Olen 22-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut. Tosi monet ovat, jotkut eivät.. Tuntuu vaan niin mahdottomalta ajatukselta että alkaisin seurustelemaan. En tiedä miksi, olen ihan ok ja on minulla ollut monia treffeillä käymisiä, jne. mutta lopahtavat aina jotenkin. Missä iässä olette itse tavanneet sen jonkun, tai missä iässä olette huomanneet että muut alkaneet todella pariutua eikä seuraa esim. ulos saa niin helpolla? Mistä voisin löytää kumppanin, olisiko netti vaihtoehto? Kuulostaa ihan tyhmältä sanoa, että on 22-vuotiaana toivonsa heittänyt, mutta tuntuu vaan niin maansa myyneeltä..
Toivo jo menetetty?
Siru_88
2372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
paljolta pahalta. Jatka samaan malliin, niin on sitten helppo olla, kun sen oikean kohtaa. Musta parikymppinen onkin yleensä liian nuori. Ei ole olemassa eikä pidä olla mitään harjoitteluseurusteluja, tutustuminen on eri asia kuin se, että harrastettaisiin seksiä ja asuttaisiin yhdessä. Parempi opetella tuntemaan itseään ja muita ja vahvistaa itsetuntoaan, ettei se ole toisen sanomisten varassa. Vältyt kaikilta helppoheikeiltä, jotka esittävät ikäkuluja roolejaan saadakseen helposti vain sitä, mikä heitä naisissa kiinnostaa. Monien kannattaisikin suojella itseään paljon enemmän ja antaa ylisentimentaalisten tunteiden mennä omia aikojaan ohi.
Ensimmäisen kerran tapasin "sen jonkun" noin kuusi vuotta sitten.
Silloin kun huomasin että muut ovat alkaneet pariutua olin 25-vuotias. Nykyään en saa seuraa "ulos" yhdeltäkään pariutuneelta. Useistakin syistä, luulemma.
Kohta varmaan ovat kaikki kaverit jo pariutuneet ja perheensä perustaneet. Itsellä ei ole mitään kiirettä enää kahden vakavan suhteen jälkeen. Se kun ei mitenkään tunnu tuomivan, että vakavaa suhdetta saisi kenenkään kanssa luotua...mulla on liikaa aikaa ja asioita jaettavaksi, mutta naisilla ei tunnu olevan halua jakaa romanttisessa mielessä juuri mitään. Pitäkööt siis sinkkuelämänsä aivan rauhassa.