Tutustuimme ystäväni kanssa samassa opiskelupaikassa viitisen vuotta sitten. Yhdessä tehtiin kaikki koulujutut, ryhmätyöt ja päättötyöt, vapaa-ajallakin käytiin samoissa harrastuksissa. Kaikki meni hyvin ja menisi edelleen, mutta...
Yhteydenpito on pikkuisen harventunut nyt kun molemmilla on oma työnsä, joskin asutaan samassa kaupungissa ja soitellaan, nähdään tai lähetellään sähköpostia useamman kerran kuukaudessa. Tämä on ihan ymmärrettävää. No, viime viikolla huomasin erään toisen opiskelukaverin Facebook-kuvista, että hetkinen, tässähän on meidän opiskeluporukkaa koolla ja ystäväni myös siellä mukana! En ollut kuullut sanaakaan että porukka kokoontuu (ollaan kokoonnuttu yhdessä kyllä monesti ennen). Ihmettelin kovasti ja vaivaa mieltä edelleen, miksei minua pyydetty mukaan. Otin asian varovasti puheeksi ystävän kanssa eilen kun nähtiin, ihan vaan kysäisemällä onko hän viime aikoina nähnyt opiskelukavereita, kuin en tietäisikään heidän kokoontumisestaan ja siellä otetuista kuvista. Hiukan vaivaantuneena hän ylimalkaisesti selitti, että "oli nähnyt porukkaa" tuossa joku päivä, ja meni taas toiseen asiaan.
En ymmärrä miksei hän voinut avoimesti kertoa minulle opiskelukavereiden tapaamisesta ja pyytää mukaan! Toisekseen tuli sellainen olo, että nykyään hän ottaa minuun yhteyttä vain silloin kun tarvitsee henkistä tukea tai muulla tavalla hyötyy minusta. Aina kun on jotain hauskaa tiedossa, esim. baari-iltoja tai harrastuksia, hän menee muiden kanssa. Jos taas tarvii lähteä ostoskeskukseen, eikä hänellä ole autoa, silloin kyllä kelpaan kuskiksi. Hiukanko tulee ikävä olo siitä, ettei hän ole valmis antamaan tähän ystävyyteen juuri mitään. Kuitenkin yhteisiä muistoja on paljon, eikä hänellä ole mitään syytä muuttua kylmäksi minua kohtaan.
Niin että kauanko tällaista kannattaa jatkaa?
Yhteydenpito on pikkuisen harventunut nyt kun molemmilla on oma työnsä, joskin asutaan samassa kaupungissa ja soitellaan, nähdään tai lähetellään sähköpostia useamman kerran kuukaudessa. Tämä on ihan ymmärrettävää. No, viime viikolla huomasin erään toisen opiskelukaverin Facebook-kuvista, että hetkinen, tässähän on meidän opiskeluporukkaa koolla ja ystäväni myös siellä mukana! En ollut kuullut sanaakaan että porukka kokoontuu (ollaan kokoonnuttu yhdessä kyllä monesti ennen). Ihmettelin kovasti ja vaivaa mieltä edelleen, miksei minua pyydetty mukaan. Otin asian varovasti puheeksi ystävän kanssa eilen kun nähtiin, ihan vaan kysäisemällä onko hän viime aikoina nähnyt opiskelukavereita, kuin en tietäisikään heidän kokoontumisestaan ja siellä otetuista kuvista. Hiukan vaivaantuneena hän ylimalkaisesti selitti, että "oli nähnyt porukkaa" tuossa joku päivä, ja meni taas toiseen asiaan.
En ymmärrä miksei hän voinut avoimesti kertoa minulle opiskelukavereiden tapaamisesta ja pyytää mukaan! Toisekseen tuli sellainen olo, että nykyään hän ottaa minuun yhteyttä vain silloin kun tarvitsee henkistä tukea tai muulla tavalla hyötyy minusta. Aina kun on jotain hauskaa tiedossa, esim. baari-iltoja tai harrastuksia, hän menee muiden kanssa. Jos taas tarvii lähteä ostoskeskukseen, eikä hänellä ole autoa, silloin kyllä kelpaan kuskiksi. Hiukanko tulee ikävä olo siitä, ettei hän ole valmis antamaan tähän ystävyyteen juuri mitään. Kuitenkin yhteisiä muistoja on paljon, eikä hänellä ole mitään syytä muuttua kylmäksi minua kohtaan.
Niin että kauanko tällaista kannattaa jatkaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viestistäsi käy ilmi ettei kyse ole tasapainoisesta ystävyyssuhteesta, tai ylipäänsä ystävyyssuhteesta. Lopeta yhteydenpito samantien.
Todella ikävää ja inhottavaa. Monilla on kokemusta vastaavasta.
Mahdotonta tietää ja ymmärtää syitä ystäväsi käytökseen. Itse en tekisi hätiköityjä ratkaisuja. Antaisin ajan kulua ja katsoisin, mihin suuntaan homma alkaa kehittyä. Jos meininki ei muutu ja pahenee vaan, alat aistia vihamielisyyttä tms. itseäsi kohtaan, niin silloin on aika vaihtaa parempaan seuraan.
Voihan kyse olla myös väliaikaisesta etäisyydenotosta: välillä hyvätkin ystävät tuntuvat ärsyttäviltä ilman erityistä syytä ja silloin pitää ottaa välimatkaa määrittämättömäksi ajanjaksoksi, kunnes kyseisen henkilön seura tuntuu taas hyvältä. Ehkä hän tarvitsee sinusta nyt "lomaa" joten anna hänen olla omissa oloissaan pidemmän aikaa ja katso ottaako yhteyttä.
Myöhemmin voit nostaa kissan pöydälle ja kysyä mikset kelpaa seuraksi hauskanpitoon.
Hei!
Itselläni on juuri samanlainen kokemus joka on saanut minut äärettömän surulliseksi. Jo monen vuoden ajan tärkein ystäväni, jonka kanssa ollaan jaettu kaikki, onkin muuttunut yht äkkiä ihan toiseksi minua kohtaan. Muille hän on yli ystävällinen mutta miuta kohtaan jopa ilkeä! Kelpaan kyllä olkapääksi mutta seuraksi en. Koskakohan hän on viimeksi kysynyt kuinka voin? Tuntuu turhalta aina vaan itse yrittää meidän ystävyyden eteen. Olen miettinyt että olenko liian luotettava ystävä, jonka voi laittaa sivuun kun tulee uusia, kiinnostavampia ihmisiä ja luottaa siihen että mie olen siinä taas kun joskus tarvitsee...
Ohjeeksi olen saanut että jätä tuommonen ihminen. Mutta miten jättää joku joka on ollut ja on niin tärkeä?