Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 15 vuotta ja on ollut ylä- ja alamäkiä niin kuin varmaan kaikilla pitkissä parisuhteissa. Olemme molemmat 45 ikäisiä eli ei ihan teinejä enää.
Viimeiset puoli vuotta olen kuitenkin alkanut epäillä miestäni ja hänen tunteitaan minua kohtaan.
Läheisyyttä ja seksiä ei ole juuri ollenkaan ja tuntuu ettei hän halua viettää yhtään aikaa kanssani. Aina on jotain muuta menoa ja tekemistä kavereiden ja harrastuksen tiimoilta.
Viikonloppuna olimme eräissä bileissä ja mies oli aika humalassa.
Sattumalta näin kun hän piti kättään erään naisen kaulalla (jonkun aikaa) ja epäillykseni heräsivät. Menin sitten minäkin siihen porukkaan ja huomasin miten tämä nainen tuijotteli miestäni kiinteästi silmiin palvovin katsein. Mies oli hieman vaivautuneen oloinen kun minä olin siinä vieressä.
Mies oli illan aikana paljon samoissa porukoissa kuin tämä nainen ja aina kun minä menin paikalle niin mies melkein heti vaihtoi maisemaa.
Epäillyttääkin mitä kaikkea tapahtui kun en ollut näkemässä.
Myöhemmin olin sisällä kun tämä nainen tulee sisään (vessaan) kiireisen oloisena ja heti perään mieheni.
Ulkona pyysin miestäni sivummalle ja kysyin suoraan onko hänellä jotain säpinää sen naisen kanssa.
Mies suuttui ja syytteli vainoharhaiseksi ja ei muka muistanut että oli kaulaillut. Kielsi systemaattisesti kaiken ja käänsi asiat minun syykseni.
Loppujen lopuksi mies lähti sanomatta minulle mitään.
Kotona oli sitten tietysti riita pystyssä.
Kerroin epäillykseni ja sen että minua loukkaa moinen käytös, en pysty luottamaan täysin häneen.
Mies vain jankkasi ettei ole tehnyt mitään väärää.
Silti kun kysyin että voinko luottaa häneen niin ei vastannut mitään. Eli mitä siitäkin pitäisi päätellä?
Kuitenkin vakuutteli ettei rakasta muita kuin minua yms. mutta taisi tehdä sen vain että saisi minut leppymään. Humalassa olin minäkin ja suuttunut, olin suorastaan heittämässä häntä ulos.
En tiedä enää mitä ajatella. Mies sai minut melkein itsekin uskomaan että että kuvittelen kaiken.
Kuitenkin miehen kaveritkin olivat jotenkin vaivautuneita kun tulin silloin paikalle mutta en kyllä kehtaa mennä heistä keneltäkään kysymään mitään mieheni tekemisistä. Eivätköhän he kuitenkin pidä aika pitkälle hänen puoliaan.
Mies on kännissä aina liehakoimassa muitten naisten kanssa ja se loukkaa minua että tekee sen minun silmieni edessä. Mitä kaikkea tapahtuukaan kun en ole näkemässä...
Tämän vuoksi en luota häneen ja minua arvelluttaa päästää häntä poikaporukassa esim. baariin.
Vaikka hän ei nyt suoranaisesti pettäisi minua niin tuo toisten naisten "iholle meneminen" loukkaa minua ja hän ei tunnu ymmärtävän sitä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Liioittelenko asiaa ja kiukuttelen turhasta?
Ensi viikonloppuna on taas jotkut kekkerit mutta ilman alkoholia tällä kertaa. Ja tämä halailukaverikin sinne tulee, yllätys yllätys...
Viimeiset puoli vuotta olen kuitenkin alkanut epäillä miestäni ja hänen tunteitaan minua kohtaan.
Läheisyyttä ja seksiä ei ole juuri ollenkaan ja tuntuu ettei hän halua viettää yhtään aikaa kanssani. Aina on jotain muuta menoa ja tekemistä kavereiden ja harrastuksen tiimoilta.
Viikonloppuna olimme eräissä bileissä ja mies oli aika humalassa.
Sattumalta näin kun hän piti kättään erään naisen kaulalla (jonkun aikaa) ja epäillykseni heräsivät. Menin sitten minäkin siihen porukkaan ja huomasin miten tämä nainen tuijotteli miestäni kiinteästi silmiin palvovin katsein. Mies oli hieman vaivautuneen oloinen kun minä olin siinä vieressä.
Mies oli illan aikana paljon samoissa porukoissa kuin tämä nainen ja aina kun minä menin paikalle niin mies melkein heti vaihtoi maisemaa.
Epäillyttääkin mitä kaikkea tapahtui kun en ollut näkemässä.
Myöhemmin olin sisällä kun tämä nainen tulee sisään (vessaan) kiireisen oloisena ja heti perään mieheni.
Ulkona pyysin miestäni sivummalle ja kysyin suoraan onko hänellä jotain säpinää sen naisen kanssa.
Mies suuttui ja syytteli vainoharhaiseksi ja ei muka muistanut että oli kaulaillut. Kielsi systemaattisesti kaiken ja käänsi asiat minun syykseni.
Loppujen lopuksi mies lähti sanomatta minulle mitään.
Kotona oli sitten tietysti riita pystyssä.
Kerroin epäillykseni ja sen että minua loukkaa moinen käytös, en pysty luottamaan täysin häneen.
Mies vain jankkasi ettei ole tehnyt mitään väärää.
Silti kun kysyin että voinko luottaa häneen niin ei vastannut mitään. Eli mitä siitäkin pitäisi päätellä?
Kuitenkin vakuutteli ettei rakasta muita kuin minua yms. mutta taisi tehdä sen vain että saisi minut leppymään. Humalassa olin minäkin ja suuttunut, olin suorastaan heittämässä häntä ulos.
En tiedä enää mitä ajatella. Mies sai minut melkein itsekin uskomaan että että kuvittelen kaiken.
Kuitenkin miehen kaveritkin olivat jotenkin vaivautuneita kun tulin silloin paikalle mutta en kyllä kehtaa mennä heistä keneltäkään kysymään mitään mieheni tekemisistä. Eivätköhän he kuitenkin pidä aika pitkälle hänen puoliaan.
Mies on kännissä aina liehakoimassa muitten naisten kanssa ja se loukkaa minua että tekee sen minun silmieni edessä. Mitä kaikkea tapahtuukaan kun en ole näkemässä...
Tämän vuoksi en luota häneen ja minua arvelluttaa päästää häntä poikaporukassa esim. baariin.
Vaikka hän ei nyt suoranaisesti pettäisi minua niin tuo toisten naisten "iholle meneminen" loukkaa minua ja hän ei tunnu ymmärtävän sitä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Liioittelenko asiaa ja kiukuttelen turhasta?
Ensi viikonloppuna on taas jotkut kekkerit mutta ilman alkoholia tällä kertaa. Ja tämä halailukaverikin sinne tulee, yllätys yllätys...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yksi ainoa asia on aina pitänyt paikkansa: jos toinen syyttää sinua vainoharhaiseksi, sinä et todellakaan sitä ole. Jos suhde voi hyvin, toinen tekee mitä vaan saadakseen sulle turvallisen olon, ettei sinua uhkaa mikään. Ja tämä siksi, että mies haluaa pitää sinut ja olla sinun kanssasi. Minusta sinulla on aihetta huoleen.
Miehenä komppaan edellistä. Juuri näin se menee. Ja jos se olisi vaaratonta, miehesi olisi iloinen pienestä mustasukkaisuudestasi (välittämisen merkki).
Mies ottaa aina marttyyriasenteen jos syytän häntä jostakin eli nytkin hän juhlapaikalla sanailumme jälkeen hoki: "aina minua syytetään vaikka en ole tehnyt mitään väärää.." Eli hän ei näe omassa toiminnassaan ilmeisesti mitään väärää eikä ymmärrä että moinen käytös loukkaa minua ja parisuhdettamme.
Tai sitten hän vain yrittää saada minut uskomaan niin että ummistaisin silmäni koko jutulle.
Hän on kyllä taitava setvimään asiat niin että menen lopulta ihan sekaisin ja rupean välillä itsekin miettimään että olenko tosiaan ihan vainoharhainen?
On vain niin noloa kun mies kavereittensa kuullen ja minun lähelläni ylistää tätä naista...
Jos tämä olisi ainoa tapaus niin en ehkä ottaisi tätä niin vakavasti mutta kun näitä on ollut ennenkin kun mies on humalassa. Harvoin hän tosin ottaa mutta kuitenkin.
Olen huomannut muutenkin että hän on altis naisten huomiolle, ihan selvin päinkin.
Jos joku nainen häntä huomioi jotenkin niin muistaa kyllä hehkuttaa siitä.
En olisi näin hiivatin epävarma ellen olisi jo pitkän aikaa epäillyt mieheni tunteita minua kohtaan, tämä vain lisäsi epäillyksiäni.
Mies on jotenkin muuttunut, tullut itsevarmemmaksi ja kommentoi välillä kummallisesti muista miehistä, ikäänkuin kokisi heidät uhkina tai kilpailijoina esim. "tuokin on alkanut hirveästi lenkkeilemään että saa naistenmiehen kropan". Kyseessä oli myös iso kaveri joka on saanut laihdutettua itsensä hyvään kuosiin.
Mies tietää että hänen pitkä olemuksensa miellyttää monia naisia ja jotenkin vaikuttaa että jos tulee joku toinen samanlainen niin sitten tulee jotakin kommenttia.
Tyyli ja äänensävy mitä hän käyttää saavat vaan ihmettelemään.
Vaikea selittää ja kuullostaa varmaan kummalliselta mutta kaikki tuollaiset asiat ovat alkaneet ihmetyttämään.
Mitä minun olisi viisainta tehdä?
On hirveän raskasta elää jatkuvassa epäilyssä ja kun en pysty täysillä luottamaan.
Jos yritän puhua suhteemme tilasta ja vaikka teen sen kuinka hienovaraisesti, mies suuttuu ja alkaa syyttämään minua että haluan vain haastaa riitaa. Häntä ei tunnu haittaavan vaikka eläisimme kuin kämppikset jatkossakin.
Hän kyllä kutsuu minua kullakseen ja pusuttelee hyvätyöt mutta silti tuntuu että olen hänelle ihan yhdentekevä.
Epäilen että hän on kanssani enää vain olosuhteiden pakosta; asunto on minun ja rahallisesti on kannattavaa jakaa kulut puoliksi. Nyt hänellä jää melko mukavasti käyttörahaa. Yksin asuessaan häneltä menisi tulot matka- ja asumiskulujen jälkeen melko tiukalle. Ellei hänellä nyt sitten ole jo katsottuna joku nainen jonka siipien suojaan asettua.
jättää tuo alkoholi pois ja katsoa tekeekö samat selvinpäin??
ja alat itsekin kehua jotain seurueen miehistä joka kerran.
Luulen kylläkin, että on syytä huoleen. Ero ei välttämättä ole pahasta. Ei kuullosta yhteinen elämänne hyvälle muutenkaan sinun kannaltasi. Jätä vaan mies selviämään itse raha-asioista ja etsikööt kämpän.
Kirjat:
Sata tapaa tappaa sielu
Naimisissa narsistin kanssa
Eroa HETI!
Mies käyttää sinua kynnysmattonaan.
..se ei ole, siis eroaminen.
Ei tosin ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta (olemme avoliitossa) joten sikäli ei olisi ongelmallista erota mutta kun tunteita on vielä paljon pelissä ainakin minun puoleltani.
Toisaalta miehessä tosiaan voi olla narsistisia piirteitä, en ole aiemmin edes havahtunut tähän.
Hän tosiaan osaa kehua itseään, osittain tavallaan kautta rantainkin mutta kuitenkin.
Hänestä on tullut jotenkin ylimielinen ja tuntuu että hän pitää minua jollain tavoin alempi arvoisena.
Olen luuseri jolla ei ole niin paljoa ystäviä eikä kunnon harrastusta jonka parissa viettää aikaa (tämän saan kuulla aina jos kritisoin siitä ettemme enää vietä aikaa yhdessä).
Hän pitää tiukasti kiinni omista mielipiteistään eikä juuri tee kompromisseja.
Anteeksi hän ei pyydä vaikka olisi kuinka väärässä, ei pyydellyt viikonlopun episodiakaan. Pikemminkin tuntui että hän odotti minun tekevän niin.
Vaikuttaa siltä että meillä menee näennäisesti "hyvin" niin kauan kun pidän mölyt mahassani eli en ala nostamaan kissaa pöydälle ja puhumaan asioista. Sitä hän inhoaa; meidän välisistä asioista puhumista.
Vaikeista asioista ei saisi puhua, pitäisi olla vaan kuin mitään ei olisi tapahtunut mutta minä en pysty siihen. Mikään ei ikinä selviä kun emme puhu asioita kunnolla halki ja kyllä miehenkin pitäisi tehdä oma osuutensa että meidän juttu toimisi.
Ei auta että minä paasaan ja yritän pitää suhdetta yllä, kyllä siihen tarvitaan kaksi.
Molempien on tehtävä töitä sen eteen.
Hän on aina vähän ollut sellainen että "olen aina ollut huono puhumaan ja tekemään asioita yhteiseksi hyväksi mutta jos en tälläisena kelpaa niin antaa olla".
Eli hän ei halua niin kuin yhtään tulla vastaan ja joustaa yms. Mutta kun ei parisuhteessa voi elää niin kuin yksin ollessa että ajattelee vain itseään. Pitää ottaa se toinenkin huomioon ja se miten yhdessä arjen haasteet sujuisivat parhaiten.
Kiitos everstiluutnantti kommentista. Naisena, siis edellisen kirjoittajana, olen ymmärtänyt jotain oleellista :)
Aika paljon tekstiä siitä, millä tavalla mies ei ole hyvä sinun mielestä... Mutta pidä asiat yksinkertaisina, ja niin päin, ettet syytä miestä, vaan mitä itse haluat. Haluatko elää turvattomuudessa, epäilyssä, epävarmuudessa? Ilmaise miehelle, että haluat turvallisen suhteen ja tämä ei sitä ole, että mitäs tehdään, sillä mietit eroa. Jos mies rakastaa, hän herää ajattelemaankin.
Parisuhteessa, hyvässä sellaisessa, tarvitaan turvallisuuden tunnetta. Miehesi ei sitä sinulle anna. Jos ei mene tunteesi puhumalla perille, niin kirjoita hänelle kirje. Mutta oletko itse valmis eroamaan?
Tuo oli hyvä pointti ja antoi ajattelemisen aihetta.
Eroa olen todellakin miettinyt vaikka pahalta se tuntuu kun ainakin minulla on miestä kohtaan paljon tunteita. Yhteisiä vuosiakin on takana niin paljon ja viiltää todella syvältä kun muistelee kaikkia ihania aikoja kun kaikki oli hyvin. En osaa edes kunnolla pukea sanoiksi miten hämmentävältä tämä nykyinen meininki tuntuu, en pysy kärryillä.
Miten toinen voi muuttua noin?
Vai onko se vaan niin simppeliä että jos toisen puolelta rakkaus loppuu niin lopputulos on tämä?
Itse olisin valmis tekemään töitä suhteen eteen, puhumaan ja puhumaan ja niin perusteellisesti että kerrankin saisimme kaikki solmukohdat auki. Yrittäisimme kumpikin tosissaan ja näyttäisimme toisillemme että olemme tosissamme.
Viikonloppuna ajattelin uskaltautua ottaa nämä asiat puheeksi miehen kanssa kun tulee sopiva tilaisuus. Yritän olla syyttämättä ja syyllistämättä, niin vaikeaa kuin se onkin.
Mies on ollut nyt niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja odottaa ihan selvästi samaa minulta että oltaisiin taas "normaalissa" päiväjärjestyksessä. En vain kykene samaan vaikka en ole sinänsä mieltäni osoittanutkaan. En vain ole pystynyt olemaan oma itseni.
Pelottaa, ratkaisu jää kuitenkin minun harteilleni jos tilanne menee siihen että ero on viisain ratkaisu...
Ymmärrän, että sinua pelottaa. Mutta jos keskustelussa tulee "seinä tulee vastaan", niin onko siinä turvallinen olla? Ei. Hyvässä parisuhteessa on. Vaikka olisi vaikeita asioita, niistä pyritään yhdessä pääsemään läpi. Ollaan ns. samalla puolella... Vastakkain asettelu on aina pahasta.
Koita pysyä rauhallisena, ja olla provosoitumatta. Tärkeintä on että tiedät missä omat rajasi menevät.
..otin sitten varovasti puheeksi miehen kanssa asiat mitkä minua vaivaavat eli tunne siitä ettei kaikki ole hyvin meidän välillä yms. sekä viime viikonlopun episodi.
Mies ei aluksi osoittanut minua kohtaan tippaakaan ymmärtämystä vaan raivosi että asioiden esiin nostolla ja vetämällä mukaan vielä sen viikonlopun tapahtumatkin saan ainoastaan aikaan sen että hän alkaa kohta vihaamaan minua.
Kun kysyin onko hänestä sitten ok että pidetään kättä toisten naisten tai miesten kaulalla niin hyvin väkinäisesti myönsi että ei ole. Samaan hengen vetoon hän sitten alkoi selittämään että missäs minä silloin olin ja miksen ollut hänen vierellään, minun olisi kuulemma pitänyt nostaa vaikka miehen käsi pois... Olla siis niin kuin estämässä ettei tuollaista tapahdu...
Just joo, ei kiitos.
Ja kun sanoin että minulle jäi vaikutelma ettei mies seuraani kaivannut koska aina kun menin paikalle porukkaan jossa mieheni oli, hän melkein heti meni muualle. Mies sanoi tähän että hän nyt humalassa on sellainen seilaaja ettei pysy paikallaan. Pysyi kuitenkin kun minä en ollut läsnä...
Mies ei vieläkään muista kuulemma mitään tuon naisen tiimoilta ja epäilee olenko edes nähnyt oikein. Kumma kun muistaa sitten kaikkea muuta mitä illan aikana tapahtui, tietyt osiot ovat vain oudosti pimennossa...
Koko keskustelun alun mies oli todella vihainen, ei suostunut ymmärtämään millään miltä minusta tuntuu vaan käänsi kaiken niin että hänen pitää nyt luopua koko elämästään eli harrastuksestaan, ei käydä missään ja olla vain minun seurassani ja kotona.
Että teen hänen elämästään todella vaikeaa.
Sanoin etten todellakaan halua sellaista vaan että minulla on nyt ongelmana se etten täysin luota häneen ja kysyin että voinko luottaa niin pienen hiljaisuuden jälkeen sanoi (jotenkin vaikeasti, ainakin siltä se vaikutti) että voin luottaa.
Hänellä ei ole muita naisia eikä ole vaihtamassa minua kehenkään toiseen, olen edelleenkin se ykkönen.
Kerroin oman puoleni asioista että siksi olen niin tolaltani kun meillä ei mielestäni ole mennyt kovin hyvin ja olen epävarma miehen tunteista minua kohtaan ja tuntuu että olemme etääntyneet.
Mies ymmärsi tämän mutta kuitenkin hän teki erittäin selväksi etten saisi enää ottaa tälläisiä asioita puheeksi, hän ei jaksa aiheetonta (?) syyttelyä ja luottamuspulaa yms. Sanoin että tämän on oltava rehellisellä pohjalla muuten koko suhteessa ei ole mitään mieltä ja on parempi erota. Mies totesi siihen että jos rupean jankkaamaan näitä useinkin niin hän haluaa erota.
Hän sanoi ettei halua kokea samaa keskellä talvea että tulen kotiin kuin myrskyn merkki (niin kuin silloin viikonloppuna) ja olen heittämässä häntä ulos ja mihin hän sitten menisi jne.
Myönsi hän sentään että olisi pitänyt silloin raahata minut mukaan vaikka väkisin eikä jättää minua sinne ilmoittamatta että lähtee. Tai ilmoittihan hän kaverilleni mutta ei minulle.
Teimme kuitenkin jonkinlaisen sopimuksen ja sovimme mitä vastaavissa tapauksissa saa tehdä ja ei saa tehdä. Mies vakuutti ettei hänen tunteensa ole muuttuneet minua kohtaan mitenkään negatiiviseen suuntaan vaan haluaa olla minun kanssani.
Katsotaan nyt, ihan vakuuttunut en ole mutta kaiken kaikkiaan tämä oli askel parempaan suuntaan. Nyt mies on ylitöissä, ei mennytkään niihin kekkereihin mihin piti.
"Mies ymmärsi tämän mutta kuitenkin hän teki erittäin selväksi etten saisi enää ottaa tälläisiä asioita puheeksi, hän ei jaksa aiheetonta (?) syyttelyä ja luottamuspulaa yms."
Aika rajallista on kommunikointi jos mies noin toimii. Vaikea nähdä, että tuonlaisessa tilanteessa voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Mielestäni mikä tahansa asia olisi hyvä voida ottaa puheeksi jos sellainen tunne tulee. Myös miehen olisi ymmärrettävä, mitä läheisyys tarkoittaa. Osaako miehesi avata sisintään sinulle?
"Mies totesi siihen että jos rupean jankkaamaan näitä useinkin niin hän haluaa erota." Tämä on minusta suoranainen uhkaus ja tekisi oloni erittäin tukalaksi tällaisten ehtojen alla. Miksi hän saisi määrittää tällaiset ehdot suhteeseenne? Haluatko sinä, että sinua rajoitetaan näin?
Mutta katso rauhassa mitä tapahtuu. Ja kai miehesi tosiaan on ylitöissä, eikä siis kekkereissä salaa? Anteeksi kommentti, mutta en luota mieheesi. Se tunne tästä kertomasi perusteella tulee.
Itse pettämisen vähän aikaa sitten kokeneena voin sanoa että huolta on aina. Jos miehesi on jo sinun nähtesi noin tuttavallinen muiden naisten kanssa, niin hän on varmasti vielä tuttavallisempi kun sinä et ole läsnä! Itse löysin miehen kännykästä toisen naisen viestejä ja kysyin suoraan, että onko mies pettänyt minua (en kertonut että olin löytänyt viestit). Mies vastasi täysin samalla tapaa kuin oma miehesi, eli esitti järkyttynyttä ja selitti että miten voin olla niin vainoharhainen, että luulen että hän pettää. Kuuntelin varmaan vartin hänen selittelyjään, jonka jälkeen sanoin, että katsotaanpa yhdessä toi sun kännykkä läpi ja jos sieltä ei mitään löydy, niin lupaan pyytää anteeksi (tämä oli tietysti itseni kannalta ok, sillä tiesin jo ennestään että siellä on nämä viestit). Mies sitten panikoitui ja alkoi selitellä, että siellä on työkavereilta luottamuksellisia viestejä *hohhoijaa*. Lopulta sitten kerroin, että olin nähnyt viestit..sitten alkoi uusi selittely, miten kyseessä oli vaan yksi ilta ja suudelmaa enempää ei tapahtunut (vaikka nainen viesteissä puhui muuta). Valhetta siis valheiden perään.
Aika hyvä merkki on se, että jos toista "syyttää" jostain asiasta ja saa vihaisen vastareaktion voi uskoa että henkilö on ainakin jossain määrin asiaan syyllinen. Muuten toinen vastaisi esim. voi sua kulta, enhän mä nyt ikinä sua pettäisi tms.
.. osaa, siis avata sisintään.
Hänelle on aina ollut todella vaikeaa puhua "vaikeista" asioista ja purkaa sydäntään. Kaiken saa nyhtämällä nyhtää ulos.
Hänen mottonsa on aina ollut vähän sellainen että kaiken pitäisi mennä omalla painollaan (parisuhteessa) ja jos homma ei toimi niin sitten ei. Mitenkään hän ei rupea siihen panostamaan että asiat selviäisivät, ei koe että erimielisyydet ratkotaan puhumalla kun tuntuu että yksinkertaisesti niitä ei hänen mielestään saisi edes tulla.
Minä olen aina ollut se joka on alkanut selvittää erimielisyyksiämme ja sellainen olo on tullut että minä ne kaikki aina aiheutankin.
En kyllä kielläkään, ihan varmasti minulla on osuutta ja en ole helppo ihminen minäkään.
Jotenkin hän vaan on sellainen että ei suostu niin kuin myöntämään omia virheitään ja kantamaan vastuuta kaikista teoistaan. Joskus tuntuu että vaikka hän itse tietää olevansa väärässä ja väittää silti jotain, niin hän ei millään myönnä sitä. Jopa kaveripiirissään on tullut tämä ilmi, tekee tätä samaa.
Ja anteeksi ei pyytele mitään.
Niin kuin tämä kaulailu-episodikin; olen varma että hän muistaa sen mutta sisimmässään tietää että se oli hänenkin mielestään väärin niin ei voi kuitenkaan millään myöntää sitä. Tai no, sanoihan hän kyllä pitkän harkinnan jälkeen ettei se ihan ok ole että molemmat halailtaisiin vieraita naisia tai miehiä.
Ei, oloni ei ole turvallinen mutta ajattelin vielä jonkun aikaa katsoa miten tilanteet kehittyvät.
Harmittaa kun en ole niin sanavalmis ja aina tilanteen tasalla.
Ja alan aina niin herkästi itkemään näissä tilanteissa.
Se oli kyllä totta hän oli ylitöissä, puhuimme puhelimessa kolme eri kertaa (soittelimme puolin ja toisin). Muuten olisin minäkin epäillyt koko asiaa ellen olisi kuullut taustameteliä puheluitten aikana.