Eli te naiset jotka ette halua/vihaatte lapsia niin khyyyllä se biologinen kello alkaa teilläkin tikittämään jossain vaiheessa.
Biologinen kello tikittää
heheh...
191374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sitten ei.
ehkä sulla mut ei mulla....
olen päättänyt etten koskaan lapsia hanki... ja mun päätä on vaikea tuossa asiassa kääntää... en koskaan halua elämääni pilata!!!! :)
Narsismi on sairaus.
miten niin?? sekö etten koskaan halua lapsia tekee musta narsistin??
HAH!!! että osaat kyllä hyvin tehdä "diagnoosis" taas kerran... :D ei voi kuin nauraa..
,miksi niin ajattelet?
Ei myöskään lapsettomuus..
Olen kyllä miettinyt, että vanhana voi lapsettomalla olla melko yksinäistä. Täytyy muistaa että jos vanhaksi elää niin useimmat kaverit ovat jo manan majoilla ja täytyy tyytyä siihen mitä on tarjolla(oli kyse sitten hoitokodin kohtalotovereista tai henkilökunnasta, yksin kotona pärjäävällä yksinäisyys saattaa olla vielä isompi juttu).
En aio lapselleni riesaksi ryhtyä, mutta kyllä tuntui mukavalta kun hän sanoi ettei minua koskaan hylätä mihinkään laitokseen, vaan jos tulen heikoksi, niin olen tervetullut hänen luokseen..
Tein lapseni nuorena, meillä ei ole vuosikymmenten ikäero. Moni varmasti ajatteli, että "pilaan elämäni" tekemällä lapsen. Itsestäni ei ole koskaan tuntunut siltä, oikeastaan päinvastoin. Elämänsä voi pilata monilla muilla tavoilla.
"En aio lapselleni riesaksi ryhtyä, mutta kyllä tuntui mukavalta kun hän sanoi ettei minua koskaan hylätä mihinkään laitokseen, vaan jos tulen heikoksi, niin olen tervetullut hänen luokseen.."
Niin, no, helppohan sitä luvata on... :-/ Ei sillä, etteikö sinun lapsesi pitäisi lupaustaan, mutta suurimmalla osalla laitokseen hylätyistä vanhuksista kuitenkin ON lapsia. Tuttuni joka työskentelee vanhainkodissa kertoo aina, miten pahaa tekee, kun vanhat ihmiset puhuvat tippa silmässä rakkaista lapsistaan, jotka käyvät vain jouluna katsomassa - jos silloinkaan.
Toisaalta taas asiassa on montakin puolta - minä itse hoidan kotona vammaista äitiäni, joka on manipuloinnin mestari eikä henkisesti mikään erityisen tasapainoinen ihminen - hän osaa syyllistää ja vihjailla tappavansa itsensä, jos en jostain syystä jaksaisi hoitaa häntä enää. Vaikeassa tilanteessa ei ole kenenkään etu, että ns. hoitaja kokee olevansa selkä seinää vasten ja epäonnistuvansa velvollisuudessaan, jos "hylkää" lähimpänsä hoitokotiin.
Onpa äitini vaatinut minut vannomaan, etten laittaisi häntä laitokseen edes jos hän dementoituisi pahasti tai sairastuisi vaikka Alzheimeriin. Täytyy kyllä miettiä, miten hemmetissä MINÄ sitten pärjäisin? Itselläni ei ole kuitenkaan hääppöistä tukiverkkoa, ei puolisoa tai omia lapsia, äitini on sisarusteni kanssa riidoissa... mitä jos itse sairastun (äitinikin sairaus on perinnöllistä sorttia) tai en vaan jaksa enää (olen kärsinyt lievästä masennuksesta aiemminkin)? Milloin minulla on oikeus omaan elämään - täytyy minun innolla odotella äitini kuolemaa??
Jotain välimuotoa tällaisessa täytyy olla - Suomen kaltaisessa maassa on aika paha ihannoida etelänmaiden yhtenäistä perhekulttuuria, kun infrastruktuuri ei sitä kuitenkaan tue. Käytännössä tuo ihannointi johtaa yleensä siihen, että sairas tai vanha perheenjäsen on yhden (esim. sisarusparvesta yhden) harteilla.
Saattaa olla lapsesi joutuu perumaan lupauksensa kun karu totuus tulee silmille. Jos vanhana menet todella huonoon kuntoon, ei jo iäkäs lapsesikaan välttämättä kykene huolehtimaan sinusta. Liikuntakyvyttömän vanhuksen hoito on rankkaa täysipäiväistä työtä. Nostelua, pesemistä, vaippojen vaihtoa etc. Harvalla riittää voimat ja aika.
Ei ole mitään takeita siitä, että lapsesi hoitaa sinut kun olet vanha. Elämä on epävarmaa joka suhteessa, on sitten lapsi tai ei.
Vanhuus ei muutenkaan tule kenellekään olemaan helppo, joten en harkitsisi lapsen laittoa tästä näkökulmasta ollenkaan. Monilla ihmisillä on kaiken lisäksi huonot välit sekä vanhempiin että lapsiin.
Toisaalta monilla on sisarusten lapsia, jotka ovat potentiaalisia "hoitajia" - ei kaikkien tarvitse omaa lasta hankkia.
Kaikilla tätä toimintoa ei yksinkertaisesti ole, joten siitä on turha väitellä. Ja eiköhän tätä aihetta ole puitu jo liian monilla aloituksilla, oletko tyhmä vai eikö mene vähemmällä jakeluun...?
Maailmassa on miljoonia naisia, joita ei lasten hankkiminen kiinnosta. Samoin miehiä.
Onko sinulla jotakin muutakin kliseetä lapsia haluamattomista kuin tuo iänikuinen "kyllä sullakin vielä"? Tuota voi toki hokea ihan vittuillakseen alle kolmikymppisille, mutta mitäpä sanot niille miljoonille, jotka eivät lapsia ole viisikymppiseksi tullessaan hankkineet?
Uudet vittuilut on keksittävä niille viiskymppisille, kun se vittuilu kerran on joidenkin ihmisten elämäntarkoitus.
Ps. Vaikka itse olenkin lapsirakas, pidän aloitusta jokseenkin lapsellisena (samoin kaikkia muitakin, jotka tätä aihetta uudestaan ja uudestaan, väen vängällä, ylläpitävät).
Tässäpä muutama klisee lisää: Kadut sitten vanhana ja kyllä sinä sitä alat rakastamaan. Ja tietysti..Olet itsekäs.
Maailmassa on miljoonia naisia, joita ei lasten hankkiminen kiinnosta. Samoin miehiä.
Onko sinulla jotakin muutakin kliseetä lapsia haluamattomista kuin tuo iänikuinen "kyllä sullakin vielä"? Tuota voi toki hokea ihan vittuillakseen alle kolmikymppisille, mutta mitäpä sanot niille miljoonille, jotka eivät lapsia ole viisikymppiseksi tullessaan hankkineet?
biologinen kello tikittää kaikilla, mitä tekemistä sillä on lapsen haluamisen kanssa? Ei mitään. Terveisin eräs 40 Miksi äijiä ottaa päähän kun naiset eivät halua lapsia?
Olen aina ihmetellyt näiden itseään täynnä olevien lapsellisten "kyllä säkin vielä"-kommenttien tahdittomuutta. Miksi niin harvalle tulee mieleen, että lapsettomuus voi olla jo tahatonta tai tahallista, eikä kukaan ole valinnoistaan saatikka sitten sairauksistaan muille tilivelvollinen?!
Seuraavan kerran kun minulta udellaan, milloin alan tekemään lapsia ja eikö biologinen kello tikitä jo, teeskentelen purskahtavani itkuun ja nyyhkytän, että minulta leikattiin kohtusyöpä ja olen yrittänyt terapiassa hyväksyä sen, etten tule koskaan saamaan lapsia. Katsotaan, meneekö biologisesta kellosta mussuttajille luu kurkkuun.
Juu, en voi enää saada lapsia, ja se on mitä parhainasia. Parasta on se, etti tarvitse enääedes pelätä tulevansa raskaaksi. Sekin kiva puoli asiassa on, että ei ole raskausapia eikä perhevelvoitteet ole ajaneet kehoa ja mieltä loppuun.
Väsynyt provo yritys, vaadimme parempia!
Te jotka perustelette, että 40-50vuotialla ei kello enää tikitä nii kyl se kello voi joskus tikittää vanhemmallakin iällä.(Jopa 50-70vuotiaana.) Mutta silloin se on valitettavasti liian myöhäistä. Eli kannattaa vaan suosiolla tehdä se kersa.
Mitä sä tuolla "tikityksellä" oikein tarkoitat? Selitähän nyt meille tuo oma käsityksesi, kun se näyttää poikkeavan yleisestä käsityksestä.