Palikkatesti sanoi että kommunikointini on asiakeskeistä.
Rupesin miettimään että tuo kyllä pitää paikkansa. En varsinaisesti ole ujo? Tutustuminen naisiin vaatisi aina jotain "lörpöttelyä" ja tämä ei kyllä ikinä onnistu minulta (kännissä ehkä). Sitten alkaa vituttamaan vaan suunnattomasti kun potäisi sössöttää ja miellyttää naisia iskettäessä että luovutan heti alkuun. En ole vuosiin edes yrittänyt iskeä naisia ja baareissa käynti on minimissä.
Rupesin miettimään että tuo kyllä pitää paikkansa. En varsinaisesti ole ujo? Tutustuminen naisiin vaatisi aina jotain "lörpöttelyä" ja tämä ei kyllä ikinä onnistu minulta (kännissä ehkä). Sitten alkaa vituttamaan vaan suunnattomasti kun potäisi sössöttää ja miellyttää naisia iskettäessä että luovutan heti alkuun. En ole vuosiin edes yrittänyt iskeä naisia ja baareissa käynti on minimissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Etkö sinä sitten halua aidosti tutustua yhteenkään naiseen? Kyllä minulla ainakin tulee jutunaihetta ihan luonnostaan, jos tapaan mielenkiintoisen oloisen naisen, josta haluan tietää enemmän. En minä tunne että minun täytyisi silloin mitään väkisin sanoa, tai erityisesti pyrkiä miellyttämään naista. En minä kyllä olekaan oikein koskaan varsinaisesti iskemällä iskenyt naisia. Olen vaan alkanut juttelemaan ja puhellut niitä näitä. Sitten on vaan huomannut, että tulee hyvin toimeen naisen kanssa ja on alettu tapailemaan.
Mitä tarkoitat "lörpöttelyllä"? Etkö sitten koskaan puhele muuta kuin jotain "virallisia" ja vakavia juttuja? Harva kuitenkaan jaksaa aina vaan jauhaa jotain koulu- tai työjuttuja, kun on vapaa-aikaansa viettämässä.
Kuten sanoin alussa että tuo vika mulla on, etten osaa "lörpötellä" tuntemattomille ihmisille niitä täitä, joka on turhauttavaa varsinkin jos kohtaa naisen jolta saisi vastakaikuakin?
Eri asia on sitten että jos jossakin yhteydestä pakosti on tutustunut, kuten ennen esim. koulussa opiskelija aikana. Sitten kun on pakosti tutustunut ja huomaa että synkkaa, sitten vasta pystyn "lörpöttelemään" niitä näitä.
Kerran menin serkun kanssa jätskiä ostamaan kesällä tämmöisestä jätskikioskista, jossa oli nätin näköinen tyttö myymässä. Serkku meni tosi rennosti ja heitti flirttiä, tyttö nauroi ja oli kiva. Arvaa olinko itse "jäykkä" serkun jälkeen, olin kuin myrkyn niellyt. Mutta tuntui että se tyttö odotti minultakin samaa sulavuutta. Että sitte v*tutti tämmöinen, mutta en vain voi. Asiallisesti sanoin että tuommoinen ja tuommoinen jätskipallero, kiitti.
Mutta kyllä kouluajoilta jos vahingossa pääsi tutustumaan joihinkin tyttöihin, pystyin rennosti keskutelemaan ja olemaan hauskakin, alkoi joskus jopa ahistamaan että melkein joka paussillako ne tulee juttusille?