Sanotaan, että suomalaiset ovat jurmua kansaa. Kaupungilla vastaantulijoita ei parane kuin vilkaista pikaisesti, parempi jos ei ollenkaan... Liian pitkä katse tulikitaan tungettelevaksi.
Katse on pidettävä jaloissa muistaen että vain hullut hymyilevät tuntemattomille!
Jos nyt joku vinksahtanut erehtyykin aloittamaan keskustelun perisuomalaisen kanssa, niin millä perustein se joku valitsee juuri sen ihmisen niiden monien joukosta?
Kuinka sinä toimit (selvinpäin) jos satut aloittamaan keskustelun tuntemattoman kanssa? Miksi alat juttelemaan juuri hänelle ja missä paikassa? Steissillä? Kirjastossa?
Itse en hymyile tai vilkuile muihin, kavereiden mielestä näytän usein jopa agressiiviselta ja masentuneelta/surulliselta.. Silti nämä ventovieraat tulevat avautumaan päivittäin.
Naisia (hieman iäkkäämpiä), miehiä, ulkomaalaisia..
Hyvin paljon myös laitapuolenkulkijota, mutta kertaakaan eivät ole rahaa pyytäneet esim. viinaan.
Pääosin nuoria miehiä ovat olleet. Selitetty kaikki mikä on kivaa kesässä ym. shittiä.. Miksi?
Näytänkö mä siltä että mua kiinnostaa millaisesta ilmastosta joku tuntematon narkki pitää?
En muista itse aloittaneeni juuri koskaan keskustelua kenenkään kanssa selvinpäin.
Ja tiedostan ettei täältä S24:ta ikinä saa mitään järellistä vastausta, mutta pyydän teitä silti vastaamaan, koska tämä aihe on sangen mielenkiintoinen ja olen sitä miettinyt..
Pysytäään asiallisessa keskustelussa, kiitos.
Katse on pidettävä jaloissa muistaen että vain hullut hymyilevät tuntemattomille!
Jos nyt joku vinksahtanut erehtyykin aloittamaan keskustelun perisuomalaisen kanssa, niin millä perustein se joku valitsee juuri sen ihmisen niiden monien joukosta?
Kuinka sinä toimit (selvinpäin) jos satut aloittamaan keskustelun tuntemattoman kanssa? Miksi alat juttelemaan juuri hänelle ja missä paikassa? Steissillä? Kirjastossa?
Itse en hymyile tai vilkuile muihin, kavereiden mielestä näytän usein jopa agressiiviselta ja masentuneelta/surulliselta.. Silti nämä ventovieraat tulevat avautumaan päivittäin.
Naisia (hieman iäkkäämpiä), miehiä, ulkomaalaisia..
Hyvin paljon myös laitapuolenkulkijota, mutta kertaakaan eivät ole rahaa pyytäneet esim. viinaan.
Pääosin nuoria miehiä ovat olleet. Selitetty kaikki mikä on kivaa kesässä ym. shittiä.. Miksi?
Näytänkö mä siltä että mua kiinnostaa millaisesta ilmastosta joku tuntematon narkki pitää?
En muista itse aloittaneeni juuri koskaan keskustelua kenenkään kanssa selvinpäin.
Ja tiedostan ettei täältä S24:ta ikinä saa mitään järellistä vastausta, mutta pyydän teitä silti vastaamaan, koska tämä aihe on sangen mielenkiintoinen ja olen sitä miettinyt..
Pysytäään asiallisessa keskustelussa, kiitos.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Vain hölmö kävelee kaupungilla nokka maassa. Katsekontaktia voi välttää mutta musta sillä ei ole niin merkitystä, jos se toinen ei yritä kaupata sulle jotain roinaa.
Ainakin minun kaupunkini on keskustelevien ihmisten kaupunki.
Taidat olla jostain pienemmästä kunnasta? Eikä katsekontakti ole = jutustelu..
muuta minä olen syntyjään tamperelainen ja höpisen kyllä ihan tuntemattomille ihmisille. Tosi harvoin joku "suuttuu", vaan useimmiten ihmiset ilostuvat. Sukujuureni ovat pitkältä ajalta hämäläiset ja suvussani tämä tuntemattomille jutteleminen on ihan normaalia.
Pointtini siis oli, ettei todellakaan tarvitse olla "metsästä", että juttelee oudoille ihmisille.
Minulle oli kulttuurishokki muuttaa tampereelle.täällä ei kukaan puhu mitään aivan tööt kansaa.olen asunut muilla paikkakunnilla ja siellä jutellaan kuten ihminen juttelee ihmiselle.mutta ei tampereella.outojen lintujen tyyssija.
Allekirjoitan kaiken mitä tamperelaisuudesta sanot. Juuri sen takia niin moni trelainen ja muutkin etelän isojen kaupunkien asukit matkaavat keäsisn Lappiin tai pohjois-suomeen, josssa kukaan ei ota herneitä nenäänsä juttelusta vieraalle. Mutta mistä trelaisilla ja muillakin on pohja sille , ettei vieraalle saa puhua? Se onkin kinkkisempi asia! Kenpä sen selittäis?
Olen miettinyt että Tamperelaiset on niin olevinaan ettei ne juttele mistään.Röyhkeää kansaa,tönivät,etuilevat kaikkialla,eivät kunnioita toisia eikä odota vuorojaan pankkiautomaateilla,ym.ym.Vaan kyynärpäätaktiikalla eteenpäin,ja ovat kiukkuisia,anteeksipyyntö ei kuulu Tamperelaisten sanavarastoon.Ei kuulu sanat:Kiitos eikä anteeksi.Se on heille tuntematon käsite.Kun mennään vaikka Poriin päin,siellä on jo ihmiset ihan toisenlaisia,ja iloisia.Menkäähän kaikki käymään Porissa niin tajuatta mitä olette vaille.Siellä ihmiset tulee hyvälle tuulelle,Tampereella ihminen tulee pahalle tuulelle.Näin on moni muukin tänne muuttanut sanonut,ihmettelemme sitä porukalla.Mielestäni Tamperelaiset luulevat olevansa vähintään Jenkeistä,niin ovat olevinaan.Näin minusta tuntuu.
Jaaa kai me sitte ollaan niin helvetin röyhkeitä, etuillaan, ei kunnioiteta, ei odoteta vuaroomme ym ym ym ym ym ym. hyvä että tiiät kun mää en tiänny vaikka koko ikäni täällä wannabejenkki kaupungissa ollu, ollaan niin ylimiälisiä että, kuulemma. Minkäköhän takia tää sitten on kulttuuripääkaupunki jos kerta ollaan niin vittumaisia kaikki... niin enkä mää yhtään sarkasmia tässä heitä, ehen. Mutta ei mum miälestä oo muuallakaa sen parempaa väkee, että suatta rutisette. Tuntukoot sinusta miltä vaan nii kyllä sää koitat vaa yleistää. Minkä sille mahtaa että oot törmänny niihin vittumaisiin ihmisiin mitä on kaikkialla. Miten tamperelaisuus muka vaikuttais siihen miten täällä ollaan. Mää en nyt siis saa missään nimessä olla "normaali" ihminen kuten te kun mää oon kumminki tällänen paska mansetyyppi. Ei mitenkään voi pitää paikkaansa että joka ikinen kerta kun oot käyny tampereella, ois aina samanlaista. Sitä suuremmalla syyllä jos vaan kerta tai kaks oot ollu. Ja vaikka kuinka monta kertaa, niin sää suurentelet asioita.
NYT KYLLÄ VITSIN MURJASIT TAMPEREELLA IHMISET PUHUVAT TOISILLEEN VAIKKA EI TUNTISKAAN
TAIDAT ITSE OLLA JOSTAKIN JUNTTI KYLÄSTÄ JOSSA IHMISET EI OSAA AVATA SUUTAAN KUN KERRAN SAAVUT SUUR KAUPUNKIIN NIIN ONHAN SE SUURI SOKKI SULLE KOSKA ET OSAA AVATA SUUTAS KUN OLET OPPINUT SIIHEN ETTEI JUNTTI KYLÄSSÄ AVATA SUUTA TÄMÄ ON KYLMÄ TOTUUS KANNATTAS KATSOO PEILIIN AAMULLA KUN LÄHTEE KADULLE JA TODETA ETTÄ TÄNÄÄN AVAAN SUUNI JA PUHUN KENEN KAA VAAN
näin vanhemmiten ja kovaa vauhtia maalaistuessani jotain lipsauttaa suustani :P
Ehkä valitsen sen mukaan, että se kenelle jotain lausahdan (säästä, aikatauluista, tomaattien kypsyydestä tms.) , ei ainakaan katsoisi kuin hullua ja kysyisi :"mitä sä muka _tuolla_ tarkoitit??"
Eli sellaista kohtalaisen leppoisaa ja ehkä elämää jo jonkin verran nähnyttä etsiskelen tavallisesti uhrikseni :)
miksi joku vetää tuntemattomia puoleensa ja avautumaan. Mutta ajattelen niin, että sillä ihmisellä on rikkaus hallussaan. Mistäpä muusta meidän maailmamme koostuvat kuin muista ihmisistä ja heidän tarinoistaan: juoruista, anekdooteista, hyvistä stooreista ja oudoista tyypeistä joita ollaan kohdattu ja joista on kiva kertoa omille tutuille kavereille.
Jokainen torjuttu friikki on menetetty mahdollisuus oppia uutta!
Sanon noin silläkin uhalla että saan kaikki foorumin sekopäät perääni avautumistensa kanssa :-)
"Jokainen torjuttu friikki on menetetty mahdollisuus oppia uutta!"
Tämä oli loistava, otankin tämän elämänmotokseni!!
"Mistäpä muusta meidän maailmamme koostuvat kuin muista ihmisistä ja heidän tarinoistaan"...
Jostain syystä tekee miei siteerata Eppu Normaalia tässä kohtaa: "kaikki ne liittyvät tarinaan, iloista suruista parinaan"...
Kyllähän suomalaistenkin joukkoon monenmoista kohtaloa mahtuu.
mä yleensä aina hymyilen tuolla kulkiessani ihmisille..varsinki jos joku hymyilee ensin. Ja kyllä ihan muuteki joka kerta jollekki hymyilen. Jutusteleen en kuiteka yleensä ala oma alotteisesti viereille, kuin ani harvoin. Mut jos mulle joku puhuu ja juttelee, niin toki mä takaisin vastaan. Sillain en oo tuppisuu tai arka. Mut en myöskään hölösuu, joka alkais ekana polottaa vieraalle. Neuvoa saatan joskus kysyä ja opastusta, riippuen onko tarpeen...
Muuteki oon puhelias yleensä tutussa seurassa :) Muutoin enempi kuuntelija.
tuttavia esim. kaupan vaate- tai lankahyllyjä katsellessa. Heidän kanssaan on alkanut keskustelu tuotteiden laaduista ja malleista. Joskus on katseltu toisiltamme sopiiko ky. tuote malliltaan tai väriltään itsekullekin. Kaupungilla käydessä harvemmin heitä tapaa, ei läheskään joka kerran, mutta silloin kun tavataan, kysellään kuulumisia ja kerrotaan tekemisistä ja malleista.
Kirjastossa käydessä on tullut paljon tuttuja, joiden kanssa ainakin tervehditään, joskus vaihdetaan kuulumisiakin.
vieraitte kans juttelis mut olis jokus nii hyvä fiilis, et se olis ihan sama ketä siin sattuis oleen, ku vois jutella vaiks kaikkie kans jotai iha mistä vaa.
et ei niinku mitää sellast vakiasennetta olis, menis enempi mielentilan mukaa.
mitää sellast julistamist tai tyrkyttämist tää ei jaksais kattoo tai kuunnella. et sellasii rohkaisis käveleen suoraan ohi jonku toise tykö.
Itse aloitan keskustelun ventovieraiden kanssa harvoin,koska ventovieraat kerkeävät aloittamaan keskustelun ennen minua ;) En tiedä,miksi vedän ihmisiä puoleeni.Olen ventovieraillekin ystävällinen ja toivotan jokaiselle juttutuokion antaneelle hyvää päivänjatkoa :) Ystävällisellä käytöksellä saa ihmeitä aikaiseksi,vaikka toisella olisi "paha päivä".
siinä tyyppien tuijottamisessa on, mieluummin pitää katseensa edessä ja kulkee ajatuksissaan niinku itekki, tosin pari kertaa sattunu niin että ne (tuttavat) on töötänny kohdalla jolloinka oon säikähtäny aika pahastikki mutta siis se ettei sitä nyt mitenkään pahalla tee ettei ihmisiä välitä katsoa ja vielä jos musiikki pauhaa korvassa, ehkä silloin kuiteski pieni mielenkiinto herää tähänki maailmaan jos vierellä kulkeva tuttava/kaveri kysyy että oliko tuo joku sun tuttus ku katsoi niin pitkään mutta seki menee ohi ja palataan taas entiseen.
ja jos joku mulle alkais hymyileen niin luoja ties mitä ajattelisin.. en ainakaan hymyilis takasi. sitä oon kyllä ihmetelly pari kertaa että minkähän takia jos jollekki yksinäiselle lapsellekki sanoo hei niin se alkaa vaan tuijottaa sua.. että on siinäki kohtuu masentava tapaus.
oon kuiteski miettiny ihan samaa.. minkä takia ne änkeää jutteleen vaikka kaikin elein ja ilmein yrittää tehä selväksi ettei oo juttupäällä. ehkä se vaan on just se ihmisen uteliaisuus koittaa asioita tai jotain, varsinki jos ite on joku semmonen höpöttäjä tai tyyliin hälläväliä -tyyppi ja näkee ettei toinen oo, noin niinku siis ihan piruuttaanki.. esim. en muista oonko jo kertonu joskus mutta junassa olin kerran ympärimyrtsinä ja vittuuntuneena oottamassa perävaunun odotustilassa (eli en vaunussa) että tultais jo perille niin siihen tuli muistaakseni joku pari kännistä ja yks selvinpäin oleva tosi kivan oloinen naisihminen joka rupes siinä sitte aikansa seisottuaan ja mua katsottuani jutteleen ja ku nämä varmaan sen kaverikänniset siinä örisi ja alko kyseleen multaki jotain niin tää naikkonen käski niitten olla hiljaa ja mennä selviään. se oli semmonen asenne joka jäi mieleen ja ihminen tietty vaikka ärsyyntyny olinki.. että vaikka kuin selkänsä oli kääntäny niin alkaa iloisesti jutteleen ja kyseleen jne.. harmi ettei vaan muista tai tiiä mihin päin oli matkalla, johonki pohjoiseen.
muutenki se että aina jos junassa seisot siinä välikössä niin aina sieltä joku tulee jutteleen vaikka miten katsot poispäin, oli se sitte kiva tai inhottava.
mitä tuohon toiseen kyssään niin no vaikka esim. kaupassa jos oon ottamassa jotain tuotetta jostain ja siinä oottelee joku vieressä enkä saa omaani irti tms. niin tokaisen että onpa tiukasti tai jumissa tai voimat mukamaste vähissä niin jos toinen on semmonen jonka kanssa passais jotenki yhteen niin tottakai se alkaa jutteleen takasi. sitte pyysin erästä vanhempaa rouvaa vahtimaan mun tavaroita sillä välin ku kävin juoksujalkaa kaupassa ennen ku bussi tuli ja vahtihan se, siinä sitte juteltiin aikamme kuluksi niitänäitä sen silloisen asuinpaikan tapahtumista ja ylipäätään paikoista jne.. mutta ainaki omalla kohdallaki aika ns. tilannekohtaista ja mielialaki vielä vaikuttanee siihen miten alan ja kenen kanssa jos alan.
ja edelleen kyllä ne ns. laitapuolen kulkijat muaki lähestyy vaikka yritän olla parhaani mukaan huomaamaton.. vaan aina ne näyttää löytävän tiensä mun luo vaikka läpi harmaan kiven jotain kysymään tai sanomaan, oon antanu jo periksi joten tulkoot.
Olin tuossa päivänä muutamana menossa kamun luokse saunomaan ja ottaan pari bisukkaa, minkä vuoksi olin julkisilla liikenteessä. Ajelin tovin junalla, katsomatta sen tarkemmin miten pääsen sieltä eteenpäin, kun olen tottunut siihen, että ne julkiset vain toimii, asemalla noustuani junasta katselin kahdessa suunnassa oli bussit joihin ihmiset kiirehtivät, mikä sinänsä, jos olisin vain tiennyt, olisin itsekin kiirehtinyt, hetken arvoin kumpaa suuntaa kokeilen, no, tietenkin sitä väärää, en ehtinyt maleksia pysäkille, kun bussi jo lähti liikkeelle. Niin mun tuuria. Sitten pääti kokeilla onneani siihen toiseen suuntaan.. sama juttu 50m bussipysäkistä ja kuski heitti ovet kiinni ja lähti meneen. Asemalla oli taksipysäkki, joten päätin mennä sinne. Eikö siellä ollut joku näpsäkän näköinen tytteli odottelemassa kyytiä. Ei auton autoa. Kysyin siltä tietääkö hän paikkakunnan taksin numeroa. No tietenkään hän ei ollut paikkakuntalainen. Mutta juteltiin niitä näitä. Kokeilin soittaa kaverilleni, joka ajaa taksia niillä suunnilla, mutta hänen kännykkänsä oli pois päältä. Turhautuneena aloin haastattelemaan tuota tyyppiä ja saatiin ihan hyvä keskustelu aikaiseksi, kunnes hänen kamu kaartoi autolla siihen tolpalle ja nappasi hänet kyytiin. Minä siinä sitten yksin tolpalla, ei tietoa mistä sais kyytiä, kokeilin jonottaa taksikeskukseen, mutta ruuhka-aikaan iltapäivällä ... elämä on. Päätin sitten mennä sinne toiselle bussipysäkille, koska kyllähän ne bussit kulkee. Maleksin omaan rauhalliseen tyyliini kaljakassin kanssa katetulle pysäkille ja istahdin siihen odottelemaan. Kotvan kuluttua paikalle hilppaili toinenkin bussinodottelija, kysyin tietenkin häneltä neuvoa, kun minulla ei ollut aivan varmaa käsitystä, että millä bussilla minun pitäisi mennä ja toki tuo kamuttaja ystävällisesti minua neuvoi. Minä: "Milläs tästä pääsee sinne?" Hän: "Juu sinne samoille suunnille olen itsekin menossa, harmi, että näitä busseja kulkee näin harvakseltaan." Minä: "Niin, olisi ollut varaa valita kahdesta, jos olisin vain ollut päättäväinen, niin mun tyylistä, kun on kaksi vaihtoehtoa, en tiedä kumman valitsen ja molemmat menee ohi." Hän: "No, elämä on. Mutta niitä K ja V päätteisiä ei kannata ottaa, kun ne ei aja suoraan." minä: "Juurikin nyt ottaisin ihan minkä vaan, mutta toisaalta ... mikäs tässä jutellessa. Ainakin aika kuluu." ... pitkä hiljaisuus... Hän: "Niin nää on ajoitettu liittymäliikenteeksi nämä bussit, että seuraavat tulee, kun tulee seuraava junakin." Minä: "Jaha, mitäs luulet, koska tulee seuraava?" sitten tuleekin päätepysäkille toinen bussi. Totean siihen, "vähän hämää toi, että toi bussi on ikään kuin lähdössä kaupunkiin päin, vaikka se heittää uukkarin tuolla liikenneympyrässä." Hän: "Joo, mutta se on se, joka kuitenkin on se sinun oikea bussi, mä tiedän nää jutut, kato." Minä: "No, jos ne molemmat kerran menee sinne samaan osoitteeseen, niin mä otan ekan joka tulee." Paikalle tulee sellanen palvelubussi. Naureskellen katselen sitä ja totean: "No, otan kuitenkin sen seuraavan, toi näyttää kovin epäilyttävältä." Seuraava juna saapuu asemalle ja sieltä purkautuu ainakin tuhat raavasta työn raatajaa, katselen, kuinka he toimivat oikein ja kiiruhtavat kohti osottavaa bussia. En jaksa. Bussi tulee, odottajakamuni toteaa, "tuohon bussiin minä menen" mietin hetken ja päätän mennä siihen itsekin. Odottajakamuni toteaa kuskille: "Miten on mahdollista, että te olette minuutin myöhässä, vaikka teidän lähtöpysäkkinne on viidensadan metrin päässä? Teen valituksen teistä." Kuljettaja siihen: "Niin, arvon herra, ennen kuin teette valitusta, katsokaapa tätä. Tässä on minun kelloni 16:49 ja tässä on pysäkkiaikataulu, jonka mukaan minun pitäisi olla tässä 16:50." Minä: "Saisinko sellaisen paikallisen lipun, kiitos. Ainiin, mä en ihan tarkkaan tiedä missä mun pitäs jäädä pois, voisitko hihkaista mulle, kun tulee se oikea paikka." Kuski: "Minne olitkaan menossa?" minä: "Mahdollisimma lähelle 'sitä mun kamun kotia'. " kuljettaja: "Ok, jos jäät tähän eteen istumaan, niin sanon, kun sun pitää jäädä pois." .... minä: "Mulla on yksi kamu, joka ajaa *** liikenteelle bussia." kuski: "Aijaa, kappasta, mikä sen nimi on, kun ollaan samaa firmaa?" minä:" Se on XXX ja se ajelee tuolla toisella puolella ..." kuski: "Juu, tää on ihan ok hommaa, vaikka väitetään, että osa asiakkaista on kusipäitä ... hei, tuossa se sun pysäkki onkin, mukavaa iltaa." minä:"Kiitos ja työn iloa, moikkaan pysäkkikamuani lähtiessä ja toivotan hänelle hyväää viikonloppua."
Olenko jotenkin epänormaali, kun juttelen ihmisten kanssa ? Ainakaan kukaan, jolle olen jotain avausta tehnyt, ei ole pitänyt sitä pahana asiana. Joten en ole yksin.
jep :-)
en vaan kässää miten tää teksti liittyy mun tekstin yhteyteen.
Meillä menee neidin kanssa tuollaiseen sadanmetrin matkaan kaksi tuntia. Me tutkimme matkalla kaiken ja juttelemme kaikkien kanssa. Oikeastaan vain nuoriso ja pankkitoimihenkilöt pyyhkivät ohi, koska heidän maailmassaan ei ole lapsia; muistan tämän oikein hyvin omasta nuoruudestani.
Mutta varsinkin deekiksellä olevat heput heittäytyvät mielellään muistelemaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan, kertoilevat pojistaan ja tyttäristään ja näiden lapsista ja kuuulumisista yllättävän kattavasti. Äkkiä huomaa, että eihän tässä keskustelekaan minkään Jaloviinapipon kanssa vaan ihmisen. Ällistyttävää altruismia, piilevää.
Kusipäisimpiä ovat kuitenkin pankkineidit, sillä siinä on ilme, joka on kuin pakastimesta.
mä ainaki hymyilenjos joku hymyilee mulle
Mitä sä sitten teet jos joku irvistää tai näyttää keskisormea sulle?
Kyllä voin jutella kaiken ikäisten kanssa . Jotku aloittaa keskustelun säästä ja siitä jatkuu muihin asioihin . Juopuneitten henkilöitten kanssa vältän keskustelua .
Parhaat jutut syntyy, kun useampi juopunut eksyy samalle pysäkille ... toki iällä tai sukupuolella ei silloin ole mitään merkitystä ... maksimissaan ne voivat johdattaa juttua johonkin suuntaan, tyyliin, 'teille nuorille kauniille naisille on ihan turha selittää tai kertoa sitä tosiasiaa, että jokaisen nuoren komean pojan sisällä kasvaa kaljupäinen, möhömahainen vihainen vanha ukko"
:D
Jaa, hyvä kysymys. Minun "uhrini" ovat varmaan lähinnä olosuhteiden uhreja, kuka sattuu kohdalle kun minulla on jotain äärimmäisen merkityksetöntä sanottavaa ja sen ääneenlausumisen tarve :) Mutta alakuloisuus, sulkeutuneisuus, potkitun koiranpennun look tai muka-uhmakas suojamuuri ei ainakaan pelasta hyökkäykseltäni, yleensä päin vastoin! Ehkä siksi, että tunne alitajuisesti halua osoittaa, että ystävällishenkisen kommunikoinnin ja kontaktinoton ei tarvitse perustua aina siihen, että kontaktiottajalla olisi aina itsekäs hyötymismotiivi. Voi siis olla ystävällinen ja avoin haluamatta rahaa, reittiopastusta tms.
Meiltä suomalaisita puuttuu ns. small-talk. On ihan taito osata jutella kevyesti esim. ilmoista ventovieraankin kanssa. Tänään tuli säitä pohdittua erään ihan tuntemattoman rouvan kanssa. Lisäksi rupattelen mielelläni ihan kevyitä ja yleisiä asioita esim. kirjakaupassa uusista kirjoista tms. Yksinäisten näköisten vanhempien ihmisten kanssa juttelen aluksi niitä näitä esim. junassa, jos henkilö ensin vaihtaa katseita minun kanssa ja hymyilee. Kyllä tollaset asiat vaistoaa.
Viime kesänä oli kiva miettiä tätä ilmastonmuutosta rannoilla ja kahviloissa.
Ei varmaan jää kenellekään epäselväksi, että olen sosiaalialalla työssä, ja siten valtavan ihmisrakas. Seuraa en kuitenkaan tykytä, jos siitä ei olla kiinnostuneita.
Antaisin AP:n kirjoittajalle neuvon..unohda itsesi ja katsele ihan vaan huviksesi ympärillesi. Jos ihmiskontaktit, ja etenkin silmiin katsominen tuottaa vaikeuksia, niin katsohan mitä sanotaan asperger-oireyhtymästä. Sopisiko sinuun?
Ja mikä on köyhän kansan tunnustanssi? Juoksee rahan perässä.
Mutta jos oikein nokka maassa laahaa, niin kyllä joku aina tulee ilmaisemaan että ettei tämä nyt niin gauheeta ole, vähintään. Pihapiirissäkin on eräs kaveri, joka kävelee laahustaen ja oudolla käytöksellään vetää puoleensa. Sanoo kyllä vaimeasti hei kun kohdataan, mutta kun ei oikein tunne ei viitsi jäädä juttelemaankaan.
Itse en oikein aloita keskustelua koskaan, koska on niin kiire, mukamas. Heitän kyllä muutaman sanan, jos joku alkaa, ja jos koen sen järjelliseksi. Tottahan se on, että jos on todellakin kiire, ei voi olla varma kuinka kauan juttelu kestää jolloin unohtaa kiireen. Gauheeta.
Mutta kyllä omaksi motokseni ottaisin mielelläni "Mikäs kiire tässä", sitä kun ei tällä hetkellä ole (gauheeta).
...kyllä porilaisetkin vastaa, kun sille jotain puhuu. Hieman harvasanainen tuo saattaa olla, mutta kyllä se siitä sitten vetryy kunsitä vaihn jaksaa hieman pommittaa...
Muuten olisi kyllä suomalaistenkin aika jo vihdoin oivaltaa se seikka, että aipä täällä ole kaupungeissa juuri muita kuin ns. junan tuomia. On siis erittäin epätodennäköistä, että oman reviirinsä ulkopuolella tapaisi juurikaan muunlaisia ihmisiä kuin niitä ventovieraita.
Jossain vaiheessa oivalsin itse sen seikan, että sikäli mikäli tulee eteen tilanne jossa voi jonkun kepeän kommentin heittää tai asia on muuten sellainen, että mielelläni tuon esille vaikkapa sen, miten oma mielipiteeni eroaa yleisestä mielipiteestä, niin en kovin kauaa epäröi avata suutani ja sanoa se ääneen.
Joskus voi myös rohkaista ventovierasta ihmistä, joka on vaikkapa joutunut julkisella paikalla jotenkin noloon tilanteeseen ja helpottaa hänen stressiään.
No ehkäpä mulle tuli tämä, tai ainakin tämä entisestään "paheni" siinä vaiheessa, kun ns. "tulin uskoon". Että nykyäänhän sitten saakin, aivan kuin ihan luvan kanssa olla hieman hullu. Mutta totta puhuen, niin ihan oikeasti, ainakin minulla itselläni tuo asia ja muutos minussa vaikutti niin, että turhat ujostelut hävis, niin että voi ihan vapautuneesti ja toisaalta nöyrästikin olla aito oma itsensä -ja antaa muidenkin olla...
Minulle hymyilevät ihmiset ovat aina mukavia, hymy on mukava vastaanottaan. Sen sijaan sellainen kyttäys/kyyläys on todella rasittavaaa!
Hymyilkää kanssaihmisille enemmän!
Juttelen jos on tylsää ja näyttää olevan joku toinen jolla on tylsää. Se on se yleisin syy.
Kun oppii olemaan häpeämättä itseään, niin kaikki tunnontuskat on tiessään. Jos pystyy vaikka läpsäyttämään kassit vastaantulevan ohtaan, niin maailma on avoin. Poraa päähäs reikä oikeeseen kohaan, niin lähtee se häpeätumake pois.
Ilmeisesti juttelukaveri valikoituu esim. sen perusteella, että hän vaikuttaa helposti lähestyttävältä ja ystävälliseltä.
Minuakin jututtavat silloin tällöin esim. humalaiset. Just viimeisellä lähijunamatkallakin hiukan humalainen mies istahti viereeni aika tyhjässä vaunussa. Luotan omaan arviointikykyyni aika tavalla. Tästäkin miehestä ajattelin, että ei vaaraa tai häiriötä. Hän sitten juttelikin kaikenlaista matkan aikana. Ja kysäisi aina välillä, pitäisiköhän hänen vaihtaa paikkaa. Vakuutin, että istu toki siinä.
Ventovieraiden kanssa juttelua voisi Suomessa lisätä. Sellaista pientä sananvaihtoa. Se piristäisi.
Ehkä susta henkii joku surumielisyys ja ihmiset haluaa piristää sua kun ne pelkää, että sä kohta hyppäät kiskoille. Itse juttelen vieraille, koska olen lörppä ja maalta. Mutta jos ei halua olla epäkohtelias, voi kyllä olla vaikeeaa näyttää ettei halua jutella. Hymähtely ja lyhytsanaisuus varmaan on paras keino viestiä, että haluaa olla rauhassa.
Älä unohda suomalaisten lisäksi myös muita valkoisia ihmisiä!
Sen takia minua alkaa suututtaa näitä kyseisiä ihmisiä pitkän tuijotuksien takia. Muuten minä näytän heille kahta keskaria silmieni eteen tai läimäytän heidän naamansa, sukupuolesta huolimatta!
Mulle on luonnollista jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen muutoinkin avoin ja hymyilevä persoona.
En näe mitään outoa siinä, että alkaisin juttelemaan. Ja yleensä vastapuolikin on mielissään asiasta..mutta jos ei ole, niin kyllähän mä näen sen heti ja sitten lopetan tietty juttelun. Jos tämä on vain niin ihmisluonteesta kiinni. En tiedä.
Jos minulle tullaan juttelamaan, niin mä ainakin ilahdun siitä. Paitsi jos kyseessä juoppo tms..
Mutta olenkin savolainen..iloinen ja reipas :))
no siis kyllä mä toisinaan alan juttelemaan ventovieraille. Työni on vaan sen verran yksinäistä, että se on mukava jauhaa paskaa.
Kyllä suomalainen on aika hiljainen. että joskus tekisi mieli kiljaista.
Itse olen "eläväinen liikkuja" hymyilen tuntemattomalle ja hymyyni yleensä vastataan.
Aloitan keskustelun esim. bussipysäkillä tai kaupan kassalla jonottaessa, joskus syntyy mielenkiintoisia
keskusteluja, ei pelkästään säästä puhuta. Kyllä minä olen saanut vastauksen yleensä, kun aloitan keskustelun ja jos ei joku vastaa, mitä sitten, olen hiljaa. Hiljaisuutta on ihan liikaakin, joskus.
Miksi ihmisellä on suu, ei suun tarvitse aina olla kiinni saa vähän aukookkin hyvällä tavalla´.
http://umami.fi/wp-content/uploads/hiljainen-kansa-teos-575x383.jpg
kuulla tähän vänksyn mielipide! Missä hän on??!! Jossain tuntemattomien saartamana??
Ajatus on minustakin mielenkiintoinen nimenomaan miksi juuri se tietty henkilö valikoituu "juttukaveriksi tuhansien joukosta" esim.Suuurtapahtumat sun muut turut ja torit yms yms..Koska itsekin saatan aloitta joskus keskustelun ihan selvinpäin/kin ; )Enkä minä ainakaan valikoi juttukaveriani ulkonäön vuoksi enkä myöskään sosiaalisen statuksen mukaan(Petikaverin kanssa seula hiukan tiukempi).