Vaikeat yhteisöt

tosta "vahvimman taakse liittoutumisesta". Et yhteisössä ei ole muuta mahdollisuutta olemiseen kuin vahvimman taakse meneminen.

Mun nykysessä työpaikassa oli joku aika sitten semmonen myrsky, jossa tilanteet karkas aikusilta lapasesta ja lopussa porukkaa lappasi itsetuntosairaslomalle ja työpaikkapsykologi teki ylitöitä komennellessaan ihmisiä käyttäytymään ja leikkimään siivosti, lainaamaan lapiota kaverille.

Olen aina ihmetellyt sitä, kuinka työpaikalla voi ihmissuhteista tulla tommonen sotku! Itse kuulun niihin kintaalla viittaajiin, eikä nuo riidat todellakaan koskettaneet mua (oli siellä muitakin jotka osasivat pysytellä sen ulkopuolella).
Musta näyttää siltä, että kun pitkään ollaan samassa työpaikassa, niin se duuni ei olekaan enää fokuksessa, vaan se kaikki muu: ihmiset, tavat, suhteet. Ja sitten ollaan valmiita tappelemaan tunteista, vaikka se energia pitäis käyttää duunin tekoon.
En ole koskaan kunnolla ymmärtänyt. Se voi johtua mun ulkopuolisesta asenteesta: meen töihin vain tekemään hommat ja keskityn niihin. Kävelen tuollaisten suhdejuttujen ohi ja yli. Mulla ei siis ole ryhmäytymisongelmia, koska en tarvii kovin sitä ryhmähenkeä.

Ryhmähenki on ihan kivaa siis, mutta ilmankin pärjää.

UPDATE_9281033 kirjoitti:

Mun nykysessä työpaikassa oli joku aika sitten semmonen myrsky, jossa tilanteet karkas aikusilta lapasesta ja lopussa porukkaa lappasi itsetuntosairaslomalle ja työpaikkapsykologi teki ylitöitä komennellessaan ihmisiä käyttäytymään ja leikkimään siivosti, lainaamaan lapiota kaverille.

Olen aina ihmetellyt sitä, kuinka työpaikalla voi ihmissuhteista tulla tommonen sotku! Itse kuulun niihin kintaalla viittaajiin, eikä nuo riidat todellakaan koskettaneet mua (oli siellä muitakin jotka osasivat pysytellä sen ulkopuolella).
Musta näyttää siltä, että kun pitkään ollaan samassa työpaikassa, niin se duuni ei olekaan enää fokuksessa, vaan se kaikki muu: ihmiset, tavat, suhteet. Ja sitten ollaan valmiita tappelemaan tunteista, vaikka se energia pitäis käyttää duunin tekoon.
En ole koskaan kunnolla ymmärtänyt. Se voi johtua mun ulkopuolisesta asenteesta: meen töihin vain tekemään hommat ja keskityn niihin. Kävelen tuollaisten suhdejuttujen ohi ja yli. Mulla ei siis ole ryhmäytymisongelmia, koska en tarvii kovin sitä ryhmähenkeä.

Ryhmähenki on ihan kivaa siis, mutta ilmankin pärjää.

usein yhteen törmää kaksi huonoa itsetuntoa joista toinen on vaan höystetty arrogantilla törkeydellä.

Motiivi: oman itsetunnon ja virheiden paikkaaminen muiden paskamaisuuden osoittamisella.Pahan olon purku muihin joilla menee ehkä paremmin noin ylipäätänsä (esim. taloudellisesti tms.), mustavalkoinen ajattelu ja yksinkertainen törkeä oman edun tavoittelu. Periaatteessa kaikesta, mihin itse ennemminkinn syyllistyy, muiden syyttely. Tämä ihminen ei osaa kävellä ohi vaan dissaa, venkoilee ja kieroilee ja tekopyhästi patsastelee ympäriinsä kuin pahanenkin henkinen raiskattu ja raiskaava aromaa. ..ei sille kukaan mitään mahda ennenkuin se joko kuolee tai saa jonkun tappavan sairauden. Tällaisesta ihmisestä mä voin rehellisesti sanoa että se oli paha ihminen ja tietää tai tiesi sen varmaan itsekin..

frost-free kirjoitti:

usein yhteen törmää kaksi huonoa itsetuntoa joista toinen on vaan höystetty arrogantilla törkeydellä.

Motiivi: oman itsetunnon ja virheiden paikkaaminen muiden paskamaisuuden osoittamisella.Pahan olon purku muihin joilla menee ehkä paremmin noin ylipäätänsä (esim. taloudellisesti tms.), mustavalkoinen ajattelu ja yksinkertainen törkeä oman edun tavoittelu. Periaatteessa kaikesta, mihin itse ennemminkinn syyllistyy, muiden syyttely. Tämä ihminen ei osaa kävellä ohi vaan dissaa, venkoilee ja kieroilee ja tekopyhästi patsastelee ympäriinsä kuin pahanenkin henkinen raiskattu ja raiskaava aromaa. ..ei sille kukaan mitään mahda ennenkuin se joko kuolee tai saa jonkun tappavan sairauden. Tällaisesta ihmisestä mä voin rehellisesti sanoa että se oli paha ihminen ja tietää tai tiesi sen varmaan itsekin..

on tavalla tai toisella mukana kaikessa inhimillisessä menossa :-)

Ja mitä enemmän siirrytää epälineaarisiin organisaatioihin, verkostoihin, klustereihin ja kaikkeen semmoseen, sen tärkeemmiksi tulee suhteet ja niihin liittyvät vahvuudet ja heikkoudet. Eli yhä suurempi osa energiasta menee johonkin muuhun kuin duunin tekoon: suhteiden ja yhteisöllisyyden hallintaan. Mutta saahan siitäkin liksaa.

UPDATE_9281033 kirjoitti:

on tavalla tai toisella mukana kaikessa inhimillisessä menossa :-)

Ja mitä enemmän siirrytää epälineaarisiin organisaatioihin, verkostoihin, klustereihin ja kaikkeen semmoseen, sen tärkeemmiksi tulee suhteet ja niihin liittyvät vahvuudet ja heikkoudet. Eli yhä suurempi osa energiasta menee johonkin muuhun kuin duunin tekoon: suhteiden ja yhteisöllisyyden hallintaan. Mutta saahan siitäkin liksaa.

on muuten totta mutta lopulta kyse on siitä että ihmiset aistivat etteivät pidä eivätkä koskaan ole pitäneet toisistaan eikä luottamusta ole. Tosin kaikki eivät auo päätään väärissä kohdissa tai JOKA KOHDASSA kiusaten & vittuillen muille. Etenkin pillun pehmentäneet miehet tekevät niin...