Sitä niin paljon puhuttua vaimo ainesta kun nyt en ymmärrä mikä liitossani mättää.
Olen alle kolmekymppinen rehevä, isorintainen ja kaunis nainen.
Työskentelen päivisin ja iltaisin laitan miehelleni ruoan, kunnon kotiruokia ei mitään eineksiä tms. leivon leivät itse ja siivoan pidän kodin puhtaana ja hoidan lemmikit, metsästän myös vapaa-ajallani.
En nalkuta jatkuvasti vaan pääasiallisesti olen iloinen ja positiivinen.
En yritäkkään pitää miestä jatkuvan tarkkailun alla utsimalla mitä teet minne meet millon tuut, joskus kysyn että tuleeko ruoka aikaan kotiin vai laitanko ruoan lämpöseen.
Seksi puolella olen hyvin aktiivinen ja kokeilun haluinen en mikään lahna (otan suihin ja suhtaudun avoimesti ehdotuksiin) seksiä ei tarvitse harrastaa illalla pimeässä vaan minulle käy milloin vain, miestäni ei seksi kiinnosta.
Huonoina puolinani on roiskuva temperamentti ja suorasanaisuus, siis jos et halua kuulla totuutta älä kysy minulta.
Sekä työnkuvani aiheuttaa kiirettä, mutta aikaa minulta riitää kyllä, työtkin on tehtävä...
Olenko liian kiltti vai missä on vika??
Olen alle kolmekymppinen rehevä, isorintainen ja kaunis nainen.
Työskentelen päivisin ja iltaisin laitan miehelleni ruoan, kunnon kotiruokia ei mitään eineksiä tms. leivon leivät itse ja siivoan pidän kodin puhtaana ja hoidan lemmikit, metsästän myös vapaa-ajallani.
En nalkuta jatkuvasti vaan pääasiallisesti olen iloinen ja positiivinen.
En yritäkkään pitää miestä jatkuvan tarkkailun alla utsimalla mitä teet minne meet millon tuut, joskus kysyn että tuleeko ruoka aikaan kotiin vai laitanko ruoan lämpöseen.
Seksi puolella olen hyvin aktiivinen ja kokeilun haluinen en mikään lahna (otan suihin ja suhtaudun avoimesti ehdotuksiin) seksiä ei tarvitse harrastaa illalla pimeässä vaan minulle käy milloin vain, miestäni ei seksi kiinnosta.
Huonoina puolinani on roiskuva temperamentti ja suorasanaisuus, siis jos et halua kuulla totuutta älä kysy minulta.
Sekä työnkuvani aiheuttaa kiirettä, mutta aikaa minulta riitää kyllä, työtkin on tehtävä...
Olenko liian kiltti vai missä on vika??
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kerroit paljon itsestäsi ja olet varmaan ihan mukava kumppani kaikin puolin. Se jos joskus räiskyy hieman, se on monille miehille ok kun ei mene ihan överiksi...
Mutta kysyit mikä liitossa mättää... mutta koska et oikeastaan kertonut mikä on sinusta liitossa on vikana niin kertoisitko vielä itse mikä siinä sinun mielestäsi "mättää"... :)
Miksi olet tyytymätön ?
Et muuten kertonut mitään esim. kotitöiden jakautumisesta tai siitä miksi sinä teet ruuan kun molemmat kerran käytte töissä ?
Minulla on jatkuva hellyyden tai seksin pula nyt kolmen viimevuoden aikana seksi kerrat mahtuvat kahden käden sormiin, mies lupailee aina parantaa tapansa ja ottaa minua enemmän huomioon ja noin viikon tilanne onkin mitä mainioin kunnes paluu arkeen on edessä.
Jaa nuo kotitöiden jaot meillä mies ei halua puuttua ruoan laittoon tai siivoukseen, laittelee autoja (omani huollan itse) lämmittää saunan ja tekee polttopuut ja käy työssä toki raivaa metsänpohjia yms.
Sellaista arkipäivän herrasmiesmäisyyttä ei löydy kuten oven avaus jos kädet täynnä tai painavan kauppakassin kantaminen...
Että aika moni asia on ketullaan, tai sitten minä en osaa taas hahmottaa kuvaa.
Toki ymmärrän miestäni ammattini vaatii aikaa olen hitsaaja ja valmistun nyt keväällä nuohoajaksi... aina ymmärtänyt autoista ja metsästänyt mutta taas en ole hänen tekemisiin puuttunut...
Joten miehen ehkä vaikeaa sulattaa näitä, mutta tiesi jo ottaessaan että olen tälläisiin aloihin suuntautunut, ja mitään jatkuvaa pätemisen tarvetta minulla ei ole näissä asioissa, jokainen tekee tyylillään, toki keskustelemme mieheni kanssa asioista mutta se siitä.
Hmpff... joskus en vain tajua.
No, kun minua on niin ahkerasti tällä palstalla syytetty sovinistiksi ja alistajaksi kun itse käyn töissä ja vaimoni on kotona ja tekee kotityöt paitsi että kerran viikossa moppaan ja viikonloppuna ruuat on minun vastuullani...
... niin en kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää tuollaista miestä. jos minä olen joidenkin naisten mielestä sika niin mikä hän sitten on ?????
Siis jos vaimoni kävisi töissä niin kotityöt yms. tehdään puoliksi... ok jos mies hoitaa puut yms. niin se kai lasketaan osaksi kotitöitä... jomman kumman on se kuitenkin tehtävä.
Mutta siis jos miehesi mieluummin rassaa autoja kuin huolehtii siitä että sinun tarpeesi tulee tyydytettyä ja kotihommat suurinpiirtein tasan jaettua, niin kyllä aika selvä asia on se että olisi aika puhua ihan vakavasti tasapuolisuudesta.
Hyvä lähtökohta olisi se että kaikki kodin hyväksi tehtävä työ olisi suurin piirtein tuntimäärältään sama molemmille... tietysti huomioiden sen ettei kummankin tarvitse tehdä tasan 50% joka eri hommasta, ei siinä ole järkeä.
Jos sinä olisit se osapuoli joka valittaisi että mies haluaa liian usein niin sitten tämä kotitöiden jakaminen varmaan auttaisi sinua sen verran että helliä hetkiä riittäisi useammin...
Mutta kun se on näin päin, niin en usko että miehen tunteet paljoa lämpenevät kun saa tehdä enemmän kotihommista... joten aika vakava juttu on edessä (?)
Mielestäni tämä tilanne on niin nurinkurinen, että tekemällä kaiken tuon olisit erittäin haluttu puoliso monelle miehelle vaikka hieman enemmänkin pyytäisit kotihommia hänet tekemään. Ei siis ole mitenkään kohtuullista että joudut tekemään kiltin luonteesi vuoksi enemmän ja palkkioksi miehesi ei anna sinulle hellyyttä jota kaipaat.
Mutta kyllä mielestäni tilanne on sen verran kieroutunut että jos vielä puhuisit miehesi kanssa ensin, mutta jos ei homma muutu aika radikaalisti ja pikaisesti, saat kyllä ainakin kaikki minun sympatiani siitä jos jätät käräoikeuteen hakemuksen heti ensi maanantaina...
Sinunlaisesi mukava nainen ansaitsee parempaa.
Mutta nyt en kyllä ymmärrä miksi sinua on sovinistiksi haukuttu. Niin minäkin tein työt jos olin kotona. Ja niin teen nytkin vaikka olen 6päivää viikossa ja noin 8-12h päivässä töissä, mutta jos en ole töissä silloin kitinä olikin siitä etten tuo rahaa taloon.
Minä olisin hurjan iloinen/positiivisesti järkyttynyt jos pääsisin joskus valmiiseen pöytään.
Minä en hirmuisesti halua siivous apua mutta muu apu on tervetullutta esim kun siivoilen matot voisi joku muu viedä ja huonekkalut siirtää... ja jos itse sotkee esim sahajauhoja eteisen lattialla voisi ne siistiä pois.
Olen eroa miettinytkin, ja monta miestä on ollut halukkaita seurustelemaan...
Mutta mutta joskus sitä rakkaudesta yhteen mentiin, vaan kai se on hyväksyttävä että aina ei voi onnistua, silti aina tulee ajateltua että jos mä vielä pikkuisen enemmän, niin olisi hyvä.
Miksi minut haukuttiin sovinistiksi ?
No, kirjoittelin lähinnä sellaisesta tilanteesta jos naisella on oikeus vaatia mieheltä kodin eteen sellaista johon vain naisella on tarve, niin miksei yhtä hyvin miehellä olisi oikeus vaatia naiselta sitä mihin hänellä on tarve... eli tilanteesta jossa nainen haluaa enemmän puhtautta kuin mies, ja mies enemmän seksiä kuin nainen.
Kirjoituksissani tosin tein kantani selväksi, että rakkaudellisessa liitossa kummallakaan ei ole oikeus vaatia toiselta yhtään mitään, ja jos mennään vaatimustasolle, niin silloin kyse ei ole enää rakkausliitosta vaan jonkinasteisesta "yrityksestä", jossa kummallekin on omat tehtävänsä eikä työtoverin taakasta tarvitse itse kantaa huolta. Avioliitto EI ole tällainen, tai ei ainakaan pitäisi olla.
Sinun tilanteessasi tilanne on siinä mielessä yksipuolinen, että sikäli kun ymmärsin, mies odottaa sinulta rahan lisäksi puhdasta kotia, ja sinä vastaat miehen tarpeisiin juuri niin kuin ihanteellinen aviovaimo, mutta mies ei ole valmis huolehtimaan sinun tarpeistasi.
Et siis vaadi häneltä asioita, niin kuin rakastava puoliso ei teekään, mutta hän vaatii sinulta.
Eli se mistä alunperin kirjoittelin/purnasin, että miksi ihmeessä nainen saa asettaa "normaali-standardin" perheeseen ja vaatia mieheltä sen noudattamista, on tilanteessasi juuri päinvastoin.
Totuus lienee kuitenkin se, että miehesi ei sinua rakasta, hän on saanut sinusta piian (50-luvun malliin) joka kiltisti tekee kaiken, mutta "tasa-arvon" nimissä HÄN vaatii sinulta tuon ajan naisen roolin lisäksi myös rahaa kotiin.
Jos hän rakastaisi sinua, hän huomaisi miten paljon teet hänen ja kodin eteen ja silloin hänellä myös herää tarve tehdä asioita sinun vuoksesi... puutyöt tai autojen rassailu eivät ole sinun tarpeidesi tyydyttämistä.
Siksi sanoin mitä sanoin... sinä rakastat miestä joka ei välitä sinun tarpeistasi. Kenties hän sanoo rakastavansa, mutta sanoilla ei ole mitään yhteyttä käytännön toimiin... "tyhjät sanat kolisevat kivinä laaksoon..."
Voit jatkaa tietysti, mutta koska tilanteesi on tuo, ja mies ei rakasta, niiin mielestäsi voit ihan hyvin vaikkapa laskea miehesi työtunnit kodin hyväksi ja tehdä vain sen verran itse ja jättää ruuat tekemättä joka toinen päivä... ja katsoa kiinnostaisiko miestäsi tiedustella "mikä sinulla oikein on"...
Rakkaus on sellainen merkillinen asia... se ei vaadi toiselta mitään, eikä sitä voi toiselta vatia. Mutta ilman rakkautta epätasainen liitto on aivan sairasta. Siinä toinen vain polttaa itsensä loppuun.
Kai se on uskottava että olen liian kiltti, mutta kun en jaksa kiehuakkaan kokoajan.
Kyllä minusta löytyy se kylmä ja vittumainenkin akka, mutta en itse pidä siitä, olen ennemmin iloinen ja huomaavainen, on itselläänkin parempi mieli.
Tuo mun temperamentti on kyllä järkyttävää ei ihan överiksi mene mutta likeltä liippaa... tosin se nyt kiehahtaa kerran kolmessa kuukaudessa, olen kuitenkin aika pitkäpinnainen ihminen.
Muuten tosta töiden tekemättä jättämisestä, tästä on aikaa kun hermostuin viimeksi ja lopetin ruoan laittamisen ja passaamisen seurauksena oli että tiskivuori oli järkyttävä ja mies kävi sitten grillillä syömässä tai söi leipää tai teki itselleen uunimakkaraa...
Mutta edelleen on tuossa miehessä niitä puolia joista pidän... ja ei kovin usein sano rakastavansa minua, jos minä sanon rakastavani häntä niin vastaus on niin minäkin... siis rakastaako itseään vai mua.
Plääh... on usein käyny mielessä että uusi hakuun, vaan se ei nyt niin yksiselitteistä ole.
... jonka haluan sinun kysyvän itseltäsi on tämä...
"Haluanko elää tällaista elämää elämäni loppuun asti hyvin tietäen ettei tässä liitossa ole toivoa paremmasta ?"
Varmasti kestät nyt ja kenties vielä vuosia. Mutta onko tämä elämä sen arvoista että olet valmis olemaan koskaan kokematta tasapuolista ja rakastavaa suhdetta ihanan miehen kanssa joka oikeasti välittää sinusta.
Jos vaikka eräänä päivänä sairastut tai tulet kyvyttömäksi huolehtia kotitöistä yms... kenties myös itsestäsi... kuka huolehtii silloin sinun tarpeistasi ? Jos yhtään arvaan miehesi ajattelua niin silloin hän vaihtaa sinut uuteen, koska ei kerta kaikkiaan halua lisää rasitteita itselleen, eikä sinua rakasta.
Toivoisin olevani väärässä, mutta kun en usko...
Kuuleppa en ole ikinä ajatellut että sairastuisin, minulla ei varmaan ole aikaa sairastaa :)
Mulla on käsitys siitä mitä suhde voisi lämpimimmillään tarjota, yksi ihan mies ystävä on sitä koettanut joskus näyttää, ja siis ihan vain ystävä.
Minä en toivoisi mieheltä muuta kun suukon aamulla kun lähdetään töihin ja samoiun iltapäivällä kun tullaan kotiin, kiitoksen ruoasta, lapsen ja mahdollisuuden tehdä kaikkea yhdessä niin kotitöitä kuin harrastuksiakin.
Suurin haaveeni on että saisin oman lapsen ja sitä miehenikanssa kasvattaa, opettaa ja antaa hyvät eväät tulevaan.
Kuinka mukavaa olisi kun mies tulisi kotiin töistä saada suukko poskelle ja kysymys kuinka päiväsi meni?
Illalla olisi mukavaa käpertyä kainaloon, ja kuunnella kun rakas nukahtaa ja hiljaa tuhisee, tai aamulla herätä katsomaan toisen kaunista unta, tuoda ehkä kahvit sänkyyn ja viikonloppuna viivähtää hetki...
Noh sellasia unelmia minulla...
Useimpien miesten Ihannenainen.
Kirjoitit oikealle palstalle... kertomukset sinunlaisestasi naisesta ovat tämän palstan aihepiiri.
Toivon että saat löytää sen ihannemiehen joka toteuttaa unelmasi.
Kaikkea hyvää sinulle. Oikeasti.
sinulle kauniista sanoistasi, ja kaikkea hyvää sinulle nyt ja tulevassa!
Olet taatusti liian kiltti
Älä alistu
Kaipaisin muitakin mielipiteitä, oikeasti puhui asiaa monelta kantilta ja sai ajattelemaan mutta olisiko vielä muita mieheiä valmiina kertomaan mielipiteensä.
olevasi rehevä (?) tarkoittaako tuo ylipainoa?
Olen 35 vuotias mies ja ylipainoiset toisin sanoen rehevät naiset eivät sytytä ja isot tissit tekevät
naisesta tätimäisen , sori mutta sit toi metsästys ei oo naisellista.
myöhemmin tuolla alempana kirjoitit jotain että itsekö autosikin korjaat ja huollat?
ei todellakaan naisellista.
sinänsä ymmärrän miestäsi , ehkä hän kokee olevansa naimsissa vähän kuin pate mustajärven laulussa kersantti karoliinan kanssa , oot ehkä yhtä ärhäkkä mikä vie kyllä halut .
kyllä mies haluaa naisensa olevan enemän siro jonka vetäistä syliin, ja ei missää nimessä metsästäjä sehän tekee sinusta kuin miehen. en tahtoisi naiseni korjaavan autoa,
tuskin kiltti olet ehkä olet liian miesmäinen tomerana tekijänä joka kohdassa , usein mies tahtoo tehdä miesten työt mutta voihan miehelläsi olla toinen nainen tai toinen ainakin mielessä toinen ja se on
kyllä sellanen juttu ettei kiinnosta seksihommat sitten enää sun kans mut kysy suoraan
Kannastasi.
Mies tosin aikoinaan autopuolelta minut valitsi, ja hänen autoon en koske en.
Ja metsästämme vieläkin yhdessä... minä siis metsästän jousella ja mies haluikolla...
Ulkonäköä jos mietit moni on sanonut minun olevan Anna Nicole-Smithin kaksois olento.
Mutta meitä on taas niin moneksi ja sinun kantasi varmaankin on sama kun valtaosalla miehistä.
Ja mie en oikeastaan ole kersantti karoliina maisella tavalla ärhäkkä.
En komentele miestäni armeija maisesti.
Ja saapi kyllä mun puolesta olla kukkona tunkiolla ihan rauhassa, mulla ei ole pätemisen tarvetta, ihan tarpeeksi on kodin ja työn pyörittämisessä... en ylipäätään käsitä miksi naisten on päästävä pätemään jokapaikassa... mutta vaikka minä olen harrastuksiltani poikamainen pukeudun kauniisti naisellisiin joskus jopa hepeniin, korkokengät ja hame ei ole vieras näky...
Mutta en ole valmis luopumaan miehen takia harrastuksistani koska se on osa minua.
Ja jos en tälläisenä kelpaa, syy ei ole minussa.
Kiitos edelleen mielipiteestäsi ja mukavaa syksyn jatkoa.
"Mutta en ole valmis luopumaan miehen takia harrastuksistani koska se on osa minua.
Ja jos en tälläisenä kelpaa, syy ei ole minussa. "
Ymmärrän 35v miestä, vaikken ehkä ihan niin karsasta sitäkään jos naisella on joskus hieman temperamenttisempi ote. Kyllä se kokonaisuus josta kerroit puhuu kuitenkin siitä hellyyden puutteesta, ja jos olet kerran sitä osoittanut eikä hän siihen reagoi, niin sitten en ihan helposti laittaisi sitä puoltakaan sinun korjattavissasi oleviin asioihin.
Mutta kun aloitte seurustella, mies tiesi sinut juuri sellaiseksi joka oletkin. On eri asia jos liiton aikana toinen muuttuu aivan hurjasti ja alkaa vähitellen olla sen tyyppinen jota mies ei olisi koskaan halunnut edes tapailla. Siitä tiedät vain itse.
Kuten itse sanoit, kelpaat sellaisena kuin olet tai sitten et kelpaa. Ei liitossa voi ainaisesti teeskennellä toista kuin on. Jos olet kelvannut joskus etkä kelpaa enää, joku asia on muuttunut... mutta mikä ?
Olen miettinyt että kun olimme aika nuoria alkaessamme seurustelemaan, voipi olla että minä sekä mieheni on aikuistuttu eri tavoilla, tosin mieheni pitkäaikainen ystävä puhui mieheni edesmenneestä isästä että oli ihan oikea narsisti ja miehessäni kuulemma samoja piirteitä kokoajan enemmän, ovat siis usein tekemisissä, ja onhan näitä piirteitä havaittavissa, olen jopa kerran ottanut turpaanikin... josta oli silloin seurauksena asumusero.
Mutta ne asiat on selvitelty jo.
Noh jokainen taaplaa tavallaan, kaippa sitä munkin pitäis alkaa vaatimaan mutta sitten olen vielä nalkuttavakin akka... ja taas en halua sitä ola näen tarpeeksi työssäni nalkuttavia ´naisia ja niihin kyllästyneitä miehiä... ihan oikeasti me naiset osataan olla tosi karmeita.
Ainoa muutos minkä koen tapahtuneen itsessäni liittomme aikana on se etten ole enää niin äkkipikainen kuin silloin aikoinaan, huomattavasti pehmeämmäksi olen muuttunut, silloin oli kipinää ja tulta ihan joka asiasta.
No joo tämä meni nyt ihan jaaritteluksi.
Mutta ketään miestä ei tule tuomita sen perusteella minkä näköisestä naisesta he pitävät, mutta jokaisen olisi syytä katsoa pintaa syvemmälle ennenkuin tekee lopullisen päätöksen ihmisestä, on monia miehiä joita pidän ulkoisesti epäviehättävinä mutta ovat sydämeltään puhdasta kultaa ja olenkin iloinen että olen saanut heihin joskus tutustua.
No, minusta sinulla on kaksi vaihtoehtoa... nimittäin joko saat liittosi toimimaan tai sitten sinun ei kannata kituutella.
Jos mietit sitä mikä on muuttunut ja millä tavalla se on kenties vaikuttanut, voit kenties löytää jotakin joka voi saada liittosi taas kukoistamaan. Mutta paljon on työtä sillä saralla...
Toisaalta erokaan ei ole helppo.
Mutta se on mielestäni aika varmaa ettei se nalkuttavan akan rooli ainakaan onnea perheeseen tuo. Jos teillä ei muuten asioita saada toimimaan, niin ei sinun kuitenkaan kannata elämääsi pilata; nykyinen liittosi ei ainakaan nykyisellään tee sinua onnelliseksi, ja jos saan sanoa, ei kertomasi perusteella todellakaan ole tasapuolinen ja molemmin puolin rakastava suhde.
Mielestäni juuri siksi ei kuulosta järkevältä että yrität kestää siinä nykyisessä suhteessasi; jos jatkat niin kenties 10v päästä kadut sitä vielä; sitten alkaa olla jo lastenkin hankinta jonkun toisen kanssa hieman myöhäisen puoleista (joskaan ei ollenkaan mahdotonta). Sinuna miettisin nyt, mitä elämältä oikeasti haluan...