Ystäväni ei tukenut minua mitenkään kun oma mieheni petti ja minua ja otin avioeron, itse asissa en enää ollut hänen arvoisensa koska olin eronnut yksinhuoltaja. Kuinkas ollakaan on nyt toinen ääni kellossa, kun oma mies jäi kiinni pettämisestä. Pikkuisen on rouvan silmät olleet punaiset ja hymy poissa. Minulle soittaa mieltään, kun ei kekellekään muulle voi. Että sellaista ystävyyttä. Siinäpä pitää kulissinsa, kun ei pysty talosta ja elintsosta luopumaan niin ja mikä tärkeintä ei pysty "alistumaan" yksinhuoltajan yhteiskunnalliseen rooliin. Itse en enää sitä kulissi paskaa jaksais päivääkään! Mutta niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Varoittelin aikani miehensä iltajuoksuista, ei uskonut. Surullista sinäänsä, mutta saapa nyt miettiä oliskiko itse voinut käyttäytyä minun heikkoina hetkinäni toisin.
niin se metsä vastaa
vahingonilonen
8808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä ole milläsikään. Tosin voit salassa tuntea hiukan vahingoniloa :D. Itselleni kävi samalla tavalla, perheelliset ystävät katosivat eron myötä. Olin kuin ilmaa, epäonnistunut, luuseri, enhän osannut edes liittoani hoitaa. Nyt sitten yksi jos toinen itkee, että mies pettää ja pettää, pitääkö vielä yrittää antaa anteeksi, kun rakastan niin paljon ja kyllähän se siitä muuttuu. Minä vaan totean, että likapyykki pestään kotona. Ja sitten kuulen olevani kylmä ihminen. Toisille ihmisille on se materia tärkeämpää kuin itsekunnioitus ja rakkaus. Jokaisen oma valinta. Minulle on turha itkeä tuollaisista. Niin makaa kuin petaa.
on syytäkin pysyä kaukana, eroaminen kun tuppaa leviämään lähipiiriin.
on muuten ihan tutkittu juttu.
ei sitten näissä tapauksissa auttanut? Mitäköhän ihmisen mielessä mahtaa pyöriä ennen kuin hän ottaa eron, jos se johtuu eronneiden kanssa seurustelusta? Alkaako oma tyytymättömyys korostua, kun näkee, että on tehty toisenlainen ratkaisu. Jos toisten esimerkki vaikuttaa kovin paljon eikä tunne itseään ja arvojaan riittävän hyvin, niin kyllä kai seuransa kannattaa tässäkin tapauksessa valita huolellisesti. Mutta kohtelias pitää olla sille eronneellekin.
se on tutkittu? Aika ihmeellinen kaveripiiri pitää olla, jos erotaan ihan syyttä suotta, tavan vuoksi, kun toisetkin niin tekee. Kaverit painostaa.
En tunne enkä tiedä yhtään eronnutta, jotka eivät olisi eroaan monen vuoden ajan jo työstäneet ennen lopullista päätöstä. Ihme kavereita on sinulla, jos heidän mukaansa toimit.
Tuostako se sitten johtuukin, että eronnutta kartetaan? Tauti tarttuu?
Toisten ero rohkaisee muitakin tekemään niitä ratkaisuja. Nähdään, ettei se niin hirvittävän vaikeaa olekaan. Totta, niitä on varmasti harkittu pitkään ja jääty roikkumaan huonoihin suhteisiin.
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/suhteet.asp?id=2221489
tarttuvaa, vaan ehkä silloin lähiympäristössä olevan parikunnat rupeavat myös miettimään omia parisuhteitaan. Ainakin kun itse erosin aikanani, moni tuttava pariskunta kertoi (tai lähinnä vaimot) kertoivat, että eroni vaikutti heihin juuri näin. Kukaan muu näistä pariskunnista ei eronnut silloin.
Se on toki totta, että monet näistä tuttava pariskunnista "jäi" tässä eron yhteydessä, koska olinhan itse todella se yksinhuoltaja ja ns. onneton luuseri, joka ei pystynyt miestä pitämään. Valitettavasti vain moni näistä pariskunnista on tänä päivänä eronnut, ja voin kertoa, että he olivat eron tulleessan hyvin nöyriä. Muuttui ääni kello hyvin paljon, eronneet eivät olletkaan enään mitään onnettomia luusereita, yksinhuoltajia.
Olen itse sitä mieltä, että kukaan näistä ei ollut minun todellinen ystävä, vaan tosiystävät pysyvät myös vaikeina aikoina, tukena ja turvana.
Hah. Olet käsittänyt asian väärin. Eroaminen "tarttuu" siksi koska ihmiset jotka ovat kärvistelleet onnettomissa liitoissaan jo vuosia, eivät ole uskaltaneet erota -surullista kyllä- sosiaalisten paineiden ja imagon menettämisen pelossa. Pelätään juurikin tuota luuseriksi leimautumista, hulluinta on että naimisissa olevathan sen yksinhuoltajan ovat leimanneet muka itseään huonommaksi. Pelostahan se johtuu. Mutta kun joku eroaa ensimmäisenä, ja säilyy hengissä, jos he saavat asiat toimimaan ja huoltajuuskin sovitaan kypsästi, niin muutkin onnettomat saattavat uskaltautua tekemään pitkään salaa toivomansa ratkaisun.
Onneton liitto kun ei ole parempaa elämää kuin vapaus. Naimisissa olo ei ole mikään hyvän elämän status.
Tuli ero ja paljon entisiä kavereita palasi elämään eron myötä. Ehkäpä miehet ajattelee asioita eri kantilta kuin naiset.