Mä olen sellainen huvikseen naputtelija. Mä olen tullut luoneeksi vähän yhtä ja toista, mutta eräs inhimillinen ongelma mulla on: kuvaus.
Tämä Ihannenainen -tsydeemi on siinä mielessä orjuuttava, että on lähestulkoon pakko linkittää kuva kuvatakseen jotain naista ja tämän olemusta. On lähes mieletön sellainen yritys, että luodaan ihmisestä jonkinlainen numeerinen raami ja sitten toivotaan kaikkien näkevän yhtälön tulos. Tämä on lillasti lapsellinen yritys.
Mutta koska olen lukenut suhteellisen paljon ja kirjoittanut sut´hteettoman vähän, niin mulla kuitenkin on synapseissa rätiseviä muistijälkiä eri kirjailijoiden kuvauksista, kun he ovat yrittäneet saattaa jotain sanojen kautta näkyväksi. Esimerkkejä on tuhansia ja taas tuhansia. Suurin osa näistä kuvauksista lienee kotoisin liukuhihnapokkareista, joita luetaan häikäisysuojan alla bikineissä rannalla ja jätetään merkityksettömänä hotellin kansainväliseen kirjastoon. Näissä kuvauksissa safiirisilmät ovat yleensä oliivit ja hiukset laineilevat lakanoilla milloin yönmustina ja milloin oljenvaaleina. Vartalot taasen kaartuvat ylitse vesiviivan kuin notkeat palmut.
Tämä kuulostaa vähän kliseiseltä, mutta kun tähän yhdistää laserleikkauksen ja syylän kantapäähän, siihen hieman Verruxinin pistävää myrkynhajua, niin johan alkaa kuva elämään.
Mä olen ottanut eräänlaiseksi opinnäytteeksi kuvattoman ilmaisun lajin, sillä minusta sellainen ei tarvitse taakakseen numerosarjoja tai linkitettyjen julkkisten kuvia.
Cuul
Tämä Ihannenainen -tsydeemi on siinä mielessä orjuuttava, että on lähestulkoon pakko linkittää kuva kuvatakseen jotain naista ja tämän olemusta. On lähes mieletön sellainen yritys, että luodaan ihmisestä jonkinlainen numeerinen raami ja sitten toivotaan kaikkien näkevän yhtälön tulos. Tämä on lillasti lapsellinen yritys.
Mutta koska olen lukenut suhteellisen paljon ja kirjoittanut sut´hteettoman vähän, niin mulla kuitenkin on synapseissa rätiseviä muistijälkiä eri kirjailijoiden kuvauksista, kun he ovat yrittäneet saattaa jotain sanojen kautta näkyväksi. Esimerkkejä on tuhansia ja taas tuhansia. Suurin osa näistä kuvauksista lienee kotoisin liukuhihnapokkareista, joita luetaan häikäisysuojan alla bikineissä rannalla ja jätetään merkityksettömänä hotellin kansainväliseen kirjastoon. Näissä kuvauksissa safiirisilmät ovat yleensä oliivit ja hiukset laineilevat lakanoilla milloin yönmustina ja milloin oljenvaaleina. Vartalot taasen kaartuvat ylitse vesiviivan kuin notkeat palmut.
Tämä kuulostaa vähän kliseiseltä, mutta kun tähän yhdistää laserleikkauksen ja syylän kantapäähän, siihen hieman Verruxinin pistävää myrkynhajua, niin johan alkaa kuva elämään.
Mä olen ottanut eräänlaiseksi opinnäytteeksi kuvattoman ilmaisun lajin, sillä minusta sellainen ei tarvitse taakakseen numerosarjoja tai linkitettyjen julkkisten kuvia.
Cuul
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.