Otsikko sen jo sanoo. Melko pitkä liitto takana, josta viimeiset 10 vuotta mies istunut kaikki illat kalja kourassa. Olen uhannut erolla, auttaa noin 2 viikkoa, sitten taas sama homma jatkuu. Pari vuotta sitten päätin, että annan hänen juoda itsensä hengiltä, mutta nyt on alkanut tuntua, että miksi tuhlaan aikani sen odotteluun. Olen laskenut, että hän juo keskimäärin 5 olutta/ilta (isoja), joskus vähemmän, joskus enemmän.
Juominen näkyy nykyään hänen käyttäytymisessään. Hän vihastuu helposti ja alistaa lapsia tarpeettomasti. Lapsetkin ovat puhuneet kanssani, ettei ole hyvä olla. En halua hänen koskevan minuun, mutta annan sen silti tapahtua, olemmehan suhteessa. Miksi, oi miksi?
Toisaalta kaikki on hyvin. Hän on ahkera ja aikaansaava, rehellinen ja hellä, aika monen unelmamies, ulkoa päin tarkkaillen. Vaadinko liikaa? Onko raitis koti liikaa pyydetty (ei tarvitse olla edes kokonaan, jois vaikka vain viikonloput)?
Ajattelen eroa, mutta pelkään hänen vievän lapset. Tilanne on mutkikas.
Juominen näkyy nykyään hänen käyttäytymisessään. Hän vihastuu helposti ja alistaa lapsia tarpeettomasti. Lapsetkin ovat puhuneet kanssani, ettei ole hyvä olla. En halua hänen koskevan minuun, mutta annan sen silti tapahtua, olemmehan suhteessa. Miksi, oi miksi?
Toisaalta kaikki on hyvin. Hän on ahkera ja aikaansaava, rehellinen ja hellä, aika monen unelmamies, ulkoa päin tarkkaillen. Vaadinko liikaa? Onko raitis koti liikaa pyydetty (ei tarvitse olla edes kokonaan, jois vaikka vain viikonloput)?
Ajattelen eroa, mutta pelkään hänen vievän lapset. Tilanne on mutkikas.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samanlainen tilanne mullakin vaan ei lapsia. Yksi asia on varma: oluen litkiminen ei koskaan lopu, varsinkin kun sitä on jatkunut jo näain kauan.
Lapsillesi ei ilmapiiri ole hyvä, ajattele heitä ensin. Aloita uusi elämä ilman miestäsi, olet sen arvoinen.
Ainahan nämä juopot ovat muuten niin kunnollisia, ja ihania. Heidän laulunsa tiedetään.
Ei tuommoista pitäisi joutua sietämään, kun kerran se ryypiskely näkyy käytöksessäkin noin. Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos kerran osaavat itsekin kertoa, ettei ole hyvä olla isän käytöksen takia, ehkä sekin otettaisiin huomioon huoltajuudessa. Johan tuo kuitenkin alkaa olla alkoholismia, jos joka ilta juo ja eikä pysty lopettamaan. Kyllä sulla ja lapsilla on oikeus raittiiseen kotiin. Et edes pyydä mahdottomia, kun et vaadi kokonaan alkoholinkäytön lopettamista. Jos mies ei kerran puhetta kuuntele, niin ehkä sinun kannattaisi tiedustella joltain asiantuntijalta sitä, mitä todennäköisesti tapahtuu muun muassa lasten suhteen, jos haet eroa.
Jaksamista sulle. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin, tavalla tai toisella.
Hän on alkoholisti jos ei pysty olemaan ilman. Alkoholistin kanssa ei ole mukava asua, tiedän sen kokemuksesta. Muuten voisin ehdottaa määrän alentamista esim. 2 olueen joka on normimäärä useissa keskieuroopan maissa, mutta koska tässä ei ole enää kyse oluen vaan alkoholin nauttimisesta, en suosittele.
Hän perustelee, ettei ole alkoholisti, kun pystyy olemaan sen pari viikkoa ilman (silloin juo iltaisin litratolkulla vettä, kyseessä siis tapa). Vaikka juominen loppuisikin, en tiedä, palaisivatko tunteeni. Olen nähnyt hänessä nyt puolen, jota en tunnista kuuluvaksi siihen mieheen, jonka kanssa menin aikoinaan naimisiin :(
Vanhimmat lapsemme ovat ala-asteella, nuorin vielä päiväkodissa. Pitäisi varmaan ottaa yhteyttä johonkin viranomaiseen ja kysellä huoltajuusjuttuja. Mutkikkaaksi tekee se, että lapset ovat Suomen kansalaisia, kuten me vanhemmatkin, mutta asumme muualla...
sanotaanko näin, että en itse välitä miten sinulla ja miehellesi menee, mutta jos LAPSET sanoo ettei hyvä olla, niin silloin pitää laittaa suhde poikki ja muuttaa erilleen.
Itselläni oli alkoholisti-isä ja lapsuuteni oli kamalaa ja vielä näinä päivinä ahdistun kaikesta, mikä liittyy vain alkoholiin. Älä tee sitä lapsillesi, että joutuvat tuota katsomaan!!!!!
eräässä keskusteluohjelmassa sanottiin hyvin, että lapset pitäisi laittaa aina suhteen edelle. jos suhde vaikuttaa negatiivisesti lapsiin, niin silloin pitää toimia miten on paras lapsille.
mies. Olen itse mies ja otan olutta kun otan. Mutta huomasin, kun otin liikaa ja se häiritsi perhe-elämää. Pistelin silloin hätäjarrua ensin ja sitten jarrua. Jos miehes ei muuta tapojaan kuin 2 viikoksi kun uhkaat erolla tai lähdöllä. Voin sanoa, asia on vakava. Nyt tarttee ottaa asia esille ennenkuin mies on saanut ensimmäistäkään olutta. Nyt pistät rajat. Sano että sua ei kiinnosta sänkyhommat kun haisee kaljalle. Ja tämä juttelu pitää siis tehdä ennenkuin on ottanut ensimmäistäkään kaljaa. Sitten kerrot että lapset pelkää. Ja tämäkin ennenkuin on ottanut ensimmäistäkään kaljaa. Sano sinä, eli määräät rajat jolloin hän saa ottaa ja milloin ei. Sano että sinun mielestä kaljanotto riittää ke. ja la ei muulloin. MInun mielestä, jos hänelle perhe ja sinä olet tärkeä asia muuttuu välittömästi.
Itse muutin ottamista kun vaimoini kertoi, ennenkuin olin ottanut ensimmäistäkään mistä ei tykännyt ja kertoi että
oli paha olla! Silloin havahduin. Nyt kaduttaa ja v..ttaa oma käytös. Mutta toivottavasti olen parempi nyt.
Eli tuumasta toimeen ja toimi heti! JOs ei muutu niin...
Olin itse tuo mies, tosin liittoa vähemmän takana.
Olin hellä, unelma, kännissä vihastuva mutta selvänä säyseä. Viina vaan vei niin, että melkein joka ilta tuli ryypättyä.
Meillä tehosi vasta se, kun vaimo otti ja lähti. En ole alkoholisti, koska olen juonut yhden ja sitten ollut viikkokausia ilman. Mutta henkisesti olin koukussa. Kaikki konfliktit, paha olo, paha olo ja hyvä olo, suru ja juhla ratkaistiin viinalla. Mutta kuitenkin tuo ravistelu vaadittiin.
Nykyään en juo, ja sain onneksi vaimon takaisin ennen kuin oli myöhäistä.
koska olen juonut yhden ja sitten ollut viikkokausia ilman. Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Alkoholismi ei määrity pelkästään juotujen aineiden määrällä. Jos alkoholista on jossain muodossa ollut haittaa itselle, perheelle tai työssäkäymiselle on kyllä kysymys nimenomaan alkoholismista. Ja henkinen koukku kyllä todistaa juuri ongelman olemassaolosta.
Väärin on se että vaimon tai kumppanin tulisi ottaa vastuu "ravistelusta", koska oma oivallus ja päätös on huomattavasti pysyvämpi ratkaisu ongelmaan. Hienoa että joku on saanut lopetettua ja vielä perheensäkin takaisin, mutta kehoittaisin olemaan varuillaan viinan suhteen loppuelämän ajan. Jos on kerran sortunut ylilyönteihin alkoholin suhteen on melkoinen riski sortua jossain elämän vaiheessa uudestaan.
Itse olen saanut karvaasti kokea mitä on ainainen taistelu alkoholistin kanssa eläessä. Viina vastaan perhe ja tappio poikkeuksetta. Yrityksiä ja pettymyksiä, loputtomia lupauksia ja kuukausienkin raittiuden jälkeen uusi ratkeaminen juomaan.
Olin todella vihainen ja katkera tuolloin, koin että rakastamani ihminen on varastettu minulta. Sain hänet hetkittäin takaisin....kunnes tuli uusi pettymys. Elämä oli hyvin kuluttavaa, jatkuva epävarmuus ja pelko, varuillaan olo hallitsi koko elämää.
Tein raskaan päätöksen sen jälkeen kun "koe-eroja" oli ollut jo lukuisia. Päätin etten minä ota enää vastuuta niistä asioista jotka alkoholistimieheni jätti tekemättä. Erohan siitä tuli koska hän vajosi entistä syvemmälle. Hän ei ollut tuolloin valmis raitistumaan, eikä ole vieläkään. Lukuisia haimatulehduksia, viinan lisäksi lääkkeitä ja muutakin, mutta sekään ei ole pysäyttänyt.
Suren samalla tavalla asiaa kuin hän olisi kuollut, olen voimaton tämän edessä. Mysteerio on vieläkin se miten voimakas tarve päihtyminen voi olla, miksi näin käy ihmiselle joka on muuten ihana ja rakastettava.
Näihin kysymyksiin en varmaan koskaan saa vastausta ja elän omaa elämääni päivän kerrallaan eteenpäin, minun voimani ei enää riitä pitämään pystyssä alkoholistia. Olen äärimmäisen surullinen menetetystä parisuhteesta, toisaalta helpottunut kun pelko ei ole läsnä ja hallitse kotiamme kaiken aikaa.
Viina on mahtava vastustaja, kaikki keinot on kokeiltu. Ainoa toivo on alkoholistin oma herääminen todellisuuteen ja avun hakeminen tosimielessä.
Voimia kaikille alkoholistien läheisille. Ja myös alkoholisteille, he eivät ole pahoja ihmisiä, mutta heidän kanssaan on miltei mahdoton elää niin kauan kun he juovat. Toivon sydämeni pohjasta paranemista vaikka meidän tilanteessamme yhteen paluu ehkä onkin mahdottomuus. Viinan vaikutuksen alaisena on tapahtunut niin paljon kaikenlaista pahaa että luottamuksen saavuttaminen taitaa olla ylipääsemätön paikka.
ei se oo sua varten