KATKERUUS SUHTEESSA

geb25 kirjoitti:

Olen seurustellut reilun vuoden ihanan, hauskan ja hellän miehen kanssa. Suhteemme on toiminut hyvin, eikä suurta draamaa ole ollut. Kesällä sain aivoinfarktin. Onnekseni olen toipunut hyvin, kävelen yms loistavasti mutta olen sairaslomalla vielä 4kk. Kesällä kun pääsin pois sairaalasta, koin kuitenkin ettei minua tuettu tarpeeksi tai annettu aikaa tottua uuteen elämääni ja hyväksyä sairastumiseni. Koin olevani riippuvainen poikaystävästäni ja pelkäsin yli kaiken jääväni yksin. Hän lähti samana viikonloppuna kun pääsin sairaalasta, viikonlopuksi juhlimaan kavereidensa kanssa toiseen kaupunkiin. Hän kuulemma tarvitsi sitä. Itkin lohduttomasti, tiesin että viikonlopun jälkeen aloittaisin kuntoutuksen ja olisin mahdollisesti 4-8vk kiinni täysin siinä ja asuvani hoitokodissa. Hän lähti silti. Olin uskomattoman vihainen, surullinen ja katkera. Työnsin surulliset tunteet syrjään hänen palatessaan, tahdoin nauttia yhteisestä ajastamme. Aloitin kuntoutuksen ja onneksi pääsin kotihoitoon. Seuraavien viikkojen aikana poikaystäväni joi itsensä kerran viikossa humalaan (normaalisti hän juo harvoin) ja vietti aikaa kaupungin yössä. Tunsin itseni todella mustasukkaiseksi ja surulliseksi, olisin kaivannut hänen tukeaan ja aikaa sairastumisen hyväksymiseen. Riitelimme aiheesta paljon ja tunsin jatkuvaa pahaa oloa koska tunsin oloni jotenkin väärin kohdelluks, riittämättömäksi ja mustasukkaiseksi. Myös hänen käytöksensä minua kohtaan muuttui kylmemmäksi jaksottain. Tilanteen muutti 2 viikon matka perheeni kanssa. Olin ajatellut suhdettamme paljon ja tasannut tunteeni. Jos minua ei kohdella hyvin, suhde loppuu. Paluuni jälkeen suhde kuitenkin oli muuttunut, hän oli uskomattoman lämmin minua kohtaan ja juttelimme todella avoimesti. Nyt kuitenkin samat, katkerat tunteeni ovat nousseet pintaan. Kuinka pääsemme asian yli? Onko minun hyväksyttävä vaan tunteeni vai kuinka?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä