Onko rumalla toivoa?

Ongelmani on ulkonäköni sekä itsetuntoni. Olisi niin hienoa olla viehättävä ja kaunis (ja jollain tasolla pyrinkin siihen, vaikka geenit eivät oikein ole yhteistyössä kanssani), mutta parhaimmillanikin olen vain keskinkertaisen ja "persoonallisen" sekoitus, vaikka yritän pukeutua aika klassisesti, jopa tylsästi ja muuten ulkoasultani olen melko naisellinen ja hoikka. Olen todella rakastunut yhteen mieheen, mutta alan vähitellen olla melko varma siitä, ettei hän koskaan tule rakastamaan minua puutteitteni takia. Suomessahan kauneus määritellään lähinnä kasvonpiirteisiin perustuvaksi, joten tylsän/erikoisen näköinen perusnaama ei valitettavasti oikein innosta miehiä, ja pituudella tai painolla puolestaan ei ole juurikaan merkitystä. Olen esimerkiksi sen verran hoikka, ettei pisteeni paljoa kohoaisi laihdutuksellakaan, sillä ei ole paljoa laihdutettavaa. :) Olen miettinyt plastiikkakirurgin juttusille menoa, mutta realistisesti ajatellen riittävän radikaalit leikkaukset maksaisivat hieman liikaa nykyisillä tuloillani ja vaatisivat sairaslomaakin viikon-pari.

Mitä siis teen? Luovutanko suhteeni osalta, koska mies ei tule koskaan rakastamaan minua tällaisena kuin olen ja alan säästää plastiikkakirurgia varten? Vai kannattaisiko alkaa suunnitella itsemurhaa ja toteuttaa se? Olen sitäkin hieman suunnitellut, mutta vielä en ole uskaltautunut toteuttamaan sitä ja tavallaan eläminenkin vielä houkuttaisi. Olen ollut sinkkuaikoina melko lailla kotona viihtyvä hissukka, joten en varmaankaan ketään muuta tule koskaan löytämään, joten vanhuus tulisi olemaan aika yksinäinen, jos en tekisi itsemurhaa. Joka tapauksessa tulen jätetyksi erittäin pian - siitä olen varma, sillä niin monet merkit ovat jo ilmassa ja mies puolestaan on aivan uskomattoman rakastettava ja upea ihminen. Haluan tietyllä tapaa kyllä itsekin, että hän kohtaisi jonkun kaltaisensa sen sijaan että tuhlaisi sekuntiakaan kanssani. Tavallaan silti tunnen itseni revityksi monen asian välillä, sillä nyt vastustan luontaista inhimillistä halua "yrittää elää ja selvitä sekä uskotella olevansa hyvä ja oikeutettu elämään". Toisaalta realisti sisälläni myöntää, että ei minulle ole kovin hyviä kortteja elämään annettu ulkonäön osalta ja heikko yksilö hävitköön evoluutiossa.

Tarvitsen hyviä vinkkejä ja pahoittelen että tämä kirjoitus vaikuttaa hieman höyrähtäneeltä. Arkielämässä olen kuitenkin ihan "menestyvä" ja "normaali" tapaus, jolla on kuitenkin alkanut **tutus enenevässä määrin haitata ihan jokapäiväistä elämää. Kiinnostaisi myös tietää, onko ihan oikeasti olemassa miehiä, joille kelpaisi ulkonäöllisesti keskinkertainenkin nainen ja jotka voisivat jopa rakastua sellaiseen. Onko meille harvoille onnettomille toivoa?
13226
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Ihmiset näkevät itsensä epätäydellisinä ja kiinnittävät huomiota asioihin joita toiset eivät pidä lainkaan merkittävinä.

Tässä asiassa kuitenkin pääasia on se, ettet oikeasti voi tietää millaisena hän sinut näkee ja saattaa olla että hän itseasiassa pitää sinua kauniina. Kuitenkin se ettet arvosta itseäsi väistämättä heijastuu olemukseesi ja se vaikuttaa luultavasti myös siihen miten hän sinuun suhtautuu.

Voisit etsiä uusia tuntemuksia vaikkapa juuri tuosta pukeutumisesta ja siirtyä hiukan räväkämpään tyyliin, joka luultavasti toisi myös enemmän huomiota osaksesi satunnaisilta vastaantulijoilta ja tämä taas puolestaan nostaisi itsetuntoasi.

Otat jonkun rohkeammin pukeutuvan kaverisi mukaan ostoksille ja kysyt hiukan mielipiteitä sinulle sopivasta tyylistä.

Äänestä
  • Ja menet tietysti värianalyysiin.

    Äänestä

turhaan mietit puutteitasi. joku on kuitenkin kateellinen jossain tai joka puolella.

Äänestä
  • Tuo on totta.

    Äänestä

onnettomille toivoa löytyy, kun hyväksyy itse itsensä. katsoppas ympärillesi ihmii, eikö kuiteskin suurin osa pareista ole ihan tavallisia ihmisiä, ilman mitään järisyttävän ihmeellistä ulkonäköä omaamattomia pulliaisia. Minusta ainakin näyttää, että valtaosa on just noita ns. tavallisen näköisiä ihmisiä. Harvat suomessa on mitenkään maaata järisyttävän silmäänpistävän kauniita keijukaisia naisistakaan. Tai en ainakaan montaa ole eläissäni vielä nähnyt. :)

Äänestä

En tajua että joku jaksaa kelata jotain tommosta, olettaen että on tosissaan kirjoitettu. Saahan sitä ajatella miten haluaa, mutta kannattaako, onko toi hauskaa? Ehkä sinulla on liian vähän töitä kun ehdit tuollaisia murehtia?

Mutta...taas yksi tarina siitä mihin myytti rakkaudesta johtaa. Ihmisillä on ihmeellinen vietti pyrkiä huijatuksi ja uskoa kaikkeen, mitä ei ole olemassa. Pidä hauskaa, ettei mene elämäsi päivät hukkaan hei.

Äänestä

Ulkonäköä pahempi juttu on tuo sun vauvakuume. Lisäksi unohdat sen, että mies kyllästyisi sinuun joka tapauksessa, vaikka olisit paremman näköinen.

Äänestä
  • On tarve kuuluttaa vauvakuumetta joka paikkaan, niin ehkä se ei silloin sovi oikeasti mihinkään.
    (tuo on siis jo nähty ennenkin)

    Ja muutenkin olisi parempi jos vain pysyisit lukijana.

    Äänestä

  • buddy-love kirjoitti:

    On tarve kuuluttaa vauvakuumetta joka paikkaan, niin ehkä se ei silloin sovi oikeasti mihinkään.
    (tuo on siis jo nähty ennenkin)

    Ja muutenkin olisi parempi jos vain pysyisit lukijana.

    Tsori tuo väärä vastaus ;)

    Have a nice day!

    Äänestä

et rumuudelle ei ole sukupuolta paljastavaa nimitystä kuten kauneudelle tai komeudelle.

Äänestä

Että olet vain itsesi mielestä ruma. Suurin osa miehistä kattoo erittäin useita naisia, yleisimmiten se on paino ja/tai pituus joka kääntää heidän katseensa pois päin, sinulla tuskin kumpikaan on huonosti. Sinulla on vain huono itsetunto, mene puhumaan tälle miehelle, kenestä pidät, voin melkein luvata positiivisen reaktion. :)

Miehet eivät rakastu ulkonäköön, se vain on heille suuntaa antava piirre. Eli jos ulkonäössä on vikaa, he eivät anna itsellensä mahdollisuutta tutustua ja rakastua.

Sinä olet tyypillinen nainen, ajattelet mitä muut ajattelee sinusta perustellen tämän ajatuksen omiin ajatuksiisi itsestäsi. Älä tee näin. Anna jonkun muun arvostella sinua ihan vapaasti, vaikka sinulle tulee sellainen tunne, että he sanovat vain parantaaksesi mieltä, se ei ole totta.

Olen melko arvosteleva ihminen, ja monesti keksin hyvät syyt miten joku oikeasti ruma ihminen voisi näyttää paremmalta. Esim... jos on lasit, hanki piilarit (tosin jotkut pitävät laseista). Jos oot lihava, laihuta. Jos on finnejä/aknea, hoida ne pois. Jos on huonokuntoset hiukset, leikkaa huonot latvat pois ja hoida niitä. Jos pukeudut tylsästi, mene ostoksille ja osta pirteämpiä vaatteita! Jos olet jossain kohti tyytymätön itseesi, korjaa se. Jos tupakoit, lopeta. Jos juot liikaa, älä. jne jne...

Voit saada muiden mielipiteitä esimerkiksi laittamalla kuvasi nimettömänä nettiin ja esittää olevasi mies joka on ihastunut kuvassa esiintyvästä naisesta ja pyydät muiden mielipiteitä ulkonäöstä. Tällä tavalla saat itsestäsi helposti rehellisiä arvioita.

Elämä on pitkä, älä tosiaankaan ajattele mitään masentavaa. Elämässä on aikaa löytää useita miehiä. Jos sinua kiinnostaa jokin mies, katsele häntä ja hymyile hänelle leveästi, anna hänen huomata että olet edes kiinnostunut! Jos mies ei tule puhumaan jonkin ajan kuluessa, rohkene ja mene sinä! Plastikkakirurgia ei ole ratkaisu näihin asioihin, joka ikisestä naisesta pitää moni ihminen, ellei tämä ole täysin antisosiaalinen ja torju kaikki.

Äänestä

No et kai sinä mikään sika ole, joka jonnekin löstiikkakörörgille suuntaa: kato mitö hirviöitä ne ämmät on, jotka on alkujaan kauniiista naamasta narsismin vuoksi plastiikkakirurgialla uudelleen muotoiltuja. Esimerkiksi Melanie Griffith oli alkujaan ihan kaunis, sievä ja viehättävä nainen, mutta nyt tyyppi menisi Alice Cooperin freaks-showsta...

Kieltämättä kyllä nauran, kun jonkun Hollywood- staran potaattinokka osoittaa pintansa, eli kun se ryssitty kolvi kuitenkin näkyy sieltä leikatun vinossa olevan hiiruelementin takaa. Erityisesti nauran ohuthuulille. jotka on laittaneet vähän fyllinkiä.:D Suurta iloa mulle tuottaa nauraminen sille, kun nokka ja hyyyyylet vähän liiaksi kasvonpiirteissä lähestyvät toisiaan.:DD


Joo siis mene vaan kauneusleikkaukseen: se huomataan!;)

Äänestä

Tärkein kysymys on se että oletko sä kysynyt sen miehen mielipiteen asiaan ja sisäistänyt mitä se tarkoittaa?

Keskinkertaisuus - edes suoraan sanottuna - ei tarkoita ettekö olisi miellyttävän näköinen. Katsos, meidät miehet kun on rakennettu silleen että meitä nyt yleisestikin viehättää naisen pärstä. Jotkut pitää tietynlaisista enemmän kuin toisenlaisista, mutta jopa se keskivertokin vaikuttaa jollekulle sillä oikealla tavalla miellyttävältä.

Sitten on tämä ns. kauneus. Kauneus on inhorealistisesti kilo taitavasti lääpittyä pakkelia naamalla. Kun se pakkeli revitään pois on tuloksena - TADAA! - tavallinen nainen. Tämä on realismia.

Meillä miehillä on usein sellainen idiotismi jota kutsutaan rehellisyydeksi. Kun näemme tavallisen (viehättävän) naaman - me kutsumme sitä tavalliseksi naamaksi. Yleensä siksi että siinä ei ole sitä kiloa taitavasti lääpittyä pakkelia, vaan ennemminkin silleen perus-pinotexit.

Koska sukupuolten välinen kohtaaminen on yleisestikin niin vitun vaikeeta etenkin tavallisille miehille niin neuvon sinua tarkistamaan onko rinnuksilla jonkinlaiset tissit ja pöksyissä pimpsa. Jos on niin sitten olet nainen ja sulla on naisen naama. Ja miehet on pohjimmiltaan rakennettu tykkäämään naisen naamasta, muuten tuskin tulisi kovin paljoa lapsia tähän maailmaan.

Sitten jotta tiedostaisit sen kaikkein oleellisimman ongelman - eli siis sen että naiset jättäytyy usein passiivisiksi, toissijaisiksi ja jättää kaiken aina miehen kouraan hoidettavaksi... niin jos tuossa yhdessä asiassa uit vastavirtaan etkä tee niinkuin likimain kaikki muut naiset tekee... niin sulla on taskussa valttikorttikin. Osoita miehelle huomiota ja kiinnostusta (ja muista että sellainen yleensä hämmentää tavallista miestä ihan helvetisti, koska se on jotain ennenkokematonta ja siinä on vahva kusetuksen maku.)

Naisen naamalla valttikortti taskussa. Siinä mun neuvoni.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


L niinkuin luuseri kirjoitti:

Ongelmani on ulkonäköni sekä itsetuntoni. Olisi niin hienoa olla viehättävä ja kaunis (ja jollain tasolla pyrinkin siihen, vaikka geenit eivät oikein ole yhteistyössä kanssani), mutta parhaimmillanikin olen vain keskinkertaisen ja "persoonallisen" sekoitus, vaikka yritän pukeutua aika klassisesti, jopa tylsästi ja muuten ulkoasultani olen melko naisellinen ja hoikka. Olen todella rakastunut yhteen mieheen, mutta alan vähitellen olla melko varma siitä, ettei hän koskaan tule rakastamaan minua puutteitteni takia. Suomessahan kauneus määritellään lähinnä kasvonpiirteisiin perustuvaksi, joten tylsän/erikoisen näköinen perusnaama ei valitettavasti oikein innosta miehiä, ja pituudella tai painolla puolestaan ei ole juurikaan merkitystä. Olen esimerkiksi sen verran hoikka, ettei pisteeni paljoa kohoaisi laihdutuksellakaan, sillä ei ole paljoa laihdutettavaa. :) Olen miettinyt plastiikkakirurgin juttusille menoa, mutta realistisesti ajatellen riittävän radikaalit leikkaukset maksaisivat hieman liikaa nykyisillä tuloillani ja vaatisivat sairaslomaakin viikon-pari.

Mitä siis teen? Luovutanko suhteeni osalta, koska mies ei tule koskaan rakastamaan minua tällaisena kuin olen ja alan säästää plastiikkakirurgia varten? Vai kannattaisiko alkaa suunnitella itsemurhaa ja toteuttaa se? Olen sitäkin hieman suunnitellut, mutta vielä en ole uskaltautunut toteuttamaan sitä ja tavallaan eläminenkin vielä houkuttaisi. Olen ollut sinkkuaikoina melko lailla kotona viihtyvä hissukka, joten en varmaankaan ketään muuta tule koskaan löytämään, joten vanhuus tulisi olemaan aika yksinäinen, jos en tekisi itsemurhaa. Joka tapauksessa tulen jätetyksi erittäin pian - siitä olen varma, sillä niin monet merkit ovat jo ilmassa ja mies puolestaan on aivan uskomattoman rakastettava ja upea ihminen. Haluan tietyllä tapaa kyllä itsekin, että hän kohtaisi jonkun kaltaisensa sen sijaan että tuhlaisi sekuntiakaan kanssani. Tavallaan silti tunnen itseni revityksi monen asian välillä, sillä nyt vastustan luontaista inhimillistä halua "yrittää elää ja selvitä sekä uskotella olevansa hyvä ja oikeutettu elämään". Toisaalta realisti sisälläni myöntää, että ei minulle ole kovin hyviä kortteja elämään annettu ulkonäön osalta ja heikko yksilö hävitköön evoluutiossa.

Tarvitsen hyviä vinkkejä ja pahoittelen että tämä kirjoitus vaikuttaa hieman höyrähtäneeltä. Arkielämässä olen kuitenkin ihan "menestyvä" ja "normaali" tapaus, jolla on kuitenkin alkanut **tutus enenevässä määrin haitata ihan jokapäiväistä elämää. Kiinnostaisi myös tietää, onko ihan oikeasti olemassa miehiä, joille kelpaisi ulkonäöllisesti keskinkertainenkin nainen ja jotka voisivat jopa rakastua sellaiseen. Onko meille harvoille onnettomille toivoa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu