Itselläni ollut käsitys että partneri on se paras kaveri ja tuki - siksihän myös yhdessä ollan että on joku kenen kanssa jakaa ilon aiheet ja on joku , keneen turvautua tietäen että toinen seisoo jaloillaan silloin kun on vaikeaa toisella
On ollut riita - riidan seurauksena mies hajoitti esineitä kodissani ja käyttäytyi väkivaltaisesti
Riitaan tarvitaan kaksi - se olin minä se sanallinen osapuoli joka kommentoi miehen käytöstä kuinka se oli loukannut minua siitä se riita alkoi - hän vastasi kertomalla kuinka minä olen ärsyttävä
Ensimäiset yhteydenotot mieheltä oli syyttää minua tapahtuneesta - seuraava kuinka hän kaipaakaan - ja taas syytöksiä ja kääntää asia kokoajan pois hänen tekemisistään ja syyttää minua minun sanomisistani, välttäen vastaamasta minun kysymyksiin, mutta omiinsa vaati vastauksen välitömästi - asia kääntyy kokoajan että vain puolustan itseäni - ja hän näin luistaa ottamasta vastuuta omista tekemisistään
Anteeksi sanaa en ole kuullut enkä edes pyyntöä että keskusteltaisiin asiat
Aiemin olin aina se minä kuka pyyti anteeksi, vaikka hän olisi minua loukannut, olin se kuka pyysi tavata...
Nyt ajattelin pitää pääni..... ja mikä olikaan ratkaisu hänen puolelta.... viime puhelu ja kerroin kuinka pahalta minusta tuntuu ja kuinka sattuu ... itkin... hän sanoi "mene hakemaan apua" ....suljin puhelimen... tuli tekstiviesti, että hän aloittaa uuden suhteen & tapailun huomenna.....
Oliko liikaa vaadittu jos olisin odottanut hieman vastaan tulemista hänen puoleltaan ja ymmärrystä , sympatiaa, empatiaa ?
.... vai onko tämä ihan normaalia käytöstä ?
On ollut riita - riidan seurauksena mies hajoitti esineitä kodissani ja käyttäytyi väkivaltaisesti
Riitaan tarvitaan kaksi - se olin minä se sanallinen osapuoli joka kommentoi miehen käytöstä kuinka se oli loukannut minua siitä se riita alkoi - hän vastasi kertomalla kuinka minä olen ärsyttävä
Ensimäiset yhteydenotot mieheltä oli syyttää minua tapahtuneesta - seuraava kuinka hän kaipaakaan - ja taas syytöksiä ja kääntää asia kokoajan pois hänen tekemisistään ja syyttää minua minun sanomisistani, välttäen vastaamasta minun kysymyksiin, mutta omiinsa vaati vastauksen välitömästi - asia kääntyy kokoajan että vain puolustan itseäni - ja hän näin luistaa ottamasta vastuuta omista tekemisistään
Anteeksi sanaa en ole kuullut enkä edes pyyntöä että keskusteltaisiin asiat
Aiemin olin aina se minä kuka pyyti anteeksi, vaikka hän olisi minua loukannut, olin se kuka pyysi tavata...
Nyt ajattelin pitää pääni..... ja mikä olikaan ratkaisu hänen puolelta.... viime puhelu ja kerroin kuinka pahalta minusta tuntuu ja kuinka sattuu ... itkin... hän sanoi "mene hakemaan apua" ....suljin puhelimen... tuli tekstiviesti, että hän aloittaa uuden suhteen & tapailun huomenna.....
Oliko liikaa vaadittu jos olisin odottanut hieman vastaan tulemista hänen puoleltaan ja ymmärrystä , sympatiaa, empatiaa ?
.... vai onko tämä ihan normaalia käytöstä ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oliko liikaa vaadittu jos olisin odottanut hieman vastaan tulemista hänen puoleltaan ja ymmärrystä , sympatiaa, empatiaa ?
- Kyllä, silloin kun toisella ei selkeästi ole tuollaista kykyä, en oikein ymmärrä sitten taas sitä, mikä tarve sinulla on olla kynnysmatto. Tuollainenko siis olisi normaalia ja rakkautta, tuollainenko olisi sitten okei? Et oikein halua nähdä tilannetta nyt sellaisena kun se on. Mies on (tuon kuvailun perusteella) narsisti, itseään täynnä oleva, töykeä, torjuva, ja vielä väkivaltainenkin. Kysyt onko liikaa odottaa... No mitä luulet? Että hän yht'äkkiä muuttuu tai että jossain tilanteessa olisi oikein tuollainen käytös? Miehesi on kiero ja tosiaan narsisti, hän ei rakasta sinua eikä kyllä itseäänkään, vaikka siltä näyttää. Hän ei tule muuttumaan, teille ei tule tervettä suhdetta. Isket kirveesi kiveen, sinun rakkautesi ei häntä eikä suhdettanne pelasta eikä muuta. Joten, sure menetystäsi ja päästä irti. Mutta alapa myös miettimään, mikä sinulla on, kun edes mietit pitäisikö sietää, kun harkitset ja kun siedät. Miksi? Mitä sinussa/elämässäsi/menneisyydessäsi on sellaista, että se on johtanut tuollaiseen uskoon, ja epävarmuuteen. Jos itsetuntosi olisi kunnossa, olisi äijä potkaistu pellolle reippain mielin ja itkut nopeasti itketty: et jäisi oikeasti edes tuota menestystä suremaan. Jos et olisi kynnysmatto, ei tarvitsisi edes kysellä eikä selitellä. Enkä nyt syytä, vaan sanon siksi, että tulet toistamaan tuota, jos et keksi ja ehkä jopa hae apua.
Kummaltakaan tuo ei ole normaalia käytöstä, mutta mies olkoon, sitä ei voi muut kuin hän itse muuttaa, itseesi sen sijaan sinulla on valta. Voit tulla onnelliseksi, löytää terveen suhteen ja saada itsetuntosi kuntoon. Sinulla on mahdollisuus, hän tulee tuolla asenteellaan sössimään elämässään todennäköisesti kerta toisensa jälkeen kaiken.
.... vai onko tämä ihan normaalia käytöstä ?
No, luepas itse oma kirjoituksesi uudelleen ja sitten kerro, onko? Jos paras ystäväsi kertoisi sinulle tuon ja kysyisi nuo samat kysymykset, niin mitä sanoisit? Neuvoisit vaan kestämään ja hyväksymään, pyytelemään anteeksi ja olemaan kiltistikö? Kertoisit miten onnekas hän on kun on noin hyvä mies, että tuo on normaalia parisuhteessa ja että kyllä se varmaan siitä muuttuu..?
Oikeasti, sinun täytyy korjata itsesi. Tuo ei todellakaan ole normaalia.
Tiiätkö mulla on ihan sama juttu. Tälläkin hetkellä ollaan "riidoissa". Olen sanonut kuinka paha olo on ja itkettää, kaipaisin hänen tukea juuri nyt, kun tämä viikko on ollut rankka ja hän on ollut matkoilla. Tuli eilen kotiin ja koska en sattunut olemaan iloinen itseni, niin hän sanoi, että minun pitää lähteä pois hänen kodistaan. Ei minkäänlaista empatiaa minua kohtaan, sanoo vain, että hänellä on kuulemma vaikeaa, kun on niin hankala tyttöystävä.
Tiedän, että tästä suhteesta ei seuraa hyvää. En usko enää hänen muuttumiseensa, tätä on jo jatkunut vuoden. Nyt on vain sellainen elämäntilanne menossa, että siedän kaiken, koska en uskalla lähteä. Olen muuttanut hänen perässä'n uudelle paikkakunnalle, jättänyt toiselle puolelle maata perheeni, ystäväni, kotipaikkakuntani... Minulla ei ole täällä muuta kuin poikaystäväni. Tarvitsisin jonkinlaista tukiverkostoa ympärilleni, että uskaltaisin seisoa rohkeasti omille jaloillani ja tehdä päätöksen. Nyt vaan annan hänen kääntää puukkoa haavassani kerta toisen jälkeen :(
..kun et ollut oma iloinen itsesi - et ollut hyväksytty - tule takasi sit kun näytät vähä iloisempaa naamaa...
Välittämättä , huomioimatta että olisit halia tarvinnut ja se olisi saanut sinut paremmalle tuulelle
tai ainakin auttanut ettei "hänellä olisi niin hankala tyttöystävä "
Kuule, tiedän niin mistä puhut ! tuo on kuin ote omasta tilanteestani mitä se oli
Takaisin olin tervetullut vain kun olin hyvällä tuulella ja asioista ei puhuttu jälkeenpäin
Nytkun on tilanne mikä on -en voi olla iloine minä - kuulen vain että kuinka en osaa nähdä mitä hyvää meidän suhteessa oli - miksi vain aina huomautan noista pahoista tapahtumista..... mielestäni kun nekin pitäisi keskustella.... eikä laittaa maton alle niinkun aina - sillä sallisin sen taas tapahtua ja hän tietäisi että mitä tahansa hän tekee , se on sallittua
.... nyt on vain niin että raja pitää vetää johonkin - mulla se on tässä !
..... en haluaisi että snä joudut näin pitkälle käymään.... hän pyytää sinua lähtemään kodistaan - onhan teillä omat osoitteet ? ... jos on nii mene pois.... vielä kun voit
oma7878.... TUHANNET KIITOKSET sinulle.... olen nyt lukenut tekstiäsi monta kertaa ja itkenyt... olet niin oikeassa... ja hyvä kun potkit persuksille minua - positiivisesti - antaa minulle ajattelemisen aihetta...
mulla on huono itsetunto jos ollenkaan... se on vain menny alas.... pikkuhiljaa... olla kiltisti niin mitää pahaa ei tapahdu... mutta kun sisällä on vaisto joka sanoo että se ei ole oikein.... ja toinen kääntää kaiken päälaelleen ja itseltä hämärtyy raja mikä on enää totta...
.. jos ystäväni tulisi kertomaan tuon minulle.... en suosittelisi häntä jatkamaan.....
Hyvä että pidit pääsi, etkä enää anna painaa itseäsi alas.
"kommentoi miehen käytöstä kuinka se oli loukannut minua siitä se riita alkoi" - mikä miehen käytöksessä oli sinua loukannut? Mistä hänelle sanoit?
Molempia taitaisi auttaa aikuiseksi kasvaminen. Ja huomio; ikä ei ole aikuisuuden ainoa kriteeri !
Joo ei ole ikä kriteeri eikä puolustus.... joskus vaan elämä on näin ja saattaa käydä näin.... yli nelikymppisenäkin.....