Mieheni sanoi ettei halua enää olla mun kanssa. Mä olen ollut hänen kanssaan hyvin onnellinen Nyt ku ja vaikeuksiakin on ollut ja niistä on selvitty. Nyt olen kuulema vittumainen ja känniääliö. Empä ole montaa viikoloppua kyllä häntäkään selvinpäin nähnyt ja osaa hänkin kännisä rähjätä samanlailla. Enkä ole koskaan ajatellut että haluaisin hänestä erota Nyt vedettiin matto alta ja muija potkittiin asuntolaan. Eihän täälläkään voi ikuisuutta asua. haluan kotiini takaisin vaikka se onkin mieheni. Mä en enää tiedä mitä tehdä, mä hajoon ja elämä on perseestä. Se ei halua edes yrittää.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jesh, olin suhteessa känniääliön kanssa monta vuotta. Siinä ei yrittämiset auttaneet, ei se, etten itse juonut tai ollut ääliö. Nainen jatkoi lempiharrastustaan. Sen kanssa elämä oli perseestä. EI KOSKAAN ENÄÄ!
Kasva aikuiseksi ja jätä juominen. Sitten voit saada jonkinlaisen parisuhteen, jolta voi jotain odottaa.
onneksi mun muija ei ryyppää,sille pitää melkein väkisin kaataa alkoholia suuhun,tänävuonna juonut ihan kokonaista 4pulloa siideriä
Niin kuinka paljon sä sit oikeestaan juot? Ku nyt sä vaan sanot et miehes haukkuu kääniääliöks mut et tosin kerro miten totuuden tai ei totuudenmukainen juttu tää on..?? Siis ei se oo vastaus et mieheskin juo..nythän oli kyse susta ja siitä kuinka paljon sä juot et voiko se oikeesti vaikka ollakin se todellinen syy eroon.
Ja tuskinpa saat miestäs enää takas jos on päätöksen tehny et heittänyt sut pihalle, varsinkin jos oot kovinkin alkoholiin taipuvainen henkilö..
Mikähän vaikeus ihmisten on suhteissa ymmärtää, jos se toinen haluaakin lopettaa? Kenen itsetunto kestää ruikutaa "ota minut takaisin"? Tuskin sitä eroa turhaan miettii, jos olisi oikean ihmisen kanssa.
Toi oli asian ydin, jota harva tajuaa. Itse saman kokeneena (pois potkittuna) jäin vain ihmettelemään että mitä helwettiä oikein tapahtui (ei alko ongelmia, rahaa, oma asuntokin, ei väkivaltaa tms) ja silti potkut tuli. Ei siinä mitään voinut kun toinen ilman perusteluja halusi vain lopettaa, se ei pystynyt kertomaan mitään syytä. Niimpä suomalaisiin siiderivalaisiin kyllästyneenä suuntasin muille maille ja ei ole sekuntiakaan tarvinut katua, löysin erittäin mukavan ja kauniin naisen jonka kanssa asiat rullaa. Aikaa on mennyt yhdessä jo parikymmentä vuotta ja ollaan lähemmäs 50v nyt. En yleistä, mutta suomalaiseen akkaan en koskisi enää tikullakaan.
ja on tosi mukava nyt olla, suosittelen.
Sinä siis olet joka viikonloppu kännäämässä ja riehumassa kuin mielipuoli. Antoiko se sinulle tunteen että tämä on se oikea tapa elää. Oliko se tunne mieltä ylentävää ja saiko se sinut tuntemaan itsesi todella älykkääksi - henkiloksi jonka kanssa toinen älykäs ihminen haluaa perustaa kodin?
Jos vastauksesi on myonteinen, sinä olit täysin väärän ihmisen kanssa tekemisissä. Oman tasosi miehiä kyllä loydät, heitä varmasti riittää: niin kauan kuin viinaakin. Saatte jatkaa tuota mielivaltaista riehumista ja (henkistä) pahoinpitelyä puolin ja toisin. JA kumpikin on äärettomän onnellinen. Niin kauan kun viinaa riittää ja saatte tuhoja teidä muutamia vielä jäljellä olevia aivosoluja.
Miksi maailmassa valitat että elämä on perseestä? Sinähän itse hyvin tietoisesti ja harkiten olet muovannut siitä sellaisen!
Sitten kun muutut porkkanatasolle, on sama kuka sinua potkii päähän. Sitähän sinä niin kovasti haluat.
No, tuosta vietistähän on aikaa jonkun aikaa. Voi olla että eron syy oli juominen ja myönän että se oli mulle ongelma. Molemmat juotiin. Ny kun on aikaa mennyt niin olen tajunnut miten paska ja julma mieheni oikeastaan oli, kylmä ja etäinen. Juu kyllä ruikutin aikani takaisin, mutta 10 vuotta ei pyyhitä hetkessä pois. Mieheni osasi kyllä syyliistää mua monesta muustakin asiasta, niin pienistä ja mitättömistä asioista tulikin isoja hirviöitä. Olin heikko ja minulla on huono itsetunto. Olin liian killti ja rakastin kusipäätä! Se osasi loukata mua niin helposti tekemättä paljoakaan ja heikkona itsetuntoa nielin kaiken ja toivoin että mihestäni olisi löytynyt jonkinlaista empatian tapaista välittämistä, siis mutenkin kuin humalassa. Pelkäsin puhua hänelle, jos olimme riidelleet, en uskaltanut lähestyä, koska tiesin aina että vastassa on kylmä ja julma katse. Joskus olin hänelle pelkkää ílmaa. No mutta mitä vittua mä tässä enää valitan. KYl mä paremman löydän, semmosen joka hyväksyy mut sellasena kuin olen, juo vähemmän ja mäkin juon nykyään vähemmän. Ei elämä oo pelkkää känniä.
Kännäämisessä EI ole mitään hienoa tai ylentävää. Kuinkahan saisi suomalaiset uskomaan sen.
Vedota huonoon itsetuntoon tai henkiseen heikkouteen on vain tekosyy olla viitsimättä nähdä vaivaa yrittämättä tehdä ja nähdä mitään parempaa. Se on niin helppoa vain olla typerä "uhri" ja muuttua "marttyyriksi".
Nyt kun vihdoin alat tajuamaan tuon, voit alkaa rakentamaan omaa elämääsi täysin selvin päin. Pidä miehet ja viina loitolla kunnes olet tarpeeksi vahva ja henkisesti terve. Tuo vie pitkän ajan. Eihän sinusta juoppoa tullut kuukaudessa, se ilmeisesti kesti vuosikausia. Valmistaudu paranemaan vaikka se kestaisi vuoden , pari. Vasta sitten sinä voit todella nauttia elämästäsi ja alat huomaamaan miten paljon kaunista on joka puolella ympärilläsi.
Vasta sitten sinä kykenet huomaamaan että kunnon rehellisiä, lämpimiä ja viinattomia miehiä ON olemassa. Sen tyylisen kun loydät, sinä voit rakentaa kauniin ja turvallisen elämän. Mutta sinä et ole vielä siihen valmis pitkään aikaan. Olet kuitenkin menossa oikeaan suuntaan, älä luovuta.
Keskittäydy etsimään asioita jotka ovat kunnioitettavia ja ylentäviä, joita tekemällä, katsomalla ja kuuntelemalla saat sisäistä kauneutta ja voimaa.(musiikki kirjat taide urheilu jne. nuo kaikki ovat ilmaiseksi saatavilla ja joka paikasta).
Sinä itse luot oman elämäsi ja teet omat valintasi. Sinulla itselläsi on mahtava valtti käsissäsi: valinnan vapaus. Valitse tehdä asioita jotka vuoren varmasti tiedät hyviksi, rakentaviksi ja oikeiksi.