Tämä yksi rakastetuimmista oopperoista on Mozartin oopperatyylin huipentuma, josta on sanottu että sen musikaalisuus ei ole pelkkää näytelmän säestystä, vaan teoksen sisäisen olemuksen ilmenemistä. Mozart hioo täydellisyyteen "perusoopperatyylinsä", mutta Don Giovanni -teoksessa on jotain, mitä ei ole missään muissa Mozart-oopperoissa. Sävelten joskus peräti julma kauneus, traagiset vivahteet tapahtumissa, tietty "Giovanni-soundi" kiehtovine soitinnus- ja johtoaihe(?) -piirteineen... tarkoitan esim. Komtuurin kohtauksia, alkusoiton ja finaalin sävyjä ja musiikkia, jota kuullaan päähenkilöä vastaan liittoutuneen Donna Annan porukan laulaessa trionsa ennen Don Giovannin juhliin menemistä ja heidän näyttämölle tulemistaan edeltävää orkesterin "Don Giovanni" -vivahdetta.
Tätä Giovannin omaleimaisuutta on vaikea selittää ilman ääninäytteitä. Youtubessa on unelmacastingeja ja -toteutuksia. Mutta oleellista on myös se miten nerokasta musiikki ON (ilman yhteyttä siihen kuinka omaleimaista se myös on) ja se miten sujuvasti Mozart käyttää oopperaformaattia: joskus musiikki tulee "epäluonnollisesti" ihmisten setviessä ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, mutta satunnaisesti myös kuten musiikki oikeassa elämässä kuullaan: tapahtumissa saattaa olla juhla joissa soi musiikki, tai päählö saattaa laulaa serenadin naiselle. Leikkisää oopperavälineen käyttöä suvereenilla otteella, suuri otos Mozart-kliseitä ja eri musiikillisia keinoja. Teos sisältää myös eräänlaisen esi-asteen 12-säveljärjestelmästä, eikö perkele sisälläkin?! Nimittäin finaalissa Komtuurin laulamana!
Kaikkien aikojen ooppera-alkusoitto vieläpä! Ja jossain kohdissa kuoro laulaa sävelasteikko ylös alas viidellä sävelellä, mikä hauska heitto. Ja vielä pitää mainita kaikki jutut, kuten miehistä pullistelua sisältävän Shampanja-aarian fagottiyksityiskohta, joka kaiketi viittaa peniksen pullistumiseen.
Pitäis taas käydä keikalla kuuntelee tää biisi.
Tätä Giovannin omaleimaisuutta on vaikea selittää ilman ääninäytteitä. Youtubessa on unelmacastingeja ja -toteutuksia. Mutta oleellista on myös se miten nerokasta musiikki ON (ilman yhteyttä siihen kuinka omaleimaista se myös on) ja se miten sujuvasti Mozart käyttää oopperaformaattia: joskus musiikki tulee "epäluonnollisesti" ihmisten setviessä ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, mutta satunnaisesti myös kuten musiikki oikeassa elämässä kuullaan: tapahtumissa saattaa olla juhla joissa soi musiikki, tai päählö saattaa laulaa serenadin naiselle. Leikkisää oopperavälineen käyttöä suvereenilla otteella, suuri otos Mozart-kliseitä ja eri musiikillisia keinoja. Teos sisältää myös eräänlaisen esi-asteen 12-säveljärjestelmästä, eikö perkele sisälläkin?! Nimittäin finaalissa Komtuurin laulamana!
Kaikkien aikojen ooppera-alkusoitto vieläpä! Ja jossain kohdissa kuoro laulaa sävelasteikko ylös alas viidellä sävelellä, mikä hauska heitto. Ja vielä pitää mainita kaikki jutut, kuten miehistä pullistelua sisältävän Shampanja-aarian fagottiyksityiskohta, joka kaiketi viittaa peniksen pullistumiseen.
Pitäis taas käydä keikalla kuuntelee tää biisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.