Jäin valmistumisen jälkeen suoraan työttömäksi. Kului vajaa pari vuottai eikä töitä löytynyt, joten lähdin työkkärin kautta koulutukseen uudelle alalle. Innostuinkin alasta ja päätin että tätä teen jatkossakin.
Koulutukseen kuului työharjoittelu, jonka suoritin pienehkössä yrityksessä. Kaikki kiittelivät ja olivat tyytyväisiä työpanokseeni. Pyysivät sitten jäämään, ja sain jatkaa samoja töitä joita tein harjoittelun aikana, tessin alimmalla palkalla. Olin tyytyväinen sekä työhön että palkkaan, en ole ikinä suuria haaveillut, riittää että tulee toimeen ja on jotain tekemistä. Kaikin puolin olin tilanteeseen tyytyväinen.
Parin kuukauden palkkatyön jälkeen arki sitten astui kuvaan. Ilmeisesti osa muista työntekijöistä sai jotain kautta tietää, että olin ennen harjoitteluun tuloa ollut työtön enkä opiskelija. Tämä oli sitten ilmeisesti kova pala. Alkoi selän takana puhuminen, palavereissa naureskelu (aina minun puheenvuoroni aikana, virnuiltiin ja annettiin ymmärtää etten minä voi mitään tietää) ja suoranainen vittuilu pätemättömyydestä. Alettiin kysellä, koska aion hankkia oikean pätevyyden työhöni vai aionko ollenkaan. Muutamia kertoja tuli kyselyä että eikö työttömänä ollutkaan mukavaa, kun töihin tulin.
Ihmettelen suuresti tätä muutosta. Silloin kun kukaan ei tiennyt minun olleen työtön aiemmin, joka ikinen oli tyytyväinen tai ainakin esitti olevansa. Nyt kun saankin panoksestani oikeaa rahaa, puukkoja tulee selkään joka suunnalta. Olen hiljaisuudessa suunnitellut kouluttautuvani lisää. Lähden sitten pois kun on paperit kourassa ja työkokemusta kerättynä.
Ja täytynee jatkossa olla hiljaa siitä että olen joskus ollut työtön..
Koulutukseen kuului työharjoittelu, jonka suoritin pienehkössä yrityksessä. Kaikki kiittelivät ja olivat tyytyväisiä työpanokseeni. Pyysivät sitten jäämään, ja sain jatkaa samoja töitä joita tein harjoittelun aikana, tessin alimmalla palkalla. Olin tyytyväinen sekä työhön että palkkaan, en ole ikinä suuria haaveillut, riittää että tulee toimeen ja on jotain tekemistä. Kaikin puolin olin tilanteeseen tyytyväinen.
Parin kuukauden palkkatyön jälkeen arki sitten astui kuvaan. Ilmeisesti osa muista työntekijöistä sai jotain kautta tietää, että olin ennen harjoitteluun tuloa ollut työtön enkä opiskelija. Tämä oli sitten ilmeisesti kova pala. Alkoi selän takana puhuminen, palavereissa naureskelu (aina minun puheenvuoroni aikana, virnuiltiin ja annettiin ymmärtää etten minä voi mitään tietää) ja suoranainen vittuilu pätemättömyydestä. Alettiin kysellä, koska aion hankkia oikean pätevyyden työhöni vai aionko ollenkaan. Muutamia kertoja tuli kyselyä että eikö työttömänä ollutkaan mukavaa, kun töihin tulin.
Ihmettelen suuresti tätä muutosta. Silloin kun kukaan ei tiennyt minun olleen työtön aiemmin, joka ikinen oli tyytyväinen tai ainakin esitti olevansa. Nyt kun saankin panoksestani oikeaa rahaa, puukkoja tulee selkään joka suunnalta. Olen hiljaisuudessa suunnitellut kouluttautuvani lisää. Lähden sitten pois kun on paperit kourassa ja työkokemusta kerättynä.
Ja täytynee jatkossa olla hiljaa siitä että olen joskus ollut työtön..
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä tietää.
Työtön koetaan huonommaksi,vaikka aikaisemmin olivat tyytyväisiä.Ovat saaneet lyömäaseen työttömyydestäsi.Voi helvetti mitä porukkaa.
Pidä kuule vain pintasi.Saat paremman paikan,kun sieltä saat työkokemusta.
Älä stressaa.Keskity töihin.Muista,että se on VAIN työpaikka ja ne on VAIN työkavereita,joiden ei saa antaa vaikuttaa omaan itseensä.
Kiitoksia.
Ajattelin tosiaan että pysyn tuolla vain sen aikaa että saan paremman paikan ja koulusta paperit käteen. Vie tosin vielä pari vuotta.
Tämä suunnitelma sotiin tosin omia ajatuksiani vastaan. Olen näet hyvin lojaali ja en tykkää vaihtaa työpaikkaa pikkujuttujen vuoksi. Nyt tosin näyttää siltä, että minä tulen olemaan jatkossakin muihin nähden se alempiarvoinen vaikka saisin mitä ylennyksiä tai korotuksia, ilmeisesti vain koska olen ollut työtön. Itse en jaksa tätä katsella pitempään kuin on välttämätöntä, joten lojaalius saa minun puolestani lentää ikkunasta tässä tapauksessa.
Tästä tulee hieman katkera olo, sillä olen aina ajatellut, että kun on muille ystävällinen, ei puhu paskaa selän takana tai osallistu juoruiluun ja hoitaa työt hyvin niin se riittää. Ei joudu sitten maalitauluksi. Tuo työttömyys tuntuu niin tekosyyltä, laittaa lähinnä miettimään onko sitten heillä jotain muuta minua vastaan oikeasti.
ÄLÄ IKINÄ kerro enempää, kuin vain minimi tiedon.
Liika ystävällisyys on myös pahasta. Se kun huomataan, niin ensin sitä käytetään hyväksi ja kun väsyt tekemään palveluksia, niin sut hylätään ja simputetaan........
Kääntyy itseäsi vastaan heti.
Ja voithan sä sanoo niille, ett eix opiskeliatkin ole työttömiä. Nehän ei tee työtä, vaan opiskelee.
Mä oon käynyt ihan saman naivi-koulun kuin sinäkin........
Mitä vähemmän avautuu, sen parempi.
Juup - tätä se on! Suomalaisessa yhteiskunnassa jopa 90-luvun laman aikaan oli suuret määrät ihmisiä, jotka katsoivat työttömyyden johtuvan työttömän työhaluttomuudesta tai henk.kohtaisista ominaisuuksista. Sen jälkeen nämä asenteet ovat kovasti yleistyneet, vaikka nykymaailmassa kenelläkään ei enää ole varmaa työpaikkaa. Työelämästä voi pudota yhdessä yössä, eikä paluu sinne ole lainkaan varmaa.
Tietysti sinun tapauksessa mukana voi olla muutakin kuin "rikollinen" historiasi työttömänä. Ehkä olet jonkun mielestä liian hyvä. Joku voi kokea sinut uhkana. Mikäpä olisi parempi ase toisen mitätöimiseksi kuin muistuttaa työpaikalla, että hän on "lusmuillut kortistossa"?