Kun olen lueskellut tätä palstaa ja seurannut, mitä ympäristössä tapahtuu, olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että vanha kansa oli viisas, kun korosti tiukkaa seksuaalimoraalia ja avioliittoinstituutiota. Vaikka heidän ajattelunsa on nykypäivänä leimattu patavanhoilliseksi ja tiukkapipoiseksi, niin silti siinä on piilennyt syvää viisautta, jota nykyisenä hedoinistisena aikana on vaikea ymmärtää.
Nykyään usein ajatellaan, että ihmisellä on oikeus toteuttaa itseään seksuaalisesti ja nauttia elämästä. Ennen taas ajateltiin, että seksuaalisuus kuului lähinnä avioliittoon ja yhden ihmisen kanssa jaettavaksi. Tietysti avioliiton ulkopuolista seksiä ja aviorikoksia on aina ja kaikkialla tapahtunut, mutta aiemmin sitä on myös selkeämmin paheksuttu eikä pidetty niin normikäyttäytymisenä kuin nykyään. Ehkäisyvälineet ovat mahdollistaneet sen, että seksistä voi nauttia melko vapaasti pelkäämättä seurauksia ja koska seksuaalivietti on ihmisellä voimakas, hän myös tekee niin. Mutta ongelma piileekin siinä, että ihmisen tunne-elämää hallitsevat myös sellaiset tekijät, jotka ovat ongelmallisia vapaan seksuaalisuuden kannalta.
Ensinnäkin useimmilla naisilla on voimakas tarve tuntea turvallisuutta suhteessaan mieheen. Kaikki naiset eivät tätä tunnusta, mutta useimmilta tämä tarve silti löytyy. Kun nainen harrastaa irtosuhteita haluttavaksi kokemiensa miesten kanssa, hän saa tietysti hetkellistä seksuaalista nautintoa, mutta samalla hänen turvallisuudentunteensa ja luottamuksensa miehiin järkkyy ja koska nämä naisten silmissä haluttaviksi koetut miehet eivät yleensä ole uskollisia, vaan hyppivät kukasta kukkaan, niin monet naiset alkavat huonojen kokemustensa jälkeen epäillä ja vihata kaikkia miehiä. Myös miesten tunne-elämä kärsii vapaasta seksuaalisuudesta. Koska miehetkin haluaisivat pohjimmiltaan uskollisen naisen ja toisaalta haluaisivat paljon seksiä, niin se vie heidät ristiriitaiseen tilanteeseen, joka saa heidät hankkimaan seksiä niiltä naisilta, joilta sitä helposti saa, mutta kun he sitten saavat helppoa seksiä, heidän luottamuksensa naisiin horjuu ja he alkavat vältellä sitoutumista, koska ajattelevat ettei naisiin voi luottaa, koska heiltä "saa" niin helposti. Ja sitten osa miehistä saa seksiä vain harvoin tai ei ollenkaan, ja se johtaa myös katkeroitumiseen ja naisvihaan. "Miksi nuo saavat niin helposti ja minä en?" Vapaa seksi aiheuttaa siis pitkällä aikavälillä hallaa niin miehille kuin naisillekin, koska vahva seksuaalivietti vetää ihmiset, miehet ja naiset, harjoittamaan keskenään helppoa seksiä mutta on toisaalta ristiriidassa tiettyjen henkisten tarpeiden, kuten turvallisuudentunteen ja luottamuksen tarpeen, kanssa. Vapaa seksi siis kylvää epäluottamusta ja kyynisyyttä miesten ja naisten välille.
Runsas irtosuhteiden harrastaminen johtaa myös siihen, että parisuhteessakaan ei enää osata olla uskollisia, koska minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Helppo seksin saanti vetää etenkin miehiä mutta usein myös naisia syrjähyppyihin. Voimakas seksuaalivietti siis tekee tehtävänsä. Mutta toisaalta se on jälleen ristiriidassa niin miesten kuin naisten henkisten tarpeiden kanssa. Mitä enemmän esiintyy syrjähyppyjä, siitä suurempi epäluottamus sukupuolten välille syntyy, jonka seurauksia ovat avioerot, rikkinäiset perheet, uusperheongelmat, tms. Kaikkein eniten tilanteesta kärsivät lapset, jotka joutuvat maksamaan kovan hinnan aikuisten itsekkäästä ja hedoinistisesta elämänasenteesta.
Ihmisillä on jotenkin sisäänrakennettuna usein tiedostamatonkin ajattelutapa, että haluamme alitajuisesti päästä mahdollisimman helpolla ja mennä sieltä mistä aita on matalin. On sitten kyseessä seksi, parisuhde, perhe, työ, jne. Siksi kieltäymykset ja itsehillintä ovat meille luonnostaan vastenmielisiä asioita. Kuitenkin niistä on pitkällä aikavälillä ihmisille hyötyä ja samoin yhteisölle. Vanha kansa ymmärsi sen, mutta me emme enää sitä hahmota. Paitsi kantapään kautta.
Nykyään usein ajatellaan, että ihmisellä on oikeus toteuttaa itseään seksuaalisesti ja nauttia elämästä. Ennen taas ajateltiin, että seksuaalisuus kuului lähinnä avioliittoon ja yhden ihmisen kanssa jaettavaksi. Tietysti avioliiton ulkopuolista seksiä ja aviorikoksia on aina ja kaikkialla tapahtunut, mutta aiemmin sitä on myös selkeämmin paheksuttu eikä pidetty niin normikäyttäytymisenä kuin nykyään. Ehkäisyvälineet ovat mahdollistaneet sen, että seksistä voi nauttia melko vapaasti pelkäämättä seurauksia ja koska seksuaalivietti on ihmisellä voimakas, hän myös tekee niin. Mutta ongelma piileekin siinä, että ihmisen tunne-elämää hallitsevat myös sellaiset tekijät, jotka ovat ongelmallisia vapaan seksuaalisuuden kannalta.
Ensinnäkin useimmilla naisilla on voimakas tarve tuntea turvallisuutta suhteessaan mieheen. Kaikki naiset eivät tätä tunnusta, mutta useimmilta tämä tarve silti löytyy. Kun nainen harrastaa irtosuhteita haluttavaksi kokemiensa miesten kanssa, hän saa tietysti hetkellistä seksuaalista nautintoa, mutta samalla hänen turvallisuudentunteensa ja luottamuksensa miehiin järkkyy ja koska nämä naisten silmissä haluttaviksi koetut miehet eivät yleensä ole uskollisia, vaan hyppivät kukasta kukkaan, niin monet naiset alkavat huonojen kokemustensa jälkeen epäillä ja vihata kaikkia miehiä. Myös miesten tunne-elämä kärsii vapaasta seksuaalisuudesta. Koska miehetkin haluaisivat pohjimmiltaan uskollisen naisen ja toisaalta haluaisivat paljon seksiä, niin se vie heidät ristiriitaiseen tilanteeseen, joka saa heidät hankkimaan seksiä niiltä naisilta, joilta sitä helposti saa, mutta kun he sitten saavat helppoa seksiä, heidän luottamuksensa naisiin horjuu ja he alkavat vältellä sitoutumista, koska ajattelevat ettei naisiin voi luottaa, koska heiltä "saa" niin helposti. Ja sitten osa miehistä saa seksiä vain harvoin tai ei ollenkaan, ja se johtaa myös katkeroitumiseen ja naisvihaan. "Miksi nuo saavat niin helposti ja minä en?" Vapaa seksi aiheuttaa siis pitkällä aikavälillä hallaa niin miehille kuin naisillekin, koska vahva seksuaalivietti vetää ihmiset, miehet ja naiset, harjoittamaan keskenään helppoa seksiä mutta on toisaalta ristiriidassa tiettyjen henkisten tarpeiden, kuten turvallisuudentunteen ja luottamuksen tarpeen, kanssa. Vapaa seksi siis kylvää epäluottamusta ja kyynisyyttä miesten ja naisten välille.
Runsas irtosuhteiden harrastaminen johtaa myös siihen, että parisuhteessakaan ei enää osata olla uskollisia, koska minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Helppo seksin saanti vetää etenkin miehiä mutta usein myös naisia syrjähyppyihin. Voimakas seksuaalivietti siis tekee tehtävänsä. Mutta toisaalta se on jälleen ristiriidassa niin miesten kuin naisten henkisten tarpeiden kanssa. Mitä enemmän esiintyy syrjähyppyjä, siitä suurempi epäluottamus sukupuolten välille syntyy, jonka seurauksia ovat avioerot, rikkinäiset perheet, uusperheongelmat, tms. Kaikkein eniten tilanteesta kärsivät lapset, jotka joutuvat maksamaan kovan hinnan aikuisten itsekkäästä ja hedoinistisesta elämänasenteesta.
Ihmisillä on jotenkin sisäänrakennettuna usein tiedostamatonkin ajattelutapa, että haluamme alitajuisesti päästä mahdollisimman helpolla ja mennä sieltä mistä aita on matalin. On sitten kyseessä seksi, parisuhde, perhe, työ, jne. Siksi kieltäymykset ja itsehillintä ovat meille luonnostaan vastenmielisiä asioita. Kuitenkin niistä on pitkällä aikavälillä ihmisille hyötyä ja samoin yhteisölle. Vanha kansa ymmärsi sen, mutta me emme enää sitä hahmota. Paitsi kantapään kautta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaa mieltä, ettei ihminen joka harrastaa koko ajan irtopanoja monta vuotta tuskin enää sopeutuu mihinkään uskolliseen parisuhteeseen, vaan pettää ennemmin tai myöhemmin. Mennyt käytös usein ennustaa tulevaakin käytöstä. Onhan se monta kertaa nähty.
Jos tuota juttua ajatellaan MAT-teorian valossa, niin se tiukka moraali tavallaan suojeli heikoimpia eli AT-miehiä, vanhempia naisia ja just lapsia. Nyt kun tuota moraalia ei enää kunnioiteta paitsi teoreettisella tasolla niin se on johtanut siihen, että vahvimmat voittavat ja heikoimmat häviävät ja viime kädessä kaikki kärsivät, koska yhteiskunnasta tulee tuota menoa arvaamaton ja epävakaa. Tavallisilla ihmisillä ei ole siinä yhteiskunnassa hyvä olla. Ei edes YT-ihmisillä, koska hekin joskus vanhenevat ja kyynistyvät. Entisaikaan oli se hyvä puoli, että seksimoraalissa oli selkeät säännöt. Vaikka niitä sääntöjä joskus rikottiinkin, niin ne olivat silti olemassa ja ohjaamassa ihmisiä. Nykyään ei ole enää mitään sääntöjä, vaan pelkkä viidakon laki.
Äärimmäisyyksiin viety egoismi, hedonismi ja individualismi ovat murtaneet yhteisöllisyyden ja kääntäneet ihmiset toisiaan vastaan. Kilpailullisuus on lisääntynyt. Ihmiset eivät enää halua hyvää toisilleen vaan ainoastaan itselleen. Siinä missä isoisämme marssivat eheänä rivinä rajalle mottonaan "kaveria ei jätetä", nykyajan ihmiset taistelevat toisiaan vastaan keinoja kaihtamatta. Paha olo kasvaa.
Tämä heijastuu myös ihmissuhteisiin, jossa tavoitellaan itsekkäästi ja lyhytnäköisesti maksimaalista nautintoa. Koska seksuaalinen kilpailu on koventunut, ainoastaan parhaat saavat, muut eivät. Toiset syrjäytyvät seksuaalisesti kokonaan, voittajatkin masentuvat ensimmäisten vatsamakkaroiden ja ryppyjen myötä. Tuloksena on onneton kansakunta. Viina maistuu. Se näkyy myös naamassa. Maanantain metro on täynnä kurjan näköistä kansaa.
Veikkaan, että se vanhanajan moraali oli juuri syntynyt hillitsemään ihmisen luontaista itsekkyyttä. Koska tiedettiin, että jos ihmiselle antaa vapaa kädet tehdä mitä huvittaa, niin sitten käy juuri niin että vahvemmat menestyvät heikompien kustannuksella. Postmodernissa yhteiskunnassa taas ajatellaan, että jokainen luo oman moraalinsa eikä toisen moraali ole parempi toista. Mutta ei se näytä kuitenkaan oikein toimivan ja syy on juuri se, että suurin osa ihmisistä on oman edun tavoittelijoita ja valmiita polkemaan muut alleen.
Tiukka seksuaalimoraali on eittämättä ollut yksi tärkeä yhteisöä tiivistävä ja koossapitävä voima. Ennen elämä oli raskaampaa ja yhteisöä tarvittaan jo pelkkään hengissä pysymiseen. Nykyään eläminen on näennäisesti paljon helpompaa, mikä saa monilla aikaa illuusion, että he eivät tarvitse toisia.
Hyvä esimerkki ovat postmodernin yhteiskunnan feministit, jotka huutavat etteivät enää tarvitse miehiä mihinkään. Niin, eivät kai, kun suurin osa miesten tehtävistä on ulkoistettu yhteiskunnalle. Miehet tosin edelleen pääosin kustantavat ja tuottavat nämä palvelut.
Luultavasti feministit julistavat niin siksi, että ovat katkeroituneet ja pettyneet miehiin, kun ovat saaneet huonoa kohtelua ylemmän tason miehiltä, mutta eivät kuitenkaan tajua, että ovat itse tilanteeseen osasyyllisiä, kun itse suosivat sellaisia miehiä, jotka sitten kohtelevatkin heitä kaltoin. Onhan se aikamoista itsepetosta. Mutta kyllähän se kuitenkin on niin, että jotta yhteisö pysyisi pystyssä, niin kyllä miehet ja naiset tarvitsevat toisiaan ja parhaimmillaan täydentävät toisiaan. Aivan kuten eri sukupolvet tarvitsevat toisiaan. Vanhat nuoria ja nuoret vanhoja.
Jos ymmärrät niin tiedät. "Ne muut" muovaavat käytöksellään ja vallalla olevilla roolimalleillaan parisuhdemarkkinoita sellaisiksi että kaikilla miehillä ei enää eväät toimimiseen riitäkkään.
Syntyy keskelle "eliitti" joka hallitsee säännöt ja ovat hyväksyttyjä.
--"toisen puolen orjana..."
Ja taas tasa-arvo otti ja lähti lentoon! Mies ei edelleenkään pyykkää ja tiskaa vaan paneskelee ympäriinsä kunhan status riittää?
Aha, asian ydin oli taas se, että kaikille miehille ei riitäkään naisia. Onhan se harmi, että moni nainen on paljon mieluummin ilman miestä kuin ottaa niitä surkeimpia riesakseen, mutta ei tuon luulisi olevan syy pakkoparittamiseen. Ihan tavalliset miehet ja naiset löytävät edelleenkin toisensa aivan kuten ennenkin.
Jos olisikin niin, että naiset olisivat mielummin yksin kuin sen surkimuksen kanssa, niin sen vielä ymmärtäisi. Mutta kumma kyllä kaikenmaailman itsekeskeisille narsisteille kyllä riittää runsaasti naisseuraa ja naiset suorastaan tappelevat ja kilpailevat näistä miehistä. Pelimiehet pyörittävät haaremeitaan ja naiset jonottavat päästäkseen heidän panoverkostoihinsa.
Mitä vahvempi ihminen, sitä pienempi tuo turvallisuudentarve on. En nyt tarkoita mitään sosiopaatteja itsenäisyyden huipentumana vaan sitä että ei ole emotionaalisesti riippuvainen toisista ihmisistä. Tuo kehityshän alkaa jo syntymästä ja jatkuu sitten useimmilla ihmisillä enemmän tai vähemmän hautaan saakka.
Kuitenkin minusta tuntuisi järkevältä ajatella että erityisesti henkisesti vahva mies pystyisi aivan hyvin nauttimaan tuollaisesta hedonistisesta elämäntyylistä, osittain sen takia että se on hänelle helppoa jos on tarpeeksi suosittu naisten keskuudessa ja osin sen takia että se on jotenkin biologisesti perusteltavissa.
Veikkaan, että nykyinen hedoinistinen elämäntyyli tulee jossain vaiheessa tiensä päähän, ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa palata niihin vanhoihin arvoihin takaisin, kun on tarpeeksi kauan isketty päätä seinään. Historiassa on esimerkkejä, että moraali vaihtelee ylös ja alas vuorotellen.
Musta tässä nyt parhaillaan menossa olevassa homojupakassa tulee esiin just ääripäät: Ne jotka haluaa pitää kiinni perinteisistä arvoista, niitä mollataan ja haukutaan. Niinkun P.Räsästä. Monen mielestä se oli kauhee ämmä, kun uskalsi pitää kiinni vanhasta avioliittoinstituutiosta. Jotainhan tää kertoo, kun kirkkoa yritetään nyt painostaa myymään omat periaatteensa.