Onko kotona kireä ilmapiiri, tuntuuko, että on happi vähissä? Ahdistaako toisen lählläolokin ja tieto, tai että toinen tulee kohta kotiin?
Oletteko salaa hyvillään, kun toinen lähtee ulos asioilleen? Onko teillä jatkuvaa murjotusta, kun seksikin on loppunut jo vuosia sitten, tai sitä on vaan muutaman kerran vuodessa?
Ettekö ymmärrä tai halua ymmärtää toisianne ja kaikesta tulee riitaa? Ehkä liitto toimi ekat kymmenen vuotta, mutta sen jälkeen olisi kyllä pitänyt erota?
Tällaista on melko tyypillinen perheen arki.
Oletteko salaa hyvillään, kun toinen lähtee ulos asioilleen? Onko teillä jatkuvaa murjotusta, kun seksikin on loppunut jo vuosia sitten, tai sitä on vaan muutaman kerran vuodessa?
Ettekö ymmärrä tai halua ymmärtää toisianne ja kaikesta tulee riitaa? Ehkä liitto toimi ekat kymmenen vuotta, mutta sen jälkeen olisi kyllä pitänyt erota?
Tällaista on melko tyypillinen perheen arki.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä meni juuri noin. Kuusi vuotta asuttiin yhdessä, sitten haluisin erota. Oli vaikea ratkaisu, mutta niin oikea! Välillä hiipi epäilys mieleen, että oliko tämä nyt muka oikea ratkaisu ja kaduttikin, mutta suurimman osan ajasta olin varma että tein oikein. Kun selvisin siitä, niin en ole koskaan katunut. Onneksi olin rohkea ja erosin.
Mutta seksiä on monta kertaa viikossa, valitettavasti.
Mies on seksi addikti ja vailla aina. Ei auta kieltelyt, eikä sängynvaihdot. Voisi sanoa, että minut raiskataan monta kertaa viikossa, mutta eihän se enää edes sitä ole. Pakenen mielikuvitusmaailmaan panojen ajaksi, muuta en nyt voi.
Suunnittelen kyllä koko ajan lähtöä, ehkä rohkeus kohta riittää siihen.
Voi, toivon todella, että saisit rohkeuden lähteä suhteesta ja vapauden päästä tuosta miehesi addiktin vallasta. On niin väärin ja surullista, että olet joutunut tuollaista kestämään. Rohkaisen sinua lähtemään pian pois! Jaksamista ja rohkeutta muutokseen!
Suhteesta lähteminen pitäisi olla helpompaa, onko neuvoja?
tekemään pikku hiljaa käytännön järjestelyjä, selailemaan asuntoilmoituksia ja hankkimaan kodintarpeita, niin niistä ei tarvitse tapella?
Huh miten tuttua, meni ihan kylmät väreet kun luin. Omassa liitossani oli just tollasta. Yritin torjua ahdistuksen, mut sairastuin paniikkihäiriöön sen seurauksena. Erosin lopulta, oma terveys oli kuitenkin etusijalla.
AHDISTAA ja lujaa :( ihan samanlaiset tuntemukset ja päässä pyörii 24/7 ero ja miten vipata ukko ulos! Eikä yhdessäolo kestänyt edes 10v:tta HUH. Ei kiva tunne yhtään..Kuinka avioliitossa voi olla yksin? vaikka kotona on 2, silti on yksin tuntein, teoin, ajatusten kanssa. Mikä suomi miehiä riivaa? On hyä eukko, koti, akka ei mäkätä ja antaa vapauden olla oma itsensä ja jopa passittaa, että menis ja etsis kavereita ja tekis jotain niiden kanssa, mutta kun EI. Argh...voiko 40v:nä jo loppua elämä? Ainakin tässä suhteessa tuntuu loppuvan. Seksi, mitä se on? Kenties joku nautinto? No jos sen itselles teet, niin kyllä. Mihin sitä miestä tarvii, joka ei anna edes seksiä???
tuttu tunne. Ahdistaa jos toinen on koko ajan samassa tilassa tai koko ajan pitäisi raportoida mitä olen tekemässä. Tarvitsen ilmaa ympärilleni. Tämä on ollut näin koko avioliiton ajan - 20 vuotta. Tuohon aikaan mahtuu erilaisia jaksoja miehen matkatöitä. Myönnän että joskus odotin, että tulisi maanantai aamu ja hän lähtisi taas. Mutta se on mennyt ohi. Toki osataan olla myös samassa tilassa puhumatta mitään.
Murjotusta tai seksin puutetta ei ole ollut.
ensin itse "nyppivät" ja kun yllättäen "prinssi" antaakin nekatiivista palautetta aiheesta, prinsessa ahdistuu......syyttäen valkeaa ratsua paskomisesta !
Hyvin tavallista liitoissa nykyään...naiset eivät ole sisäistäneet palautteen saamista tasa-arvoksi.
Ollaan mukamas niin kovia naisia ja sitten kun palautetta tulee alkaa ahdistus ja uikutus !
vähän palautetta, että se on neGatiivista palautetta...
Että opettele ihmeessä kirjoittamaan, jos haluat kirjallisesti negatiivista palautetta antaa.
Niin hupaisa tuo teksti oli, että sanoisin vaan että monesti ne prinssit kuvittelevat omistavansa
prinsessan ja puoli valtakuntaa ennen kuin on alttarilla käyty.
Muistutan vaan, että prinssi sai prinsessansa taisteltuaan urheasti lohikäärmettä tms... vastaan ja sitten prinssi sai prinsessan ja puolivaltakuntaa. Satu ei muistaakseni mennyt niin, että prinssi selvitti kaikki yksityiskohdat prinsessan koko elämästä ja sitä seurasi puolivaltakuntaa...
tuttu juttu. noin meillä ja ikääkin on vasta muutama vuosi alle 40 kymmenen..... kyllä sylettää, mutta kaksi kouluikäistä lasta. niistä en raaskisi millään luopua - edes muutamaksi päiväksi.
Kyllä kuulostaa kovinkin tutulta. Vielä kun lisään oman tilani, sain kauan kaivattua vuorotteluvapaata, jona aikana haaveilin sitten palauttaa työssäni imetyt energiavarani takaisin, ja vielä mitä! Tätä nykyä olen kokopäiväinen pyykinpesijä, tiskaaja, lasten päiväkotiin viejä ja hakija, kaupassa kävijä, ruoan laittaja, siivooja jne. lasten hoitaja ja nukuttaja! Eli teen kaiken mitä nyt 4-henkisessä perheessä kotitöitä tehdään! Ja mitä muija: menee aamulla töihin, palaa ennen neljää, sen jälkeen sohvalle toosa auki!
Olen näiden 2 kk:n ajan ollut väsyneempi kuin koko 10-vuotisen työurani aikana! Odotan sitä, että pääsen taas töihin! Ja vielä yksi asia, rakennamme taloa (avaimet käteen kylläkin), ja sovimme, että vv:n aikana hoidan kaikki talon rakentamiseen liittyvät asiat, teen kyllä levyvaiheesta lähtien sitten loput eli kittaamiset, hionnat ja maalaukset, tapetoinnit ja lattiat.. Huh, ja muija kysyy, miksi aina huudan ja mesoan? Kun kerron, että olen poikki arkitöistä, muija alkaa huutaa, että niin on hänkin töistä! Itse kun olin töissä, hoidin kaupassakäynnit, vkl:n ruoan laitot, oman pyykin ja lasten päiväkotikuskaamiset, muija oli kotona hoitovapaalla.
nim. aivan rikki, mutta eroa ei voi harkita, kun on sentään lapset!
On ollut happi vähissä ja ahdistus huipussaan. Yhdessä vaiheessa ero alkoi olla todennäköisempää kuin yhteiselon jatkaminen. Pahin ongelma oli varmaankin seksinpuute. Seksi oli ollut kateissa oikeastaan jo vuosia, mutta kun saimme padot auki ja asiat puhutuksi, niin homma alkoi taas toimia paremmin.
Riitoja pitääkin olla ja kriisejä. Yhdessä niistä selvitään, jos vain on tahtoa. Molemmilla pitää olla yhteisten juttujen lisäksi myös omia harrastuksiaan ja tavoitteitaan elämässä. Ei voi tukeutua vain siihen ajatukseen, että toinen tekee minut onnelliseksi. Asioista pitää puhua, puolisoa täytyy tsempata ja antaa positiivista palautetta päivittäin.
Suosittelen Pekka Hämäläisen kirjaa Hyvä parisuhde. Siinä on hyvät eväät parisuhteen parantamiseen! Auttoi meillä. Nyt mennään keventynein mielin eteenpäin, yhdessä.