Anteeksiantaminen..

annanko vai en helposti anteeksi.

Jos joku nöyrtyy ja pyytää anteeksi. Tahtoo vain olla niin, että se pyytäminen on joillekin aivan ylivoimaista. Niinpä minun ei tarvitse anteeksiantoa miettiä.

mutta sitten sekin sammuu anteeksiannon merkkinä.

Ei ne suuret tunteet, vaan ne pienet ihmiset.

En kanna vihaa. En osaa. Ainoa mitä en siedä ja mikö minussa herättää inhoa, on jos syyttä minua halveksutaan tai alennetaan. Tän miehen logiikka- palstan vakkarit ovat varmastikin spesialisteja kertomaan siitä aiheesta...Mahtaa nimittäin vaatia intensiivisyyttä(!) se roikkuminen, millä he ovat vihapuheillaan minun kimpussani tällä keskustelupalstalla olleet. Jos olisin ilkeä, sanoisin, että ei voi olla täysijärkisten toimintaa- ei ainakaan eettisesti täysijärkisten. Onneksi kaiken maailman hörhöihin ei tarvitse tutustua tai sellaisia miettiä sen enempää. Vittuun vaan väärillä naamoilla ja nimillä toimivat, niin kaikki on hyvin. En koskaan ole ymmätänyt, että miksi kenenkään tarvitsee oikein edes rekisteröidä nimimerkkejä, jos tarkoitus ei ole keskustelemisessa. Saako sillä jotkut kenties enemmän näkyvyyttä, jos kirjoittelee rekisteröidyllä nimimerkillä, jos vaikka jutut olisivat silkkaa paskaakin tai jopa täysin viattoman naamalla, tiedoilla, ja/tai mielikuvitustiedoilla esiintymisellä herjaamista?

Sairasta, jos joku käy keskustelupalstalla, eikä halua keskustella vaan ainoastaan systemaattisesti vainota ja ahdistella ihmistä, joka ei edes mitään henkilömielenkiintoa kirjoittajiin heidän tyyliinsä jaa.

ehkä liiankin nopea antamaan anteeksi ja lyhytvihainen. Haluan päästä siitä hiilestä eroon mahdollisimman nopeasti. Siis mukavuudenhaluinen?

Asian voi unohtaa ja antaa sen muuttua merkityksettömäksi, mutta toiselle voi jättää syyllisyyden jättämällä sanomatta, että olen antanut anteeksi - ihan vaan silkkaa ilkeyttään.

anteeksi ennen, kuin on vihannut.

Riippuu vähän loukkauksesta ja kuka sanoo. Läheisesten jorinat ohitan helpommin, kun taas muitten en kovinkaan helposti. Joskus voi välit mennä kerrasta poikki.

Ei tarvi "ylläpitää" vihaa. Kannattaa tehdä niinkuin minä, eli ignooraa koko tyypin elämästään ja voillaa.. elo on kuin silkkiä vaan sen jälkeen. Se ei pääse enää loukkaan uudestaan, kärsii rangaistustaan ja eikä koko tyyppiä tarvi enää ajatella.

Helppoa ja mukavaa. Suosittelen.

"annatko sä helposti anteeksi jos joku loukkaa sinua?"

Kyllä, jos hän sitä vilpittömästi pyytää.

Aforismi viikonlopulle: "Ihmiset jotka välittävät sinusta eniten, loukkaavat myös sinua pahiten"

en.

oikeasti suutun, eli pelkästään ylimenevä kiukun aalto ei piisaa, kyllä siitä on oksat pois, mutta siihen tarvitaan jokseenkin paljon. Jos suutun, siitä ei palata.

ei jaksa muistaa sellasii juttui kovin kauaa.

kiinni siitä miten on loukattu ja miten anteeksi pyydetään. Ei asiat ole niin mustavalkoisia...........

kuinka vapaata ja helppoa ihmisen elämä olisi, jos ei ottaisi itseensä kenenkään loukkauksia. Ei vain antaisi toisen ihmisen sanojen ja ajatusten pahoittaa omaa mieltään. Ei antaisi hiilen polttaa käsissään.

Voi joskus olla yllättävän helppoakin.

Toiset saa anteeksi ennen kuin pyytää ja toisilla taas... noh odottavan aika on pitkä...

minä en.

se tosin myös tarkoittaa, etten myöskään luota tulevaisuudessa ky. henkilöön, saati kunnioita.

Annan aika helposti anteeksi.

Hyvä sitaatti. Monille vaikea noudattaa, vaikka se ei ymmärrettäväksi ole kovin vaikea.