Voisiko joku selventää sitä periaatetta, että neitsyys halutaan säilyttää avioliittoon? Siis asiallisia vastauksia kaipaan.
Mistä tämä periaate nousee? Mitä se papin aamen muuttaa? Jos ajatellaan että seurustelee toisen kanssa niin tiiviisti ja vakavasti, että avioliitto tulee suunnitelmiin, niin mikä siinä itse suhteessa sitten loppujen lopuksi muuttuu juuri sen vihkimisen myötä niin, että yhtäkkiä voi hyväksyä seksin harrastamisen? Jos jo ennen papin aamenta muuten elää kuin mies ja vaimo, niin miksi ajatellaan että on hyvä asia pidättäytyä seksistä kun kerran ei ole virallisesti vihitty?
Eihän esiaviolliselle seksille mitään teknistä estettä ole, ennen oli parempi pysyä neitsyenä (nimenomaan naiset) koska yhteiskunta ei hyvällä katsonut aviottoman lapsen synnyttäjää. Nykyään on ehkäisymenetelmiä, joten koko juttu on puhdas periaatekysymys.
Jos ajattelee itse avioliittoa, niin loppujen lopuksi nykyisen kaltainen avioliitto ei ole kovin vanhakaan. Ennen mentiin avioon siten, että keskenään päätettiin että nyt ollaan mies ja vaimo. Ja sitten muutettiin yhteen. Ja se oli avioliitto. Voisi sanoa, että nykyinen avoliitto on kuin entisajan avioliitto. (Toki ennenvanhaan avoliitto(=avioliitto) otettiin paljon vakavammin kuin nykyään, varmasti vakavammin kuin monet nykyajan avioliitot.) Joten se papin aamenen odottaminen ei ole mikään vanha perinne, vaan silloin kun muutettiin yhteen niin sitten oltiin sillain. Eikä siitä mitään moraalista krapulaa podettu. Jos asiaa ajattelee uskonnon kannalta, niin tietääkseni Raamatussakaan ei puhuta vihkimisestä mitään. Raamatussa mies yhtyy naiseen, ja sitten ollaankin mies ja vaimo. Siis nimenomaan se ensimmäinen sekstailukerta on avioliiton alku. Ja jumalan edessä lupaudutaan toisille, papeista ja seremonioista ei puhuta mitään.
Jos sitten ajattelee mitä (nykyinen) avioliitto itsessään on ja mistä se tulee. Tietenkin kirkko ensimmäisenä nappasi sen avioliittoon vihkijän osan, koska kirkko tykkää vaikuttaa sellaisissa asioita joissa voi olla ihmisten roolimallina ja ohjeistaa sisäisessä elämässä = ohjata ihmisten moraalia ja käyttäytymistä. Nykyään voi tietenkin mennä naimisiin ilman että on kirkon kanssa tekemisissä. Joten kai se ydinjuttu sitten on se virallinen lupaus, jota tässä haetaan.
Loppuosa avioliitosta sitten onkin lakia ja liittyy omaisuuteen. Kun entisajan häntäheikit tekivät lapsia vähän joka pitäjässä, katsottiin että olisi paikallaan säätää laki jonka myötä häntäheikin lapsilla on oikeus periä isänsä. Tästä se laki on sitten mutkistunut. Mutta yleisesti ottaen, omaisuuden jaon takiahan ne avioliitot kirjataan virallisiin kirjoihin.
Avioliitto siis yleisesti ottaen koostuu noista kahdesta osasta; virallinen lupaus ja laki. Sitten on tietysti se symbolinen osa. Se, että luvataan haluta rakastaa koko loppuelämänsä. Tästä tuleekin sitten sellainen mielikuva, että sitä neitsyyttä pantataan siihen asti kunnes nuo lupaukset saadaan. Ettei vahingossa anna huijarille. Mutta eikö voisi ajatella, että tämä symbolinen lupaus on annettu vaikka jo silloin kun toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi? Ja jos pidetään kirkkohäät juuri sen takia, että tämä asia halutaan luvata Jumalan edessä, niin miksei se Jumala kuule jos lupaa vaikka kotona? Jos taas se uskontoasia ei ole niin tärkeä, ja vihkiminen pidetään vaikka maistraatissa, niin miksi koetaan niin tarkeäksi se, että luvataan nimenomaan julkisesti, muiden edessä, ennen kuin kokee voivansa harrastaa seksiä? Se seksielämäkin on vain kahden välinen juttu. Miksi sen lupauksen, joka johtaa seksiin, on oltava julkinen?
Mistä tämä periaate nousee? Mitä se papin aamen muuttaa? Jos ajatellaan että seurustelee toisen kanssa niin tiiviisti ja vakavasti, että avioliitto tulee suunnitelmiin, niin mikä siinä itse suhteessa sitten loppujen lopuksi muuttuu juuri sen vihkimisen myötä niin, että yhtäkkiä voi hyväksyä seksin harrastamisen? Jos jo ennen papin aamenta muuten elää kuin mies ja vaimo, niin miksi ajatellaan että on hyvä asia pidättäytyä seksistä kun kerran ei ole virallisesti vihitty?
Eihän esiaviolliselle seksille mitään teknistä estettä ole, ennen oli parempi pysyä neitsyenä (nimenomaan naiset) koska yhteiskunta ei hyvällä katsonut aviottoman lapsen synnyttäjää. Nykyään on ehkäisymenetelmiä, joten koko juttu on puhdas periaatekysymys.
Jos ajattelee itse avioliittoa, niin loppujen lopuksi nykyisen kaltainen avioliitto ei ole kovin vanhakaan. Ennen mentiin avioon siten, että keskenään päätettiin että nyt ollaan mies ja vaimo. Ja sitten muutettiin yhteen. Ja se oli avioliitto. Voisi sanoa, että nykyinen avoliitto on kuin entisajan avioliitto. (Toki ennenvanhaan avoliitto(=avioliitto) otettiin paljon vakavammin kuin nykyään, varmasti vakavammin kuin monet nykyajan avioliitot.) Joten se papin aamenen odottaminen ei ole mikään vanha perinne, vaan silloin kun muutettiin yhteen niin sitten oltiin sillain. Eikä siitä mitään moraalista krapulaa podettu. Jos asiaa ajattelee uskonnon kannalta, niin tietääkseni Raamatussakaan ei puhuta vihkimisestä mitään. Raamatussa mies yhtyy naiseen, ja sitten ollaankin mies ja vaimo. Siis nimenomaan se ensimmäinen sekstailukerta on avioliiton alku. Ja jumalan edessä lupaudutaan toisille, papeista ja seremonioista ei puhuta mitään.
Jos sitten ajattelee mitä (nykyinen) avioliitto itsessään on ja mistä se tulee. Tietenkin kirkko ensimmäisenä nappasi sen avioliittoon vihkijän osan, koska kirkko tykkää vaikuttaa sellaisissa asioita joissa voi olla ihmisten roolimallina ja ohjeistaa sisäisessä elämässä = ohjata ihmisten moraalia ja käyttäytymistä. Nykyään voi tietenkin mennä naimisiin ilman että on kirkon kanssa tekemisissä. Joten kai se ydinjuttu sitten on se virallinen lupaus, jota tässä haetaan.
Loppuosa avioliitosta sitten onkin lakia ja liittyy omaisuuteen. Kun entisajan häntäheikit tekivät lapsia vähän joka pitäjässä, katsottiin että olisi paikallaan säätää laki jonka myötä häntäheikin lapsilla on oikeus periä isänsä. Tästä se laki on sitten mutkistunut. Mutta yleisesti ottaen, omaisuuden jaon takiahan ne avioliitot kirjataan virallisiin kirjoihin.
Avioliitto siis yleisesti ottaen koostuu noista kahdesta osasta; virallinen lupaus ja laki. Sitten on tietysti se symbolinen osa. Se, että luvataan haluta rakastaa koko loppuelämänsä. Tästä tuleekin sitten sellainen mielikuva, että sitä neitsyyttä pantataan siihen asti kunnes nuo lupaukset saadaan. Ettei vahingossa anna huijarille. Mutta eikö voisi ajatella, että tämä symbolinen lupaus on annettu vaikka jo silloin kun toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi? Ja jos pidetään kirkkohäät juuri sen takia, että tämä asia halutaan luvata Jumalan edessä, niin miksei se Jumala kuule jos lupaa vaikka kotona? Jos taas se uskontoasia ei ole niin tärkeä, ja vihkiminen pidetään vaikka maistraatissa, niin miksi koetaan niin tarkeäksi se, että luvataan nimenomaan julkisesti, muiden edessä, ennen kuin kokee voivansa harrastaa seksiä? Se seksielämäkin on vain kahden välinen juttu. Miksi sen lupauksen, joka johtaa seksiin, on oltava julkinen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Enkä ymmärrä sitä, että neitsyyttä ajatellaan kuin jonain konkreettisena asiana, melkeinpä kuin tavarana. Kun sanotaan että "säilytin neitsyyttäni avioliittoon asti, ja annoin sen Hänelle hääyönä", niin puhutaan kuin jostain tavarasta, jota on säilytetty kirstussa ja sitten annettu lahjana toiselle. Lahjanahan sitä voi symbolisesti ajatella, mutta mitä siinä loppujen lopuksi annetaan? Seksihän on nimenomaan kanssakäymistä. Se, että harrastaa ensi kerran seksiä ei sinänsä ole minkään asian antamista, vaan toisen asian tekemistä. Rakasteluksi kutsutaan. Eihän se neitsyys ole mikään juttu, joka ihmisellä on ja jonka antaa pois, vaan se on vain sana asialle, ettei ole ikinä ollut sillain.
Lisäksi kaikki nämä neitsyyteen liittyvät puhtoisuusjutut ja muut ovat myyttejä, mielikuvia; sanahelinää. Romantisointia nykyään, sanoisin, juuri sen takia että ehkäisykeinot löytyy, ja aviottomat lapsetkaan ei ole niin paha juttu. Ennen ei niin tarvinnut romantisoida, koska ihan käytännön takia oli parempi pysyä neitsyenä. Mutta eihän se neitsyys sinänsä tee ihmistä mitenkään paremmaksi, tai muutenkaan niin erilaiseksi. Se puhtoisuuskin liittyy kai moraaliin, koetaan että neitsyen mieli on puhdas. Mutta eihän neitsyys mitenkään takaa ettei olisi kusipäinen ja moraaliton ihminen, täynnä pahoja ajatuksia. Ja miten sen ei-neitsyen mieli sitten käytännössä on saastunut?
Niin, voisin tätä asiaa ihmetellä vaikka monta sivua. Mutta niin, selittäkää.
Minulla on tähän teoria, jonka uskon olevan paikkansapitävä, ja olen varautunut kaikenmaailman naureskeluvastauksiin. Ainoat, joilta toivoisin kommentointia, ovat henkilöt jotka todella ovat antaneet neitsyytensä hääyönä, ehkä molemmat.
Tiedättehän sanan leimautuminen: kun linnunpoikanen kuoriutuu, se ei automaattisesti tiedä kuka/mikä on emo, johon kiinnytään ja kiinnitytään. Seuraa muutaman tunnin herkkyyskausi jolloin poikanen tunnistaa emonsa ja alkaa erottaa sen kauikista muista lajitovereista ja olennoista. Keinohaudotut poikaset samana herkkyyskautena leimautuvat hyvin helposti ihmis-hoitajaansa.
Se tipuista. Uskoakseni ihmisaivoista myös olisi löydettävissä samantyyppinen leimautumiskeskus tai kohta, jossa hääyön tapahtumien myötä tapahtuu hyvin vahva kiintyminen tähän yhteen kumppaniin, aviopuolisoon.
Myyrillä tehdyissä kokeissa on oksitosiinireseptori todettu juuri tähän liittyväksi.
Luonnonkansoilla tyypillisesti puberteettiin tulleet nuoret pidetään tyttöjentalossa ja poikientalossa, ja tiettyjen initiaatioriittien jälkeen he solmivat avioliiton (tai vanhemmat/heimo siis järjestävät asian). En usko heidän ihan väärin perustein tätä kaikkea puuhaavan.
Ovatko länsimaiset nuoret nyt vapautensa huumassa onnellisempia? Vastaus varmaan on, että osa (pieni) on erittäin tyytyväisiä, ja osa (kuinka suuri?) onnettomia vaikkapa Suomessa. Sana on vapaa.
Täytyy sanoa että kyllä vähän naurahdin, mutta täytyy sanoa että aika mielenkiintoinen teoria.
Sinänsä uskon että tuollaista leimautumista tapahtuu ihmistenkin kesken, mutta en usko sen liittyvän siihen ensimmäiseen partneriin yhtään enempää kuin seuraaviin. Sillä usein olen kuullut sellaisen kommentin naiselta, että jopa ajatus toisen miehen kuin oman kanssa olemisesta ällöttää. Useimmin tämä on sellaisen naisen kommentti, jolla ei ole ollut kuin tämä yksi partneri, mutta näin tuntee myös muut. Kun on vakavalla pohjalla olevassa suhteessa ja on "yhden miehen nainen", on usein vaikea mielessään kuvitella sekstailevansa jonkun toisen kanssa. Fantasioitahan tietty voi olla vaikka minkälaisia, mutta jos oikeasti kuvittelee olevansa sängyssä jonkun vieraan miehen kanssa, niin ajatus tuntuu epämiellyttävältä. Se on varmaan juuri eräänlaista leimautumista siihen omaan partneriin, mutta sitten jos eroaa ja löytää toisen, niin eipä se silloin enään ällötä.
Tietääkseni tuo erottaminen luonnonkansoilla koskee vain poikia. Tytöt ovat tietenkin siinä samassa erossa pojista, mutta heitä ei ole erotettu kaikista muista. Pojat on erotettu paitsi kylän tytöistä, myös nimenomaan äidistään ja muusta perheestään. He viettävät aikaa vain miesten seurassa erillisessä talossa. Tämän koko jutun tarkoituksena on pojasta mieheksi kasvaminen. Pojat joutuvat käymään läpi paljon fyysisesti ja henkisesti kovia juttuja tämän jakson aikana. Olen eri mieltä siitä että tämän rituaalin tarkoituksena olisi mikään leimaantumiseen tähtäävä juttu.
Joku maskuliinisuutta käsittelevässä kirjassa vertasi kyseistä tapaa armeijan ankariin alokasleireihin, ja jengien "käyttäytymissääntöihin". Nämäkin ovat perinteisesti olleet enemmänkin miesten juttuja, ja kaikissa vaaditaan ja opetellaan "miehistä" käyttäytymistä ansaitakseen arvostusta.
Kun ajattelee miestä ja naista; sitä mikä miehestä tekee miehen, ja naisesta naisen, niin ne ovat vähän eri asioita. Nainen on nainen tekemättä mitään asian eteen, mutta miehen täytyy ikäänkuin todistaa olevansa mies. Jos vaikka ajattelee miten miehelle sanotaan takaiskun sattuessa "ota tämä kuin mies" tai sitä ajatusta että mies ei saisi itkeä, niin nämähän juuri kertovat että miehen tulee tietyillä teoilla osoittaa olevansa mies.
Luullakseni tämä juurtuu sinne biologian puolelle sen puolesta, että naisen fysiikka tekee hänestä naisen. Siis yksinkertaisesti sanottuna naisella on kuukautiset ja nainen voi synnyttää. Nämä ovat kovin suuria juttuja kun vertaa niitä mieheen, jolla kertakaikkiaan ei vastaavia fyysisiä ominaisuuksia ole, joten kai ne miehet ovat aina tunteneet jonkinlaista puutteelisuuden tunnetta tässä miehisyysasiassa. Tämä maskuliinisuudesta kirjoittava katsoi että "miehinen" käyttäytyminen, machoilu, tulee tästä. Että miehet tuovat esille sitä miehisyyttä käyttäytymällä tietyllä tavalla.
Joten siis nähdäkseni tämä lonnonkansojen tapa liittyy ajatukseen pojasta mieheksi kasvamisesta. Tytöt tulevat naisiksi kun menkat alkaa, mies tulee mieheksi kun hän ajattelee ja käyttäytyy kuin mies. Tai siis mikä on siinä kulttuurissa ajateltu olevan miehistä ajattelua ja käyttäytymistä. Yksi hassu juttu on mielestäni se, että monesti kuulee miesten valittavan että naiset vaatii heiltä tällaista miehistä käyttäytymistä. Kuitenkin kun ajattelee paikkoja missä miehet ovat yhdessä, vaikka vankilassa, niin tällaisissa paikoissahan tämä asia korostuu. Pehmona ei pärjää miesten keskuudessa.
Niin, miksikähän neitsyys on tärkeää? Jos katsoo yhteiskunnan yksinhuoltajien määrää tänään ja miesten haluttomuutta ottaa vastuuta jälkikasvustaan, niin mistä se kertoo? Aivan, seksiähän saa rahalla. Mitäpä sitä vanhalla ja ruttusella naisella tekee, sehän on pelkkä p...
Ennen seurusteltiin pitkään ja mentiin sitten avioon ja aviovuoteeseen.
Nyt mennään vuoteeseen, vuoteeseen, oho kävi vahinko, avioon - avioeroon.
Toisaalta olet oikeassa sen suhteen, että kyllähän se Jumala kuulee kotonakin ja yleinen pappeus on voimassa niillä, jotka Kristukseen uskovat.
Mutta korjaisin käsitystäsi Raamatusta:
- Jeesus teki ekan ihmeensä nimenomaan HÄISSÄ, mikä osoittaa, että kyllä häitä on juhlittu
- Mooseksen laki tuntee juridisen erokirjan, joten on oletettava että myös avioliitto oli juridisesti tunnustettu. UT:n puolella Jeesus kritisoi vaimon hylkäämistä ilman erokirjaa, mikä ei tule ilman asiayhteyden tuntemusta ilmi (siis kritisoi sen kritisoimansa sydämen kovuuden lisäksi, koska vaimon saattoi hylätä erokirjalla typeristä syistä).
- Seremonioista voisi lisätä vielä neitsyyslakanat, joita voitiin näyttää todisteina morsiamen neitsyydestä hääyön jälkeen, mikäli asiasta oli epäilyjä
Kristillinen avioliitto on julkinen ja juridinen parisuhteen muoto.
Neitsyyden ja poikuuden säilyttäminen kuuluu asiaan myös siksi, että avioliitto on kuva Jeesuksen ja seurakunnan tulevasta liitosta. Seksissä itsessään ei ole mitään likaista ja synnillistä. Seksi tuntemattomien kanssa myös satuttaa joskus. Ei tarvitse kuin lukea yhden illan jutut -palstaa, niin tulee ilmi, että tunteet sotkeentuvat helposti asiaan silloinkin, kun sitä ei tahdota. Jumala tuntee ihmisen ja siksi nämä asiat on annettu suojaaviksi ohjeiksi ihmisille.
Olen havainnut, että se, miksi seksiä niin hingutaan johtuu siitä että nykyisin tullaan sukukypsiksi varhain ja avioliitot toisaalta solmitaan myöhemmin. Ehdottomasti myös seksikylläisyys tässä kulttuurissa vaikuttaa eli seksiä tupataan joka tuutista. Ihminen ja etenkin naiset kyllä luonnostaan olisivat suojelevaisempia neitsyytensä suhteen ja tästä minulla on henkkoht kokemusta muutamasta seurustelukaverista. Tarkoitan sitä, ettei ne hirvittävät seksiin ajavat himot välttämättä edes syty ja pakota ihmistä seksiin ellei ns lähdetä tulella leikkimään liian aikaisin seurustelussa.
Vihkikaavoja ei Raamattu tunne, mutta vaimon ottaminen pyhyydessä ja kunniassa sekä naimisiin meneminen "kunhan se vain tapahtuu Herrassa" tunnetaan siellä. Välttämättä vihkikaavoja ei tarvita, mutta avioliiton periaatteellinen tärkeys Raamatun lehdillä korostuu.
Mitä avoliittoihin tulee, niin niiden nykytila vain korostaa sitä, miten tärkeää avioliitto on, koska avoliitto on täysin määrittelemätön asia. Voidaan avoilla 1kk tuntemisen jälkeen vaikka.
Orpoudellehan ei voi mitään, mutta olen huomannut tässä itse isänä, että kyllä se Jumala on fiksu, kun ajatteli, että siihen lapsen hoitamiseen saisi mieluummin olla kahden käden sijasta neljä kättä ja kaksi sukupuolta.
Mutta eihän asia ole niin mustavalkoista, että joko menettää neitsyytensä aviopuolisolleen, tai sitten makaa kaikkien kanssa. Onhan niitä ihmisiä paljon, jotka harrastavat seksiä vain vakavissa suhteissa, jolloin seksipartnereiden määräksi elämässä ei tule isoa numeroa, mutta enemmän kuin yksi kuitenkin. Eikä kukaan niistä partnereista ole tuntematon. Ja onhan paljon ihmisiä joilla on vain yksi partneri elämänsä aikana, mutta seksielämää on ollut jo ennen avioliittoa.
Niin, unohdin mainita että puhuin avioliitosta lähinnä Suomea koskien. Tottakai seremonioita on ollut joka maailman kolkassa jo ammoisista ajoista, sekä kristittyjen että muiden uskontojen. Pointtini tässä kuitenkin oli avioliittoperinne nimenomaan Suomessa.
Täytyy sanoa että en tunne Raamattua niin hyvin, että voisin kovin syvällisesti siitä keskustella. Mutta käsittääkseni Raamatussa kun mies yhtyy vaimoonsa, tämä tarkoittaa että he aikovat olla toisilleen ainoat partnerit. Siis ensimmäiset ja viimeiset. Mikä on verrattavissa siihen kun mennään naimisiin, niin suunnitellaan olevansa loppuelämä yhdessä, ja toistensa ainoat seksipartnerit. Tämä on aivan loogista, mutta juuri se minua askarruttaa, että mistä se periaate tulee, että haluaa olla nimenomaan virallisesti vihitty ennen seksielämän aloittamista? Siis en ihmettele sitä jos joku haluaa olla aviopuolisolleen se ainoa partneri, mutta jos on tuollainen vahva periaate, niin se perustelu tässä minua kiinnostaa. Koska se perinne tai uskonto mielestäni ovat tässä vähän hataria perusteluita, niin haluaisin kuulla jos on jotain muutakin. Toisaalta, eihän perinteen tarvitse ulottua todella pitkälle historiaan ollakseen perinne. Mutta toisaalta voi myös ajatella, että tässä asiassa on kyse henkilökohtaisesta moraalista ja omasta identiteetistä, jolloin perinteillä ei sinänsä pitäisi olla yhtään mitään väliä.
Mutta takaisin asiaan. Lisäksi minua ihmetyttää sellainen, että joku joka haluaa odottaa avioon seksielämän aloittamista, hyväksyy partnerin joka ei ole neitsyt. Ainakin sellaisia naisia on paljon, joille tämä periaate on itseään koskien hyvin tärkeä, mutta sitten he ottavat partnerin jolla on aikaisempia seksipartnereita. Eihän kaikkien periaatteiden tarvitse koskea molempia (voi vaikka olla kasvissyöjä ja olla sekasyöjän kanssa), mutta tämä asia on mielestäni jotenkin kaksipiippuinen juuri sen takia että se seksi on nimenomaan niin vahvasti kahdenkeskeinen juttu.
Kun lukee näitä ajatuksia asiasta, niin usein koetaan että neitsyys on se suuri lahja jota on päättäväisesti säästetty sille aviopuolisolleen, ja se merkkaa suurta toisen arvostusta kun odottaa. Niin sittenhän on jo lähtökohtana se, että toiselta ei tätä samaa suurta lahjaa ja arvostusta tule. Siis tottakai voi olla suurta arvostusta muuten, mutta jos toinen kärvistelee vuosia kieltäytyen seksistä ja toinen ei, niin ei se toinen sitä sitten arvosta yhtä paljon kuin se kärvistelijä. En ainakaan usko. Koska ei itse kokenut yhtä tärkeäksi asiaksi odottaa.
Tulee myös mieleen tekopyhyys. "Minä odotin, joten olen parempi." Ja sen toisen pitäisi tuntea omantunnontuskia ja tuntea itsensä huonommaksi. Tämä siinäkin tapauksessa, että se toinen on aikaisemmin harrastanut seksiä sellaisen toisen kanssa, jota on oikeasti rakastanut. Sillä tässä vaiheessa asia nähdään niin, että toinen erehtyi rakkaudessaan, siis vain luuli rakastavansa, ja teki siis virheen harrastaessaan seksiä.
Se onkin hassua miten suuria omantunnontuskia tällä jutulla saadaan aikaan. Useimmiten niitä aiheutetaan itselleen, koetaan olevansa huono ja epäonnistunut ihminen jos ei pystynytkään odottamaan. Mutta varmasti sitä heijastetan toiseenkin juuri sillä oman hyvyytensä korostamisella.
"Mitä avoliittoihin tulee, niin niiden nykytila vain korostaa sitä, miten tärkeää avioliitto on, koska avoliitto on täysin määrittelemätön asia. Voidaan avoilla 1kk tuntemisen jälkeen vaikka. "
Tähän vielä sanoisin, että nykyään se avioliittokin on aika häilyvä juttu ihmisten mielissä. Kerran päivittelin sitä kun 6kk toisensa tuntenut pari meni naimisiin, niin takaisin tuli kommenttia että mitäs sitten, että kyllä se voi kestää. Sanoin että niinhän se voi. Mutta päivittelyni syy on se, ettei toista voi vielä tuntea kunnolla tuossa tapauksessa, eivätkä nämä kyseiset ihmiset nähtävästi arvosta avioliittoa käsitteenä kovin paljoa. Mutta niin, en saanut vastakaikua ajatuksilleni. Taisivat ihmiset olla romanttisten mielikuvien valtaamia..
"jos toinen kärvistelee vuosia kieltäytyen seksistä"
Takerrun nyt tähän lauseenpatkään. Luuletko, että se on ollut mitenkään edes ajatuksissa koko seksielämä monellakaan - vaikka olisi jo yli parinkymmenen - eivät kaikki tänäpäivänäkään seurustele siihen malliin, että se tulisi edes kysymykseen! Jos ei esimerkiksi ole edes seurustelusuhteita, kuinka voisi olla "seksielämää" tai sen tarvetta?
Jos nyt ajatelleen esim. uskovaista nuorta, joka haluaa elää sukupuolielämänsä vain puolisonsa kanssa, ei hän edes hakeudu sellaisiin suhteisiin, joissa olisi niin läheistä seurustelua! Ei silloin ole kysymys jostain hampaat irvessä kieltäytymisestä. Ei tule mahdollisesti edes mitään tilaisuuksia suhteisiin! Silloin tämmöiset kuvailemasi jutut ovat aivan vieraita. Uskova nuori haluaa elää niin, ettei tule niitä omantunnontuskia - eikä hän halua aiheuttaa mitään tuskia tulevalle puolisolleenkaan harhailuillaan ties minkälaisilla poluilla.
Erehtyväisiä ihmiset ovat ja periaatteet voivat olla hyvinkin erilaisia jopa uskovillakin. Ja pettymyksiä voi tulla - ja aivan oikein "Mutta varmasti sitä heijastetan toiseenkin juuri sillä oman hyvyytensä korostamisella", tuo on totta myös! Mutta ihminen voi aikuistua kyllä ja oppia elämästä yhtä ja toista, vaikka olisikin joskus niin tyhmä, että arvioisi toista alemmaksi itseään ja korostaisi omaa "hyvyyttään".
Nämä ovat omia kokemuksiani - mieheni on ollut minulle ainoa, mutta en minä hänelle! Siinä oli aikoinaan pureksimista kyllä. Mutta kuten sanoin, elämä opettaa ja iän myötä kaikki tuommoiset nuoren mieltä kuohuttavat asiat saavat sen merkityksen, joka niille kuuluukin.
Mutta en ole sitä harmitellut, että itselläni ei ole muita suhteita ollut - olen siitä todella tyytyväinen! Silloin nuorena tietenkin kaikenlaiset ajatukset risteilivät mielessä. Mutta ne olivat vain ajatuksia...
Nyt ovat jo vuosikymmenet vierähtäneet. Vanhuus kolkuttelee ovella. Muuten jos haluat tietää, seurustelimme muutaman kuukauden ja olimme kihloissa viisi kuukautta. Tunsimme toisemme kyllä jo vuosien ajan, mutta emme asuneet samalla paikkakunnalla koko aikaa. Niin että ei todella ole lyhyt seurusteluaika este suhteen onnistumiselle. Ei vaikka ei "silleen" tunnetakaan ennen papin aamenta...
Jaa, olen kyllä saanut sellaisen käsityksen, että monilla se seksistä kieltäytyminen on ollut vaikeaa. Ja kyllä väittäisin että nuo asiat ovat monen mielessä, ihminen kun on luonnostaan seksuaalinen. Faktana myös tiedän, ettei monikaan kieltäydy seurustelusta tai muuten välttele sitä, vaikkei seksielämää olisikaan ennen avioliittoa. Miten sitä ikinä edes tutustuisi siihen puolisoonsa jos kontakteja välttelisi?
Vaikka itse menittekin niin nopeasti naimisiin, niin kyllä myös löytyy monia pareja jotka seurustelevat vuosia ennen kuin menevät naimisiin, eikä harrasta seksiä ennen vihkimistä. Nimenomaan heille siitä tulee helposti sitä kärvistelyä josta puhuin. Eiväthän he hellyydestä ja läheisyydestä kieltäydy, ja sehän helposti herättää muita tuntemuksia.
"Siinä oli aikoinaan pureksimista kyllä. Mutta kuten sanoin, elämä opettaa ja iän myötä kaikki tuommoiset nuoren mieltä kuohuttavat asiat saavat sen merkityksen, joka niille kuuluukin. "
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että se koko juttu siitä avioliittoon asti odottamisesta ei tunnu enään yhtä tärkeältä yleensäkään, kuin silloin nuorena?
Ymmärsin asiaa enemmän ajateltuani, että tuosta tosiaan saa sellaisen käsityksen! Tarkoitin vain omaa reaktiotani mieheni entiseen elämään. Siihen suhtauduin mielestäni nyt ajatellen aika lapsellisesti.
Kyllä minullakin oli muutama poikaystävä, mutta ei mulla ollut mitään vetoa heihin. Mun mielestä oli vaan hauskaa, että oli poikaystävä!
En ymmärrä kuitenkaan sitä, miksi sitten seurustellaan vuosikausia, jos se on vaikeaa? Tai siis jos pidättäytyminen on vaikeaa - onhan se selviö silloin, jos toisesta pitää ja läheisyyttä haluaa.
jo syyt, sekä selitykset avioliitosta, neitsyydestä tai seksuaalisuudesta.
Historiallisesti tarkastellen voidan erottaa esim. kaksi näkökulmaa, varhaisjuutalainen perinne sekä eurooppalainen perinne. Raamatussa vanha testamentti puhuu juutalaisista tavoista, joita on pieniltä osin matkittu Euroopassa.
Avioliitto on ennen ollut SUKUJEN välinen asia, suku on naittanut lapsensa keskenään. Morsian eli nainen on ollut se, joka vaihtaa sukua. Nainen on ollut myös miehensä omaisuutta, mies on hallinnut naisen perimää muutakin omaisuutta. Neitsyys on ollut merkki, ettei naista ole käytetty aiemmin. Tosin monilla aatelisilla oli oikeus ns. rahvaaseen nähden ns. ensimmäisen yön oikeus. Ovathan orjat ja ”työläiset” olleet hänen omaisuuttaan. Rahvaalla akun ei ole ollut omaisuutta, ei virallinen avioliitokaan ole ollut merkittävässä asemassa.
Kirkko on ollut valta-asemassa ja näin päässyt määräämään myös avioliittoja. Neitsyys liitettiin kirkon oppien mukaan nyt siveyteen. Kirkko lähti siitä asetelmasta että seksistä tulisi pidättäytyä täysin ja keskittyä hengelliseen elämään. Näin Raamatussa on otettu huomioon myös se, että tuo ei onnistu kaikilta ja avioliitto säädettiin niille, jotka eivät kykene pidättäytymään seksistä. Rajoituksena on että sitä saa harrastaa vain puolison kanssa ja sikäli vallankumouksellinen että myös mieheltä vaadittiin seksuaalista siveyttä!
Oli aika jolloin käytiin samankaltaisia riitoja lapsen elatuksesta kuin nykyään. Tähän maallinen tuomioistuin reagoi asettamalla avioliiton koskien juuri sitä, että lapsista alettiin pitää vähän parempaa huolta.
Rakkausavioliitot alkoivat yleistyä joskus1600 luvun tienoilla, silloin myös tuli käsite ”elinikäinen avioliitto”. Vanhat perinteet kyllä jylläsivät yllättävän pitkään ja ehkä vasta nyt kun naisella on itsenäisyyttä, ne ovat alkaneet tulla normiksi.
Mutta eri puolilla maailmaa on ollut mitä ihmeellisimpiä muotoja avioliitosta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto
"Kirkko lähti siitä asetelmasta että seksistä tulisi pidättäytyä täysin ja keskittyä hengelliseen elämään. Näin Raamatussa on otettu huomioon myös se, että tuo ei onnistu kaikilta ja avioliitto säädettiin niille, jotka eivät kykene pidättäytymään seksistä."
Eikö sitten jumala oikein kehoittanut ihmisiä lisääntymään ja täyttämään maan?
Siis tarkoitan että eikö Raamatussa juuri näin sanota.
vanhoissa perinteissä, jossa heimo/suku valitsee aviopuolison, on harvoin ollut kyse mistään rakkausavioliitoista. Mies on yleensä sekä riittävän vanha että varakas ottaakseen vastuun vaimostaan, josta tämän (vaimon) perhe 'hankkiutuu' eroon maksamalla myötäjäiset. Nämä 'järkiavioliitot' ovat toteutuneet aikana, jolloin nainen keskittyi perheeseensä ja lapsiinsa ja mies perheen elättämiseen. Tänä päivänä tilanne on aivan erilainen, koska nainen osallistuu perheen elättämiseen siinä missä mieskin eikä ole enää miehensä omaisuutta. Avioliitot solmitaan henkilökohtaisten tunteiden perusteella ja taustat avioliitoille vaihtelevat huomattavasti. Jotkut ovat yhdessä kuukausia ja jotkut vuosia ennen avioliiton solmimista, ja taustoista huolimatta yhä useampi liitto päättyy eroon. Järkiavioliitto tuskin on rakkausavioliittoa parempi ratkaisu, tosin ehkä järkeäkin voi käyttää avioliittoa solmiessaan. Varmasti nopeasti solmitut avioliitot voivat helpommin johtaa ongelmiin kuin liitot, jossa kumppanit tuntevat toisensa pidemmältä ajalta. Enemmän kyse on kuitenkin siitä, miten paljon liittoon ollaan sitouduttu ja mistä kaikesta ollaan valmiita luopumaan sen takia. Nykyaikana ihmiset ovat hyvin haluttomia luopumaan juuri mistään oman etunsa takia ja vaikeuksien kohdatessa ollaan valmiita lähtemään liitosta. Pitkässä liitossa tulee aina ennemmin tai myöhemmin ongelmia: sairauksia, taloudellisia vaikeuksia jne. joten kysymys on siitä, mitä ollaan valmiita kestämään. Jos molemmat eivät ole liittoonsa sitoutuneita ja valmiita laittamaan sitä muiden asioiden edelle, niin liitto varmasti ennen pitkää hajoaa.
koottu eri lähteistä ja vuosisatojen myötä, siksi se ei ole yhtenäinen kaikilta osin. Tuo on vanhaa testamenttia joka koskee lähinnä juutalaisten historiaa. Uusi Testamentti sen sijana koskee kristittyjä, ja siellä korostetaan hengellistä puolta.