Olisko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten ootte ratkaissut tilanteen? Eli mulla on ongelmia isäni kanssa. Kun keskustellaan jostain, niin isä saattaa kertoilla avoimesti, kuinka hän on kusettanut jotain ja kuinka jotkut ovat suuttuneet häneen. Isästä huomaa pientä avointa tyytyväisyyttä noista "saavutuksistaan". Hän on myös aikalailla manipuloiva ja epärehellinen (daa). Hankalaksi tekee asian se, että nyt isä yrittää jotenkin kalastaa huomiotani joka vaiheessa. Asun poissa kotoa ja minulla on hyvä oma elämäni. Nyt lähes aina kun tavataan isän kanssa, niin hänen on "pakko" saada tuntemaan mut tuntemaan itseni typerykseksi. Hän saattaa tehdä jotain ihan päätöntä, ja sitten antaa ymmärtää, että olen heikko jos reagoin (kuten normaalit ihmiset reagoi). Tai sitten hän valehtelee jotain ja antaa ymmärtää minun olevan typerä kun uskoin hänen juttunsa. Hän valehtelee juuri sopivan tökerösti, että valhe paljastuu. Kun vierailu lähestyy loppuaan, niin sitä kiirempi hänen tulee "ojentaa" minua. Ehkä jotain eroahdistusta?
Tilanne on se, että en enää luota isääni. Hän saa puolestani väittää mitä tahansa, mutta en usko kuitenkaan. Tämän hän kääntää niin, että hän myhäilee, jos hän huomaa epäuskoni. Minusta onkin kehitynyt hänen seurassaan todellinen pokerinaama, jolla ei näy ilmeet. En epäröisi hetkeäkään, ettei isäni voisi sabotoida esim. ihmissuhteitani (miehiin). Kerran näin on tapahtunut. Isäni alkoi edessäni puhumaan ja kysymään pilkallisesti typeriä kysymyksiä silloiselta uudelta miesystävältäni.
Meillä on isän kanssa kuin joku peli käynnissä...vedetään lähemmäs mutta työnnetään kauemmas. Uudestaan ja uudestaan. Oikeastaan minulla on kaksi maailmaa, on tämä oikea maailma jossa elän, ja sitten tämä pikkuinen isän ns. sairas maailma jossa joudun joskus pyörähtämään pikaisesti.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko jollain samankuuloista vanhempaa? Mikä on suhteessanne vikana? Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Tilanne on se, että en enää luota isääni. Hän saa puolestani väittää mitä tahansa, mutta en usko kuitenkaan. Tämän hän kääntää niin, että hän myhäilee, jos hän huomaa epäuskoni. Minusta onkin kehitynyt hänen seurassaan todellinen pokerinaama, jolla ei näy ilmeet. En epäröisi hetkeäkään, ettei isäni voisi sabotoida esim. ihmissuhteitani (miehiin). Kerran näin on tapahtunut. Isäni alkoi edessäni puhumaan ja kysymään pilkallisesti typeriä kysymyksiä silloiselta uudelta miesystävältäni.
Meillä on isän kanssa kuin joku peli käynnissä...vedetään lähemmäs mutta työnnetään kauemmas. Uudestaan ja uudestaan. Oikeastaan minulla on kaksi maailmaa, on tämä oikea maailma jossa elän, ja sitten tämä pikkuinen isän ns. sairas maailma jossa joudun joskus pyörähtämään pikaisesti.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko jollain samankuuloista vanhempaa? Mikä on suhteessanne vikana? Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisitko antaa isäsi olla rauhassa? Onko sinun aivan pakko suostua hänen ehdottamiinsa tapaamisiin. Osaatko sanoa "EI"? Osaatko harjoitella sitä peilin edessä?
Ystävät valitään, perhettä ei. Tuo EI tarkoita sitä että perheeltä on pakko otta aivan minkälaista kohtelua tahaansa! Sinulla on valtavan iso valtti: vara valita. Juttele isäsi kanssa aivan kaikista ulkopuolisista asioista, hänen yritettyään vetää keskustelu henkilokohtaiselle tasolle, vaitat vain kiireitä ja lopetat keskustelun poistumalla paikalta. Kuinka vaikeaa tuo on?
Ja aivan yksinkertaisesti vähennät hänen kanssaan kanssakäyntiään. Elleihän opi tuosta mitään, se on hänen oma asiansa ja menetyksensä.
Sinun EI koskaan enää pidä alentua hänen manipuloitavakseen. Tuo on hyvin sairas peli johon sinun EI tarvitse osallistua!
on luonnehäiriö-ei sen enempää tai vähempää. Ihan sama se mikä koska jos saat huonoja fiboja ei sun tartte olla kauaakaan sen seurassa että olosi on paska.Voithan sanoa että olosi on paska hänen kanssaan koska...jos se uskoo ja rakastaa se yrittää muuttua.
"Ja pitäisikö tuohon uskoa?"
Mikäli hän vastaa "Pitää"
Voit vastata "Olet niin usein valehdellut, etten voi uskoa sinua isä"
Kokeile Copy ja Paste toimintoa kirjoituksestasi ja lähetä se sähköpostina isällesi. Menee jakeluun.
aikoinaan...Kusetti koko perhettä ja muita esittämällä rehellistä suomalaista työmiestä ja pienyrittäjää. Totuus selvisi aika myöhään ja karulla tavalla. Sain isän kiinni parikin kertaa valehtelusta(henk koht jutuista) ja juoruamisesta sekä rahan kusettamisesta hyväuskoiselta hölmöiltä -kuten isä heitä kutsui. Nooh kaikkihan me kerromme valkoisia vaheitä ja toisitamme puhumme-mutta rajansa kaikella. Itse tein taktisen siirron noin 30-vuotiaana. Hivuttauduin isästä pikkuhiljaa muta varmasti etäämmäksi, puhumista vain yleisellä tasolla, ei vierailuja, ei rahan tai muun vastaanottamista, koska se antaa valtaa isälle. Älä missään tapauksessa ulota isääsi, vaan vertaa hänen tekoja ja sanoja.
saada asiat selviksi isienne kanssa.
Omani kuoli ja saimme sen jälkeen tietää kuinka oli koko perhettä kusettanut ja todella häiriintyneesti.
Nyt täytyy vaan elää asioiden kanssa joihin ei ikinä saa vastauksia.