Tuota noin aloitan vaikka muutamalla lauseella itsestäni. Olen hiljainen 16 vuotias poika, olen se tyyppi joka aina viittaa tunnilla ja saa kymppejä kokeesta, ei käytä päihteitä ja istuu ehkä hieman liikaa koneella. En kuitenkaan ole mikään finninaamainen kalpea nörtti (Koska sellaisiakin luokaltani löytyy) vaan ihan tavallisen näköinen poika. En ole lihava, maha on niin pieni ettei se näy vaatteiden läpi. En ole lyhyt, olen 187cm pitkä. Silmälasit minulla on tosin olleet jo ala-asteelta asti.
En oikein tiedä milloin tytöt ovat kiinnostuneita ja pelkään luoda kontakteja heihin, koska pelkään tulevani torjutuksi. Olin koko ylä-asteen ihastunut yhteen ja samaan tyttöön. Juttelin hänen kanssaan monesti, muutaman kerran jopa henkilökohtaisista asioista. Tyttö muistaakseni otti minuun kontaktia. En kuitenkaan uskaltanut pyytää tätä tyttöä ulos, koska pelkäsin että olen tulkinnut merkit väärin ja hän torjuisi minut. Minua myös pelottaa se että jos nyt menen juttelemaan jollekkin tytölle ja hän torjuu minut ja menee puhumaan asiasta kavereilleen niin minusta tulee se meidän lukion säälittävä luuseri, joka yritti iskeä tuota tyttöä tuolla ja siitä varmasti riittäisi naljailua pitäksi aikaa.
Ihan vain haluaisin kysyä että miten sinä olet tavannut tyttö/poikaystäväsi. Miten jompikumpi otti kontaktia. Olen lukenut kaikki otsikot mistä huomaa että tyttö on kiinnostunut. Olen joko sokea tai sitten oikeasti kukaan ei pidä minusta. Haluaisin kysyä myös pitäisikö minun vaihtaa piilolinsseihin, näytänkö ihan nörtiltä jos kuljen lasit päästä. Miten saisin enemmän itsevarmuutta? Miten aloitetaan keskustelu tytön kanssa?
Kiitos kaikille vastaaville.
En oikein tiedä milloin tytöt ovat kiinnostuneita ja pelkään luoda kontakteja heihin, koska pelkään tulevani torjutuksi. Olin koko ylä-asteen ihastunut yhteen ja samaan tyttöön. Juttelin hänen kanssaan monesti, muutaman kerran jopa henkilökohtaisista asioista. Tyttö muistaakseni otti minuun kontaktia. En kuitenkaan uskaltanut pyytää tätä tyttöä ulos, koska pelkäsin että olen tulkinnut merkit väärin ja hän torjuisi minut. Minua myös pelottaa se että jos nyt menen juttelemaan jollekkin tytölle ja hän torjuu minut ja menee puhumaan asiasta kavereilleen niin minusta tulee se meidän lukion säälittävä luuseri, joka yritti iskeä tuota tyttöä tuolla ja siitä varmasti riittäisi naljailua pitäksi aikaa.
Ihan vain haluaisin kysyä että miten sinä olet tavannut tyttö/poikaystäväsi. Miten jompikumpi otti kontaktia. Olen lukenut kaikki otsikot mistä huomaa että tyttö on kiinnostunut. Olen joko sokea tai sitten oikeasti kukaan ei pidä minusta. Haluaisin kysyä myös pitäisikö minun vaihtaa piilolinsseihin, näytänkö ihan nörtiltä jos kuljen lasit päästä. Miten saisin enemmän itsevarmuutta? Miten aloitetaan keskustelu tytön kanssa?
Kiitos kaikille vastaaville.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt vaan rohkaistut ja rupeat juttelemaan tytöille! voit kysellä miten päivä on mennyt ja vaikka harrastuksista?..tytöt myös tykkäävät jos kysyt niiltä ihan pokkana tyylivinkkejä,,,vaikka minkalaiset pokat istuis parhaiten just mulle tai pitäiskö kokeilla piilareita yms höpinää...sulle ei tapahdu mitään pahaa vaikka jutustelu jäis lyhyeen..uutta vaan yrittämään...ps älä istuksi liikaa koneella vaan käy vaikka lenkillä ,uimassa tai nuoten kahviloissa...naapurin poika joka sun ikäinen on silmälasipäinen ja ihan normaalin näköinen -tytöt soittelee sille kun se on rohkea ja uskaltaa jututtaa tyttöjä-Tsemppiä vaan ja sun aikas koittaa vielä!
Protip: esitä itsevarmaa vaikka et ole.
Sitten toisekseen älä tee asiasta niin suurta numeroa, mitä sitten jos saat rukkaset, ei se ole maailmanloppu, uutta matoa vaan koukkuun.
Harvoinpa lukee näin asiallista viestiä joten kysyn sinulta vielä, että mieti kumpaa kipua haluat; katua ettet kysynyt, vai sitä, että sait vain rukkaset. Rohkaise siis itsesi!
Bonus: Kaikki ne vaikeudet jotka voitat niin muuttuu voimaksi, toisin sanoen kokemuksen karttuessa homma vain helpottuu ;)
Toi "kumpaa kipua haluat; katua ettet kysynyt, vai sitä, että sait vain rukkaset. Rohkaise siis itsesi!" oli tosi hyvin sanottu, ite oon kans 16 vähän ujo poika. Oma hmmm. unelmien tyttö jäi saamatta, vaan siks etten uskaltanu kysyä. Jälkeenpäin mietin, että mahdollisuudet olis ollu tosi hyvät, mutta jos ei uskalla ni saattaa jäädä yksin.
Joo todella paljon auttaakin tuo. Itse olen yli vuosikymmenen vanhempi ja aina kärsinyt ujoudesta ja huonosta itsetunnosta, joka esti tyttöihin tutustumisen täysin.. yhtä poikkeusta lukuunottamatta joka olikin pahin virheeni ikinä: joitain vuosia sitten uskaltauduin ihme kyllä tekemään aloitteen kun olin ihastunut ja tylyt rukkaset tuli. Kunpa en olisi kun se romahdutti loputkin itseluottamuksen rippeet ja tulin, jos mahdollista, vieläkin eristyneemmäksi ja pelokkaammaksi tyttöjä kohtaan. On muutenkin käynyt varsin selväksi ettei musta kukaan tyttö tykkää eikä kiinnostunut ja yksin tulen jäämään loppuiäkseni, kunpa kuolisin pian.
Elämässä tulet väistämättä torjutuksi, jotkut ihmiset ottavat sen paljon herkemmin henkilökohtaisesti kuin toiset.
Yhden asian voin sanoa, se on, että ihminen voi muuttua ja kasvaa, jos vain tahtoa riittää. Keskittykää siihen mitä teillä itsellänne on, eikä siihen, mitä teillä ei ole.
Eläkää tietoisesti.
Kiitoksia palautteesta. Ajattelin jos uskaltais mennä jutteleen yhelle tytölle meidän koulussa. Tosiaan eihän se ole maailmanloppu jos nyt ei onnistu. Aina voi koittaa uusiksi.
Kerron oman tarinani, vaikka olenkin naispuolinen.
16-vuotiaaksi asti luulin, etten ikinä saa poikaystävää, koska olin niin ujo. Koulussa oli hyvä, jos uskalsin vastata pojille, jos he jotain kysyivät. Lisäksi en kuulunut ns. suosittuihin, olin kiltti tyttö. En käynyt kotibileissä ym. Vaikka osa pojista kiinnostusta selvästi osoittikin, en ikinä uskaltanut vastata siihen.
Sitten 16-vuotiaana vastasin erääseen kirjeenvaihtoilmoitukseen, josta alkoi sitten 3 vuoden seurustelusuhde. Suhteen kautta ja varmasti myös iän myötä sain itsevarmuutta lisää. Myös kaveripiiri laajeni valtavasti ja aloin käydä bileissä, myöhemmin baarissa. En enää pelännyt, jos sain huomiota miehiltä, ja myöhemmin sinkkuna osasin nauttiakin siitä ja minusta tuli jopa hyvä flirttailija (jota en silloin 16-vuotiaana ikinä olisi uskonut!).
Tällä hetkellä löydän seuraa helpoiten baareista, ja niin se usein baari-ikäisillä Suomessa meneekin. Enkä nyt tarkoita yhden yön juttuja, vaan sitä, että bileistä/baareista löytää todella helposti seuraa. Miehet (jos ovat itse passiivisia) eivät ehkä niin helposti, kuin naiset, mutta sitäkin tapahtuu. Itse olen monta kertaa mennyt juttelemaan kiinnostavan oloiselle miehelle.
Eli iän myötä yleensä tulee lisää itsevarmuutta, ja kunhan pääset baari-ikään, sieltä on helppo löytää naisia, kun sanoit, että ulkonäöstä ei ole sulla kiinni.
Olen kanssa ujo naisasioissa. Olen ihan ok näköinen pian 20v mies. Kadun todella etten viime kerralla baarissa alkaut juttelemaan kauniille kiinnostavalle naiselle vaikka kirjaimellisesti törmäsin häneen, kun olin matkalla vessaan. En ollut liian humalassa, vaan pälyilin mihin kaverini katosivat paikaltaan ja samalla törmäsin naiseen. Sanoin ainoastaan "sori" Sitten katseemme kohtasivat ja nainen hymyili todella kauniisti, hymyilin itsekkin, mutta hetken päästä käänsin itse pääni pois ja menin vessaan... Tuolloin olisi ollut kynnys pienimmillään osoittaa kiinnostus ja alkaa juttelemaan, mutta ei niin ei. Loppuillasta näin naisen, mutta en näyttänyt kiinnostustani, enkä huomannut hänenkään puolesta mitään erikoista. Tuolloin en enää todellakaan uskaltanut tehdä aloitetta.
Itse löysin ensimmäisen tyttöystäväni 17 vuotiaana samasta koulusta. Kerran kännipäissäni soitin sille et jos voisin tulla kylään, ja siitä se sit lähti. En tuota ryypiskelya suosittele, mut luovaa hulluutta kannattaa käyttää. Nyt olen 25 ja totta, se rohkeus ja itsevarmuus tulee vain iän ja ennenkaikkea, tätä ei voi painottaa liikaa, kokemuksen ja yrittämisen kautta. Saat luultavasti turpaan pari kertaa, mutta jonain päivänä joku kuitenkin näyttää vihreätä valoa :D Ja siitä tulee taas lisäpotkua, "jos joku on joskus musta tykännyt, niin miksei joku toinenkin".
Naisjutut eivät ole helppoja koskaan :D Ei täällä elämässä kuulukaan saada kaikkea ilmaiseksi ja valmiina kotiovelle toimitettuna. Ota ne lähestymisyritykset kokemuksina, samalla tavalla kuin vaikka benji-hyppy :P
Ei väliä mikä lopputulos on mutta, sä olet pystynyt voittamaan omat pelkosi ja se jos mikä on palkitsevaa :D
Kaikkien näitten hyvien ohjeitten lisäksi: sinulla ei ole minkäänlaista huolta eikä hätää eikä luultavasti ongelmaakaan, sitten kun aika on kypsä ja sinä olet 'valmis'. Ko. asiat vaativat kasvamista ja kehittymistä ja jos olet fiksu nuori, niin kyllä sinä kasvat ja kehityt ihan joka aiheeseen ja asiaan, mihin itse haluat.
rohkeasti ottaa yhteyttä. kerran täällä vain eletääN! exän kanssa naureskeltiin pitkään sitä että
olin luonteeltani semmoinen etten ottanut häneen minkäälaisia lähestymisyrityksiä vaikka olin korviani
myöten ihastunut häneen(:
kerran vain tuli tekstiviesti että lähenkö kävelylle ja niin, siitä alkoikin meidän melkein vuoden kestänyt
suhde.
joten, vaikka kaikki eivät aina näytä kiinnostuneilta, saattavat tytöt tosissaan vilkuilla ja huomioida
joikasen tekemisesi.
Voit vaikka kysyä läksyjä tai jotain ajankohtaista koulusta. Sitten siitä voit alkaa vaikka vitsailemaan opettajista ja vaihtaa juttua johonkin muuhun.
Juttelemista voi harjotella vaikka kaupan kassalla jos tuppaa olemaan hiljanen.
Ulkonäkö ei ole niin tärkeä asia. Kunhan et täysin törkeästi pukeudu ja muistat käydä pesulla.