Olen ollut jo nelisen vuotta erään ihmisen kanssa säännöllisesti yhteydessä. Emme siis tee nyt muuta kuin kirjoittelemme, koska meidän välimatkamme on melko pitkä. Aluksi ajattelin, että voisimme olla mitä parhaimpia ystävyksiä, koska onhan hän mukava ja meillä on yleensä hauskaa. Mutta on asioita, jotka minusta paljastavat hänet melkoisen itsekkääksi (en tarkoita tervettä itsekkyyttä, sitähän on jokaisella).
Tuntuu, että minä annan kaikkeni, mutta hän pompottelee minua miten sattuu. Hän saattaa kysyä minua meseen kirjoittelemaan, mutta sitten hän kuitenkin tuntuu siellä tylyltä. Jos kirjoitan jotain minua kiinnostavia asioita, hän melko selvästi näyttää, ettei häntä kiinnosta. Jos kysyn hänen vointiaan ja miten päivä on mennyt, hän kirjoittaa esim. "älä hössötä siinä! En haluaisi puhua siitä". Sitten hän odottaa, että minun täytyy olla kiinnostunut hänen asioistaan. Kilttinä ihmisenä minä tietenkin olen kiinnostunut ja annan oman mielipiteen kaikkeen. Usein hän sanoo, että olen tärkeä hänelle. Sitten hän ei kuitenkaan mitenkään tuo esille sitä, että olisin tärkeä. Viikossa hänen tuntemuksensa voi muuttua ihannoinnista mitätöintiin minua kohtaan.
Kaikesta huolimatta olemme muuten melko samantapaisia ja olemme samalla aallonpituudella. Ihmettelen vain hänen ristiriitaista käytöstään. Joskus olen kieltämättä hieman pettynyt... mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Tuntuu, että minä annan kaikkeni, mutta hän pompottelee minua miten sattuu. Hän saattaa kysyä minua meseen kirjoittelemaan, mutta sitten hän kuitenkin tuntuu siellä tylyltä. Jos kirjoitan jotain minua kiinnostavia asioita, hän melko selvästi näyttää, ettei häntä kiinnosta. Jos kysyn hänen vointiaan ja miten päivä on mennyt, hän kirjoittaa esim. "älä hössötä siinä! En haluaisi puhua siitä". Sitten hän odottaa, että minun täytyy olla kiinnostunut hänen asioistaan. Kilttinä ihmisenä minä tietenkin olen kiinnostunut ja annan oman mielipiteen kaikkeen. Usein hän sanoo, että olen tärkeä hänelle. Sitten hän ei kuitenkaan mitenkään tuo esille sitä, että olisin tärkeä. Viikossa hänen tuntemuksensa voi muuttua ihannoinnista mitätöintiin minua kohtaan.
Kaikesta huolimatta olemme muuten melko samantapaisia ja olemme samalla aallonpituudella. Ihmettelen vain hänen ristiriitaista käytöstään. Joskus olen kieltämättä hieman pettynyt... mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
hänellä on luonnehäiriö joka ei parane. ei hän varmaan itsekään tiedä mitä milloinkin ajattelee.
moni kakku päältä kaunis ja joskus rumakin on just tasan niin rumaa miltä näyttää.