Mä aloin miettiä asiaa, kun mieheni sanoi yhdessä keskustelussa saavansa multa liian paljon huomiota. Mitä se tarkoittaa? En usko ymmärtäväni, koska en koe että olisin itse saanut koskaan liian paljon huomiota. Siis rakastavaa huomiota, en minäkään muunlaista huomiota halua.
Miksi se on huono asia? Miksi huomiota voi olla suhteessa liian paljon? Kun mielestäni ymmärrän kyllä tilanteiden vivahteet hyvin, varmasti paremmin kuin moni. Ymmärrän mikä on ahdistavaa jne. Vaikka ihan aina en välitäkään, vaan teen niin kuin tuntuu.
Tiedän, että miestäni paikotellen ahdistaa se, että silitän tai puristan sitä pyllystä aina kun mieli tekee. Käytännössä siis joka kerta, kun näen sen. Voisin olla tekemättä niin, mutta en vain voi vastustaa sitä. Mieheni mielestä se puristelu on suhteen "arkipäivästyessä" vain lisääntynyt. Voi olla ja myönnän, että tunnen itseni kyllä välillä todella pakkomielteiseksi. Koen että se näyttää niin seksikkäältä tai söpöltä, että voisin räjähtää. Jatkuva koskettelu saa mieheni kuulemma tuntemaan itsensä objektiksi ja siitä hän ei pidä. Olen yrittänyt selittää, että jos rakastan jota kuta, niin se on MYÖS objekti. Ilmaisen rakastamisen niin, että näen myös objektina, koska muut ihmiset eivät sellaista ole.
En ole koko ajan mieheni kimpussa. On opiskelutehtäviä ja vastaavia, jotka vievät paljon aikaa. Yritän muistaa antaa miehelle omaa aikaa, vaikka itse mieluiten olisinkin vaan hänen kanssaan.
Toinen asia on, että puhun liikaa. Pidän vain niin paljon siitä, että ollaan lähekkäin ja jutellaan jotain hölmöä. Samoin haluan aina, että tunteista jutellaan ja ongelmat käydään läpi puhuen ne auki. Tunteista juttelu ja ongelmien aukominen ei häiritse häntä, mutta sanoo, että väsyy puhumisen. Tuntuu, että suu kuivaa. Yritän pitää sen sellaisena, että jutellaan koko ajan, mutta vain vähän. Vitsaillaan vaan jotain tai vastaavaa. Hänestä tuntuu, että hän ei puhu kanssani tarpeeksi. En koe kunnolla läheisyyttä, jos ei ole paljon juttelua. Ollaan yritetty ratkaista se niin, että kun hän tarvitsee töiden jälkeen rauhoittumishetken, niin nukun päiväunet hänen kainalossaan, kun hän katsoo tv:tä.
En siis pälpätä koko ajan enkä halua puhua yksinäni, vaan nimenomaan keskustelua ja jutella toisen kanssa.
Mies sanoo, että me naiset olemme tällaisia ja he miehet hiljaisia ja minun pitäisi yrittää sopeutua. Edellisen naisen kanssa oli ilmeisesti ihan sama, että se halusi jutella liikaa. Samoin edellinen nainen oli halunnut paljon seksiä. Melkein toivon, että sillä olisi ollut joku, joka ei olisi halunnut, että arvostaisi sitä, että ei saa koskaan ei:tä vastaukseksi.
Kuitenkin. Jos olen vähääkään mietteissäni, väsynyt tai jotain vastaavaa, että en ole aloittanut ruokapöydässä keskustelua tai puristanut ohimennessä pyllystä, niin hän on heti kulmat kurtussa ja kysyy mikä on ja miksi olen vaisu. Vaikka en siis olisi, en vaan ole kähminyt tai jutellut syömisen lomassa. Tuntuu, että hänelle kuitenkin tulee outo olo, jos en "ahdistele".
Meidän suhteessa ei ole mitään ongelmaa. Mies näyttää silminnähden onnelliselta aina kun olen hänen kainalossaan ja silittelen rintaa. Hän tulee antamaan aina suukon ennen kuin lähtee töihin, kun lähtee niin paljon ennen minua. Ollaan toistemme parhaat kaverit jne.
Hän sanoo, että tuntee itsensä huonoksi, kun ei voi antaa yhtä paljon huomiota takaisin. Sanoi sen syyksi ja toivoi, että pystyisi tuntemaan yhtä räiskyvästi kuin minä.
Hän kyllä antaa omalla tavallaan paljon huomiota. On tosi mielyttämisenhaluinen. En kyllä halua kauheasti pyytää häneltä mitään juuri siksi. Olen myös mielyttämisenhaluinen enkä halua, että hän vain sen vuoksi tekee mitään. Sanon kyllä paljon hänelle vastaankin ja riidellään aika tulisesti, että ei mitään ovimattoja olla. Mutta siis saan välillä ihan liian isoa huomiota esim. kukkia riitelyn jälkeen. En todellakaan tarvisi kuin halauksen.
En sitten tiedä tunteeko hän vain, että ei voi vastata huomioon ja oikeasti siitä pahaa oloa? Vai ahdistaako se häntä vain?
Haluaisin tietää mitä liika huomio merkitsee?
Meidän suhde on siis kaikinpuolin hyvässä kunnossa ja kulkee kivasti eteenpäin. Ei pitäisi olla kyse mistään etäisyyden ottamisesta. Vaikka yhdestä asiasta vähän tulikin sumua väliin, mutta sekin on juteltu jo.
Olemme siis molemmat 28 v. pääkaupunkiseudulta.
Miksi se on huono asia? Miksi huomiota voi olla suhteessa liian paljon? Kun mielestäni ymmärrän kyllä tilanteiden vivahteet hyvin, varmasti paremmin kuin moni. Ymmärrän mikä on ahdistavaa jne. Vaikka ihan aina en välitäkään, vaan teen niin kuin tuntuu.
Tiedän, että miestäni paikotellen ahdistaa se, että silitän tai puristan sitä pyllystä aina kun mieli tekee. Käytännössä siis joka kerta, kun näen sen. Voisin olla tekemättä niin, mutta en vain voi vastustaa sitä. Mieheni mielestä se puristelu on suhteen "arkipäivästyessä" vain lisääntynyt. Voi olla ja myönnän, että tunnen itseni kyllä välillä todella pakkomielteiseksi. Koen että se näyttää niin seksikkäältä tai söpöltä, että voisin räjähtää. Jatkuva koskettelu saa mieheni kuulemma tuntemaan itsensä objektiksi ja siitä hän ei pidä. Olen yrittänyt selittää, että jos rakastan jota kuta, niin se on MYÖS objekti. Ilmaisen rakastamisen niin, että näen myös objektina, koska muut ihmiset eivät sellaista ole.
En ole koko ajan mieheni kimpussa. On opiskelutehtäviä ja vastaavia, jotka vievät paljon aikaa. Yritän muistaa antaa miehelle omaa aikaa, vaikka itse mieluiten olisinkin vaan hänen kanssaan.
Toinen asia on, että puhun liikaa. Pidän vain niin paljon siitä, että ollaan lähekkäin ja jutellaan jotain hölmöä. Samoin haluan aina, että tunteista jutellaan ja ongelmat käydään läpi puhuen ne auki. Tunteista juttelu ja ongelmien aukominen ei häiritse häntä, mutta sanoo, että väsyy puhumisen. Tuntuu, että suu kuivaa. Yritän pitää sen sellaisena, että jutellaan koko ajan, mutta vain vähän. Vitsaillaan vaan jotain tai vastaavaa. Hänestä tuntuu, että hän ei puhu kanssani tarpeeksi. En koe kunnolla läheisyyttä, jos ei ole paljon juttelua. Ollaan yritetty ratkaista se niin, että kun hän tarvitsee töiden jälkeen rauhoittumishetken, niin nukun päiväunet hänen kainalossaan, kun hän katsoo tv:tä.
En siis pälpätä koko ajan enkä halua puhua yksinäni, vaan nimenomaan keskustelua ja jutella toisen kanssa.
Mies sanoo, että me naiset olemme tällaisia ja he miehet hiljaisia ja minun pitäisi yrittää sopeutua. Edellisen naisen kanssa oli ilmeisesti ihan sama, että se halusi jutella liikaa. Samoin edellinen nainen oli halunnut paljon seksiä. Melkein toivon, että sillä olisi ollut joku, joka ei olisi halunnut, että arvostaisi sitä, että ei saa koskaan ei:tä vastaukseksi.
Kuitenkin. Jos olen vähääkään mietteissäni, väsynyt tai jotain vastaavaa, että en ole aloittanut ruokapöydässä keskustelua tai puristanut ohimennessä pyllystä, niin hän on heti kulmat kurtussa ja kysyy mikä on ja miksi olen vaisu. Vaikka en siis olisi, en vaan ole kähminyt tai jutellut syömisen lomassa. Tuntuu, että hänelle kuitenkin tulee outo olo, jos en "ahdistele".
Meidän suhteessa ei ole mitään ongelmaa. Mies näyttää silminnähden onnelliselta aina kun olen hänen kainalossaan ja silittelen rintaa. Hän tulee antamaan aina suukon ennen kuin lähtee töihin, kun lähtee niin paljon ennen minua. Ollaan toistemme parhaat kaverit jne.
Hän sanoo, että tuntee itsensä huonoksi, kun ei voi antaa yhtä paljon huomiota takaisin. Sanoi sen syyksi ja toivoi, että pystyisi tuntemaan yhtä räiskyvästi kuin minä.
Hän kyllä antaa omalla tavallaan paljon huomiota. On tosi mielyttämisenhaluinen. En kyllä halua kauheasti pyytää häneltä mitään juuri siksi. Olen myös mielyttämisenhaluinen enkä halua, että hän vain sen vuoksi tekee mitään. Sanon kyllä paljon hänelle vastaankin ja riidellään aika tulisesti, että ei mitään ovimattoja olla. Mutta siis saan välillä ihan liian isoa huomiota esim. kukkia riitelyn jälkeen. En todellakaan tarvisi kuin halauksen.
En sitten tiedä tunteeko hän vain, että ei voi vastata huomioon ja oikeasti siitä pahaa oloa? Vai ahdistaako se häntä vain?
Haluaisin tietää mitä liika huomio merkitsee?
Meidän suhde on siis kaikinpuolin hyvässä kunnossa ja kulkee kivasti eteenpäin. Ei pitäisi olla kyse mistään etäisyyden ottamisesta. Vaikka yhdestä asiasta vähän tulikin sumua väliin, mutta sekin on juteltu jo.
Olemme siis molemmat 28 v. pääkaupunkiseudulta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itse en jaksaisi sinun kaltaisesi seuraa viikkoa kauempaa...
Onneksi mulla onkin vahva mieheni :) Mäkin kyllä pysyttelen kaukana sun kaltaisista, vaikka suht. vähän tuollaisia miehiä tuntuu olevan? Miehet tuntuu kuitenkin tykkäävän välittömyydestä, vaikka tietty pidän keskustellessa selkeän etäisyyden (muurin) satunnaisiin miehiin. Mutta just vaikka opiskelutoverit on kauhean kohteliaita, jäävät pitämään ovea auki ja kiittävät ihan ihme asioista ja aina kuuntelevat mitä sanon tai tulevat moikkaamaan kadulla, jos törmää. En varmasti noin luoltaantyöntävä ole oikeasti, kuin vihjailit? Tietty mieheni joutuu kestämään aika paljon enemmän mua :)
Mä haluaisin vastauksen tohon kysymykseen enkä viisasteluja?
...sä saatkin viettää sen elämäsi ylhäisessä yksinäisyydessäsi tai toisen miehen kanssa.
Liika huomio on toisen tilan "häiritsemistä"? Kauanko olette olleet yhdessä?
Jotenkin mulle tulee susta vähän semmonen takertuva kuva: "Voisin olla tekemättä niin, mutta en vain voi vastustaa sitä. Mieheni mielestä se puristelu on suhteen "arkipäivästyessä" vain lisääntynyt. Voi olla ja myönnän, että tunnen itseni kyllä välillä todella pakkomielteiseksi." "Yritän muistaa antaa miehelle omaa aikaa, vaikka itse mieluiten olisinkin vaan hänen kanssaan."
Kyllä se mies vaistoaa ton viimisen ja ymmärrän hyvin, että tuntee siitä sitten huonoa omaatuntoa, mikä on omiaan lisäämään sitä ärtyisyyttä ja oman tilan tarvetta entisestään. Ollaan siis oravanpyörässä.
Nää pisti myöskin silmään tuolta:
"Meidän suhteessa ei ole mitään ongelmaa."
"Meidän suhde on siis kaikinpuolin hyvässä kunnossa ja kulkee kivasti eteenpäin."
Ymmärräthän, että nää on SINUN tulkintojasi. Ei se olis eka kerta, kun tollasesta suhteesta se toinen osapuoli lähteekin yllättäen kävelemään ja toinen jää kattomaan monttu auki perään. Ku "meillä" oli kaikki niin hyvin. Siihen on vaan pikkasen hankala pistää kauheesti vastaan, ku toinen hehkuttelee, et "eiks meillä meekin niin hienosti ja ollaan niin onnellisia?"...
Ja vielä yks:
"Kuitenkin. Jos olen vähääkään mietteissäni, väsynyt tai jotain vastaavaa, että en ole aloittanut ruokapöydässä keskustelua tai puristanut ohimennessä pyllystä, niin hän on heti kulmat kurtussa ja kysyy mikä on ja miksi olen vaisu. Vaikka en siis olisi, en vaan ole kähminyt tai jutellut syömisen lomassa. Tuntuu, että hänelle kuitenkin tulee outo olo, jos en "ahdistele"."
Se outo olo tulee siitä, että sä et toimi, niinkuin normaalisti, kun et saa näppejäs pidettyä erossa. Se ei missään nimessä todista mitään siihen suuntaan, että sun miehes pohjimmiltaan pitäiskin sun ahdistelusta. Sen puute on vaan hälyttävä merkki sun mielentilasta, ei muuta.
Äläkä herranjumala syyllisty siihen aliarviointiin, etteikö mies vois nähdä myös vaisuutta ton sun kähmimättömyytes lisäks, vaikket sä ite ois sitä vielä ehtinytkään tajuta.
Kiitos nollasisällöstä ja aliarvioimisesta. Minulla on kyllä aivot, kiitos vaan. Ja toiseksi, vaikka olen peruspositiivinen ja vilkas miestäni kohtaan tai eloisa tai jotain sellaista, niin se ei tarkoita ettenkö tajuaisi miltä hänestä tuntuu, huomaisi hänen tunteitaan, osaisi keskustella vakavista asioista ja ottaisi aina miehen tunteita huomioon.
Aika suuri loukkaus väittää minua sellaiseksi ihmiseksi, joka ei koskaan huomaa toisen oloa eikä se kiinnosta. Suorastaan halveksin sellaisia ihmisiä. Ihan yhtä paljon kuin niitä, jotka väittävät toisia sellaisiksi huvikseen.
Niin, kysyin siis siksi, että olin pohtinut asiaa enkä löytänyt sille vastausta, en siksi että vastaus olisi jokin itsestäänselvyys.
Olen keskustellut syviä ja pitkiä keskusteluja mieheni kanssa, ja keskustelujen laadun huomioonottaen tiedän kyllä paremmin kuin sinä, että mieheni on onnellinen kanssani. Tiedän myös milloin se valehtelee. Kun on ne aivot.
Mieheni ei ole lähtemässä kävelemään mihinkään ja suututtaa, että joku jaksaa väittää sellaista. Otan aika henkilökohtaisesti, jos sellaista väitetään.
Mitä huonoa takertuvuudessa muka on? En pidä sitä negatiivisena asiana, jos kaikki muu on kunnossa. Me olemme sitä paitsi mieheni kanssa molemmat takertuvia. Mieheni ilmaisee sitä sanallisesti usein, että hänellä ei olisi mitään ilman minua. Haluan ilmaista hänelle myös oman takertuvuuteni, jotta hänen ei tarvitse tuntea oloaan mitenkään vaikeaksi.
Takertuvuushan on huono vasta silloin, jos se takertuva ihminen ei yhtään mielytä. Mutta en mä ainakaan ole kokenut, että kukaan esim. miespuoleinen ystävä tai koulukaveri, joka on näin jälkeenpäin ajateltuna halunnut olla jotain muutakin, olisi pitänyt sitä negatiivisena, vaan jopa positiivisena. Vaikka en tietenkään heihin takertunut, mutta se luonteenpiirre ehkä näkyy. Ja ne ihmiset ovat olleet luonteeltaan ihan erilaisiakin kuin minä, eivätkä ole pitäneet sitä pahana.
Tuo, että takertuvuus on huonoa on sellainen aivoton lause, mitä kukaan ei kyseenalaista. Siinä ei ole mitään superhuonoa, jos takertuvasta tykkää täysillä. Jokaisella on omat ongelmansa.
Emme todellakaan ole missään oravanpyörässä. Meidän suhde ei ole ongelmallinen, pohdin vain tätä asiaa. Mieheni sanoo usein ihan itsekseen kuinka onnellinen on, kun makailen sen kainalossa.
No kuule, se että alan imuroida ei kyllä ole hälyttävä merkki mielentilastani. Edelleen, kysyin siksi, että vastaus ei ollut itsestäänselvyys. Mieheni on myös myöntänyt, että haluaakin huomiota silloin kun ei sitä saa. Sama asia toistuu hyvin vahvasti seksissä, en vaan viitsinyt sitä kirjoittaa. Mutta mieheni on aina pakko saada sitä, kun joko olen juuri nukahtamassa, olen kipeä tai olen suuttunut. Toistuu päivittäin, että juuri tuollaisina hetkinä mieheni todella vahvasti haluaa eikä edes luovuta asian kanssa. No, ehkä siksi että tietää saavansa mut aina innostutettua, mutta olen kysynyt ja kironnut, että miksi aina silloin, kun olen juuri nukahtanut jne. Hän ei osaa sanoa miksi.
"Äläkä herranjumala syyllisty siihen aliarviointiin..." Minulla ei ole tapana kauheasti tarkoituksella aliarvioida, koska se on aika ikävä tapa. Yleensä olen se, joka uskoo että toinen pystyy johonkin, johon luulee ettei pysty ja kannustan eteenpäin. Mutta ehkä sinä voisit miettiä sitä aliarviointia.
Kun sä jatkuvasti kähmit eikä toinen tykkää, niin miksi valitat sitten siitä, että hän haluaa seksiä silloin kun sä et tykkää?
En ensinäkään valittanut asiasta, vaan se oli esimerkki siitä, että mies todellakin haluaa huomiota aina silloin, kun ei sitä saa. Eikä asiaan liittynyt mikään huvittava vaisuuden huomaaminen. Enkä mä sanonut, että en tykkää siitä silloin. Tietysti tykkään. Ihmettelin vaan. Oikeastihan se on maailman parasta esim. silloin, kun päätä särkee, koska hyvä olo hävittää sen pään säryn kokonaan.
ei hyvältä kuullosta! tuollainen kommentti = tukahdutat minut!
en näe teille pitkää yhdessäoloa. vääränlaiset ihmiset yhdessä! en juurikaan usko horoskooppeihin, mutta yhden jutun olen huomannut: skorpionimiehet! löydä itsellesi sellainen. ylenpalttisen romattisia ja vaativat jatkuvaa huomiota jota ilman muut miehet ovat onnellisia!
Tämä kommentti mua ei enää ärsyttänytkään. Kyllä varmasti olemme tuolta osin vähän vääränlaiset toisillemme. Mutta mieheni on muuten sellainen millainen joku huomiota haluava mies ei ehkä olisi. Eli äärimmäisen luotettava tietyllä tasolla sekä hyvin tiukasti asiat päättävä ja minua ajatteleva, vastuullinen. Ja niin edelleen.
toisen henkilökohtaisen rajan kun kähmit joka käänteessä!
Mulla oli kerran sellainen mies, etä joka välissä se puristeli joko rintoja tai oli jälkoväliin tunkemassa kättä vaikka muitakin olisi ollut lähetyvillä ja varsinkin silloin, jos muita ei ollut lähetyvillä. Suutuin todella tuollaisesta kähminnästä ja sanoinkin siitä muutaman kerran. No, ei mies ymmärtänyt ja sitten jätinkin hänet.
Miksi sinun on lian vaikea hyväksyä, että miehesi itse määrittelee omat rajat? Mitäpäs jos miehesi haluasikin joka käänteessä nipistää, läpsiä pepulle, puristella rintoja ja jos kerran objettna itse haluasit olla, niin miksei saman tein ota susta alastonkuvia ja laita suurennokset olohuoneenne seinälle? Joko alkaa sulle hahmottumaan, että mitä tarkoittaa henkilokohtaiset rajat?
"kun kähmit joka käänteessä!"
En kähmi joka käänteessä, eipäs nyt innostuta ja laiteta sanoja suuhun. En koskettele häntä muiden nähden mitenkään epäsopivasti. Välillä (siis harvoin) saatan liikennevaloissa tai rappukäytävässä tms. vähän taputtaa sen pyllyä ihan vaan jännityksen vuoksi, niin että kukaan ei luultavasti näe. Miehenikin vaan hämmentyy ja nauraa, että tuhmaa. En tee sitä jatkuvasti enkä "kähmi" miestäni muiden nähden.
Mies puristelee ilmeisesti esimerkkini innoittamana minua yhtälailla esim. tisseistä ja läpsii pepulle. Eikä se mua muuta kuin naurata. Olisi ikävää olla sellainen tiukkis, joka siitä kimpaantuisi.
No en mä tajua. Jos toiselle olisi maailman tärkein asia ottaa ne alastonkuvat ja laittaa olohuoneen seinälle, niin kai sen kestäisi jos toista todella rakastaa. En todellakaan tajua sitä. Mä en tajua sitä, miten muka omat rajat, etenkin tämän aiheen rajat, on niin tiukkoja, että joka asiasta pitää nipottaa ja rakkaus ei pääse mitenkään väliin. Mä ainakin rakastan sen verran, että kyllä toinen saa mun rajat ylittää, jos se on sille niin tärkeää. Mulle se tiukka nipottaminen niistä ei ainakaan ole sitä tärkeämpää.
Kirjoitat ihan kuin rakkaus olisi sama asia kuin kaiken salliminen. Että vaikkapa alastonkuvien seinille laittaminen, vaikkei itse haluaisi, pitää toteuttaa "rakkaudesta".
Ei rakkaus ole sitä, että toteuttaa kaikki toisen toiveet. Etenkin, kun on jo vähän vanhempi ja kokeneempi, niin tärkeää on nimenomaan asettaa joitakin rajoja sille, miten haluaa tulla kohdelluksi.
Olen esim. itse ollut suhteessa alkoholi-ongelmaisen kanssa, ja tämän vuoksi en siedä kumppaniltani tietynlaista kännistä käytöstä. Juoda saa ihan normaalisti, juhlia myös, mutta aggressiivisuus ym. saa karvani nousemaan pystyyn.
alkuperäinen tekstisi ihan ajatuksella kokonaan. Eihän siinä ole päätä eikä häntää. Minä en jaksaisi montaakaan päivää seurustella ihmisen kanssa, joka huohottaa niskaan milloin mistäkin asiasta. Etkö ymmärrä, että parisuhteessa pitää antaa tilaa toiselle olla oma itsensä. Jos toinen ei halua aina jutella ja helliä sinua, niin mitä siitä. Ole hetki hiljaa ja yksiksesi, tuuleta päätäsi vaikka lenkillä, mutta älä koko ajan roiku miehessäsi kiinni.
En sanonut, että sallii kaiken. Mutta jos jokin asia on harmiton, eikä sillä ole juurikaan seurauksia, eikä se ole pohjimmiltaan negatiivinen, vaan puhtaasti rakkaudesta tahdottu eikä muusta, niin en todellakaan tajua miksi ei.
Menee ohi aiheesta, jos alkaa puhua jo jostain ongelmallisesta kännikäytöksestä, joka on negatiivinen asia. Joka ei ole rakkaudesta tehtyä.
Alastonkuvien seinälle laittaminen on aivan harmiton asia. Ne voi ottaa kahdessa sekunnissa pois, sillä ei ole seurauksia eikä toinen sitä ilkeyttään ole tahtonut. Tuskin sellaisen tahtomiseen on mitään muuta syytä kuin oudon suuri halu katsella toista jopa seinällä. Siinä ei ole mitään rakkauteen liittymättömiä itsekkäitä motiiveja, toisin kuin muissa vaatimuksissa saattaa olla. Eli en tajua, mutta ilmeisesti sinäkään et tajua minkä tasoisista asioista puhuttiin.
Mieheni itseasiassa hellii minua erittäin usein. Jokaikinen kerta kuin olen hänen lähellään, hän silittelee.
Sinä et olekaan mieheni, niin sillä ei ole mitään väliä mitä sinä jaksat ja mitä et. Ei minkään maailman väliä.
Sitähän tässä ajankin takaa, että pitää antaa toisen olla oma itsensä. Miksen minä sitten saisi olla itseni? Oma tekstisi on ristiriitaista.
Edelleen, en roiku koko ajan miehessä kiinni. Varmaan tuli esiin jo jostain mitä kirjoitin, että on minullakin omat juttuni. Ihan paljon aikaa vievistä opiskelujutuista lähtien. Käymme lenkillä yhdessä ja se on miehen tahto. Hän haluaisi itse minut aina mukaansa joihinkin harrastuksiinsa.
Et ymmärrä, että ihmiset eivät ole yksinkertaisia stereotypioita, vaan monitasoisia ja monimutkaisia.
Meidän elämä ei myöskään ole sellaista, että huohotan koko ajan niskaan ja miestä ahdistaa, vaan olemme paljon yhdessä, nauramme, hassuttelemme, on hellyyttä ja minun haluuni olla mieheni lähellä suhtaudutaan aika pitkälti huumorilla. Vitsailemme asiasta.
Roikun miehessäni tasan tarkkaan sen verran kuin haluan ja minusta kellään vieraalla ihmisellä ei ole oikeutta sanoa noin.
"Roikun miehessäni tasan tarkkaan sen verran kuin haluan ja minusta kellään vieraalla ihmisellä ei ole oikeutta sanoa noin". Miksi alunperin edes kirjoitit tänne jos et halua kuulla muiden mielipiteitä?
Kauan muuten olette seurustelleet? Tuollainen läheisyydenhaluhan on ihan normaalia varsinkin suhteen alussa, mutta ajan mittaan alkaa varmasti käymään hermoille. Kirjoitat tänne siihen malliin että tuntisit omasta mielestä miehesi läpikotaisin, miksi siis esität täällä tuntemattomille kysymyksiä mieheesi liittyen? Monihan on jo vastannut että liika huomio voisi tarkoittaa siitä että olet todellakin liian lähellä toista, vai odotatko vain mieleistäsi vastausta?
"Roikun miehessäni tasan tarkkaan sen verran kuin haluan " VÄÄRIN!
Eiköhän sen sun roikkumisen tason nimenomaan se sun miehesi määrittele, että mikä on liikaa etkä suinkaan sinä! Ja sehän tässä onkin ongelmana; sun mielestäsi miehesi pitäisi sallia sinulta mitä vaan kohtelua juuri sen takia, että KOSKA SINÄ TAHDOT NIIN!
"Alastonkuvien seinälle laittaminen on aivan harmiton asia. Ne voi ottaa kahdessa sekunnissa pois, sillä ei ole seurauksia eikä toinen sitä ilkeyttään ole tahtonut"
Siis, tarkoitun tuolla alastonkuvilla, että niitä ei todellakaan otettaisi pois kahdesa sekunnissa, vaan ne olisivat samalla lailla AINA paikoillaan kuten mitkä tahansa muut kuvat ja taulut. Joko alkaa valjeta sinulle ne henkilökohtaiset rajat?
Kysyin siksi, että mieheni kuitenkin haluaa huomiota aina kun ei sitä sillä hetkellä saa. Pohdin mitä tarkoittaa liika huomio, kun meidän suhde on hyvä. Tunteeko hän vain syyllisyyttä siitä, että ei ole yhtä räiskyvä tunteiltaan? Epäilisin sitä, sillä hän tuntee paljon syyllisyyttä.
Halusin järkeviä mielipiteitä, niin että joku osaisi kertoa siitä ristiriitaisuudesta. Lähinnä toivon, että jollain olisi vastaavia kokemuksia. En oikeasti kauheasti tunne saavani yllä olevista itsestäänselvyyksistä ja yksinkertaistuksista, koska kysymyksen esitin juuri ristiriitaisuuden vuoksi.
Asiaa mietittyäni olen tosin jo tullut siihen tulokseen, että mies kokee olevansa huonompi, koska ei ole samanlainen. Ei tarvisi kokea niin, mutta meihin liittymättömät elämänkokemukset saavat hänet aina ajattelemaan siihen suuntaan.
Tunnen hänet niin hyvin, että se aiheuttaa välillä ongelmiakin arjessa, kun mies ei tahtoisi että tiedän kaikkea, joka on ymmärrettävää. Mutta kaikki käytös ei ole aina niin selkeää.
Meidän suhde on jo ihan täyttä arkea. Ollaan asuttu yhdessä jotain vuosi ja neljä kuukautta. Ennen seurustelua oltiin kavereita. Ollaan kerran keritty seurusteluvaiheessa erotakin n. puoleksi vuodeksi.
Nyt lopetan tästä jauhamisen, joka alkoi kun suutuin jonkun typeristä "miehesi jättää sinut"-uhkailuista, ja alan viettää syyslomaa juuri kohta töistä tulevan mieheni kanssa, joka itse tahtoi ottaa lomansa samaan kohtaan, eikä johonkin toiseen. Ei siis edelleenkään kyllästytä kanssani oleminen. Ja miksi kyllästyttäisi, ei se kyllästytä kun on hyvä suhde. Niin käy vain huonoille suhteille. Tämä menee koko ajan vaan paremmaksi. Ja jos on huonompi hetkiä, niin minä aina tartun niihin ja vaadin aikaa meille, jolloin korjataan ne. Siksi pysyy ilmapiiri sellaisena, että ei ole tunkkaista.
En sanonut, että en kuuntele miestäni, sanoin vain että en todellakaan kuuntele jotain tuntematonta nipottajaa sen asian suhteen. Sä et tunne mua etkä tiedä mitä olen mieltä, joten älä väitä että tietäisit. Et myöskään tunne miestäni. Mieheni on sanonut, että saan olla sellainen kuin olen. Hän antaa minun roikkua ihan sen verran kun tahdon, koska tulee onnelliseksi siitä, että olen onnellinen. Silloin tässä asiassa päätän kyllä ihan itse minkä verran roikun. Se ei myöskään tarkoita etten ajattelisi miestäni.
Hämmästyttää kyllä suuresti tuollainen CAPS LOCK PROVOSOITUMISHUUTAMINEN!
näköjään caps lock eli isot kirjaimet saaneet sua ymmärtämään asiaa :)
Eli mikä se sun ongelma tarkalleen ottaen on???!!! Kirjotat tänne koko ajan itseäsi puolustellen ja kerrot kuinka kivaa sulla ja miehelläsi on. En kestä muiden ajatuksia ja neuvoja. Miksi kysyt neuvoja palstalla kun suhtautumisesi on mikä on?
hmm no oot kyllä just sellanen nainen jonka itse haluisin, elä kuuntele näitä ikäviä mollaajia.
Hei!
Olen kenties ainoa kommentoijasi, joka pystyy samaistumaan! Olen itsekin hyvin takertuvainen ja tunteellinen. Haluan olla poikaystäväni kanssa niin paljon kun mahdollista. Rakastan halimista jne. Pakko olla koko ajan lähekkäin. Rakastan häntä niin niin paljon! Useiden mielestä olen säälittävä. Jotkut pitävät tällaisia ihmisiä "heikkoina" (kuten tosiaan kaikki kommentoijat näyttävät ajatelleen). Jostain syystä monien on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka heittäytyvät tositunteella suhteeseen.
Hassua kyllä, oma miehenikin on melko samanlainen. Häntä ei tosin häiritse, että koskettelisin häntä liikaa tmt, siitä hän kyllä pitää erittäin paljon. Toisaalta hän on sitä mieltä, että härnään häntä liikaa. Hänessä ilmenee myös tuota samaa "mikä on" kun käyttäydyn normaalia vaisummin. Joskus pyrin vain hillitsemään itseäni, ja hän melkeinpä loukkaantuu. Vaikka olisikin aiemmin sanonut, ettei tila olisi pahitteeksi.
Noh, hän myöntää itsekkin olevansa ristiriitainen persoona. Samaan aikaan hän tahtoo, että omistan elämän, mutta toisaalta hän rakastaa sitä että olen niin sitoutunut ja luotettava. Hän tietää, että olen hänen ja vain hänen ja koska vaan, mutta hän rakastaa sitä. Joskus kysyn häneltä, kyllästyykö hän joskus. Eipä kuulemma...
Meilläkin tuo sama, että tykkään puhua paljon ja purkaa tunteita. Erityisesti keskustella toistemme ajatuksista ja meidän suhteesta. Hän osaa kyllä puhua syvällisiä, mutta rasittuu jos sitä tapahtuu liikaa.
Jaa-a. Tässä ei kyllä mitään neuvoja ollut. Teki vain mieli kommentoida.
...Ainiin. Piti kyllä vielä sitä ihmetellä, että tosiaan, miksi tulet hakemaan neuvoja, kun mikään ei kelpaa? Turhaan puolustaudut näiltä ihmisiltä, kun eiväthän he tosiaan sinua tai miestäsi tunne. Sinun pitäisi olla valmistautut kritiikkiin, kun täällä kyselet. Harvat ihmiset ymmärtävät tuollaista, valitettavasti.
Kannattaa avoimesti miettiä kaikkia kommentteja, vaikka ne eivät tuntuisikaan järkeviltä sinulle. Ne ovat kuitenkin objektiivisia mielipiteitä. Ja niitähän sinä juuri kaipasit..?
Jokainen ihminen kaipaa myös yksinoloa ja sitä että hänen ns. omaa reviiriään/ auraa ei rikota koko ajan. Tiedän hyvin mitä miehesi tarkoittaa. Liika on vaan liikaa.
Oli mukava lukea kuinka hyvä suhde teillä muuten on, tai ainakin tuntuu olevan. Jos keskuteluyhteytenne on niin hyvä, niin puhukaa pehmeästi rajat roikkumiselle ja koskettelulle. Näin nopeasti tavaten voisi päätellä että miehesi on hiukan epävarma itsestään, jos kuitenkin odottaa sinulta häiriötä koko ajan, muttei silti pidä tästä.