Tietenkään kukaan muu kuin minä itse ei voi tätä asiaa ratkaista, mutta ehkä jollakin olisi jotain rakentavaa kommentoitavaa tilanteeseeni...
Olen kolmikymppinen nainen. Minulla on takana muutama usean vuoden mittainen parisuhde. Nykyisessä / harkinnassa olevassa suhteessa olen elänyt viisi vuotta. Puoli vuotta sitten päätimme ottaa suhteesta breikin, eli muutimme erilleen, ja olemme tuona aikana tapailleet kevyesti sekä toisiamme että muita ihmisiä. Päätimme ottaa ns. aikalisän, jonka aikana mietimme mitä elämältä ja toisiltamme haluamme. Nyt olisi päätösten aika, ja olen ymmälläni....
Mies haluaisi palata yhteen. Eroaika on kuulemma vain vahvistanut hänen tunteitaan. Minäkin voin sanoa rakastavani miestä paljon. Suhteemme ongelmat ja haasteet sekä hyvät puolet on käyty läpi, mutta minun on vaikeaa tehdä päätöstä. Olen nauttinut vapaudestani nyt "sinkkuaikana", jota en aikuisiällä kovinkaan paljon ole viettänyt. Minulla on jonkinlainen jano kokea elämää, mutta toisaalta tuntuu todella tyhmältä heittää tästä syystä pitkä, suuressa määrin hyvä parisuhden menemään. Ehkäpä en koskaan löydä parempaa suhdetta, kuin mikä minulla nyt on, vaikkei se täydellinen olekaan.
Haluaisin tehdä oikean ratkaisun. En halua sitoutua ja perustaa perhettä väärän ihmisen kanssa. Onko vain otettava riski.... Niin kai. Meidän suhde oli alussa kuin unelmaa, mutta tiestysti tasoittunut ajan myötä. Onko lapsellista kaivata alkuaikojen intohimoa ja uutuudenviehätystä... Sitä sinkkuelämä on minulle tarjonnut, mutta tottakai tajuan ettei alkuhuuma kestä missään suhteessa.
Nyt pitäisi vain uskaltaa tehdä jokin päätös...........?????????????????
Olen kolmikymppinen nainen. Minulla on takana muutama usean vuoden mittainen parisuhde. Nykyisessä / harkinnassa olevassa suhteessa olen elänyt viisi vuotta. Puoli vuotta sitten päätimme ottaa suhteesta breikin, eli muutimme erilleen, ja olemme tuona aikana tapailleet kevyesti sekä toisiamme että muita ihmisiä. Päätimme ottaa ns. aikalisän, jonka aikana mietimme mitä elämältä ja toisiltamme haluamme. Nyt olisi päätösten aika, ja olen ymmälläni....
Mies haluaisi palata yhteen. Eroaika on kuulemma vain vahvistanut hänen tunteitaan. Minäkin voin sanoa rakastavani miestä paljon. Suhteemme ongelmat ja haasteet sekä hyvät puolet on käyty läpi, mutta minun on vaikeaa tehdä päätöstä. Olen nauttinut vapaudestani nyt "sinkkuaikana", jota en aikuisiällä kovinkaan paljon ole viettänyt. Minulla on jonkinlainen jano kokea elämää, mutta toisaalta tuntuu todella tyhmältä heittää tästä syystä pitkä, suuressa määrin hyvä parisuhden menemään. Ehkäpä en koskaan löydä parempaa suhdetta, kuin mikä minulla nyt on, vaikkei se täydellinen olekaan.
Haluaisin tehdä oikean ratkaisun. En halua sitoutua ja perustaa perhettä väärän ihmisen kanssa. Onko vain otettava riski.... Niin kai. Meidän suhde oli alussa kuin unelmaa, mutta tiestysti tasoittunut ajan myötä. Onko lapsellista kaivata alkuaikojen intohimoa ja uutuudenviehätystä... Sitä sinkkuelämä on minulle tarjonnut, mutta tottakai tajuan ettei alkuhuuma kestä missään suhteessa.
Nyt pitäisi vain uskaltaa tehdä jokin päätös...........?????????????????
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yli 20 vuoden liitossa elävänä voin kerto että epävarma olin itsekin silloin alussa kunnes hiffasin että siihen epävarmuuteen voin vaikuttaa mm. toimimalla (vert. passiivisuus), joka ikinen päivä.
Ympärillä parisuhteet sen kun kariutuu, joillakin jo kolmas avioliittokin menossa ja yhäkin ne tahkoaa samojen ongelmiensa kanssa vaikka partneri olis ihan erilainen kuin edellinen.
Me sen sijaan ollaan rakastuttu uudelleen toisiimme valehtelematta jo 4 kertaa sen ekan jälkeen, erinäisten elämänkokemusten myötä, eli kyllä sen alkuhuumakin on mahdollista tulla takaisin koska vaan. :)
Kun ei elämää voi elää etukäteen eikä tietää kaikkia kolhujakaan ennalta, on tehtävä siitä nykyisyydestä niin hyvä ja onnellinen kuin se olla ja voi. Joka päivä saa sen mahiksen uudelleen.
Tähtää sinäkin siihen. Ole rehellinen itsellesi ja aina sitä miltä aidosti tuntuu, koska siihen se sun kumppanisikin reagoi.
Jos haluat lisää romantiikkaa niin järkkää sitä, yllätä itsesi ja kumppanisi, se kannustaa häntäkin tekemään joskus samalla tavalla.
Ainakin meillä se menee just noin.