisten kanssa.. ehkä olen vain todella mustasukkainen. En vain itse voisi ikinä kuvitella harrastavani seksiä kenenkään kanssa ketä en rakastaisi, ja ajatus siitä että poikaystäväni on ollut jonkun toisen naisen sisällä tuntuu vain todella pahalta.
Jos sinulle joskus tulee ero niin olet itse siinä tilanteessa, että olet "kokenut". Minulla on aivan mahdoton tilanne avomieheni kanssa. Olen keski-iässä ja joudun vatkaamaan näitä entisiä suhteitani joka ikinen päivä. Haluaisin keskittyä nykyiseen suhteeseen, mutta mies toistuvasti tivaa entisistä. Rakastitko? Nautitko? Kuinka usein? Suojaa vai ei? jne. Olisiko minun pitänyt elää purkissa keski-ikään saakka? Pitääkö minua jatkuvasti muistuttaa existä? Koska saan heistä rauhan? Jos et kestä, niin jätä mies.
Kun tulee asia eteen, mille et voi mitään, kannattaa se yrittää unohtaa.
Ajattelet vain sen juuri niin, että kun et voi sille kerran mitään, sen pitää antaa olla ja yrittää unohtaa.
Toista tätä mantraa päässäsi usein, niin huomaat, että alkaa kummasti helpottamaan.
Itselleni se on keino olla murehtimatta turhia, kun ei kerran voi jollekkin asialle mitään tehdä.
Mustasukkaisuus on normaalia, mutta liika sellainen tekee hulluksi!
Unohda siis koko juttu!
Kiitos edellinen kirjoittaja taidat olla oikeassa, en voi enää asialle mitään joten parasta yrittää vain unohtaa se ja olla onnellinen että olen löytänyt elämäni miehen jota rakastan enemmän kuin mitään. Hän on kuitenkin muuten kaikin puolin täydellinen minulle ja on monet kerrat sanonut ettei ole koskaan ennen rakastanut ketään ja ettei ikinä voisi verrata minua muihin naisiin koska olen hänen mielestään aivan eri tasolla.
Sinun on yksinkertaisesti tehtävä päätös, että hyväksyt, että hänellä SAA olla menneisyys, eikä se kuulu sinulle. Sekään ei haittaa vaikka hän olisi hirveästi rakastanut jotakuta toista ennen sinua! Nyt on nyt, menneillä ei ole enää merkitystä. Ei entiset kokemukset merkitse sitä että vertailisi, eikä sitä että vieläkin rakastaisi, ei ei ei. Tietäisit sen jos olisit itse kokenut enemmän. Oikeastaan on vahinko, että sinulla ei ehtinyt olla seksisuhteita häntä ennen, koska silloion olisit itse nähnyt, miten vähän sillä on merkitystä jos kumppani vaihtuu. Ajatteleppa esimerkkinä myös leskiä, jotka eivät ole koskaan lakanneet rakastamasta edesmennyttä puolisoaan ja silti rakastavat ja ovat onnellisia uuden kanssa. Rakkaus on niin laaja asia ja eri ihmisiä rakastaa eri tavoilla, että ei todellakaan kannata vertailla olemattomien kilpailijoiden kanssa. Kun mies on heistä eronnut, he eivät ole enää kilpailijoita. Mieti myös, onko mustasukkaisuutesi omaa epävarmuuttasi, josta pääset kun ajattelet että kaikista maailman naisista hän on kuitenkin valinnut juuri sinut.
Lakkaa siis ajattelemasta asiaa, päätä se. Äläkä kiusaa häntä kohtuuttomalla syyllistämisellä asiasta, jossa ei ole mitään pahaa.
.