Tuntuu kuin nykyään kirjoittaja olisi tärkeämpi kuin teksti. Kaikki tietävät Sofi Oksasen ja Anja Snellmanin (Kaurasen), mutta kuka tietää heidän tekstinsä? Makaako joku sängynpohjalla miettimässä heidän kirjallisia sanomisiaan?
Veikkaan, että he kirjailijoina elävät pidempään kuin heidän kirjoituksensa. Ei siis mitään maailmaa mullistavaa.
Samaan aikaan saattaa piilossa olla tekstejä, joiden painoarvo olisi suurempi, mutta kirjoittaja ei halua nostaa itseään esiin.
Veikkaan, että he kirjailijoina elävät pidempään kuin heidän kirjoituksensa. Ei siis mitään maailmaa mullistavaa.
Samaan aikaan saattaa piilossa olla tekstejä, joiden painoarvo olisi suurempi, mutta kirjoittaja ei halua nostaa itseään esiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No tuossa on mielenkiintoinen ja normaalilta näyttävä aloitus, eli uskaltaudun kommentoimaan, vaikka sulla on väärä palstavalinta ( minun mielestäni ja miks teillä aina on väärä palstavalinta?!). Minä esimerkiksi olen lukenut kaikki Oksasen kirjat ja Snellmaninkin tuotannosta ainakin suurimman osan. Mitä Snellmaniin tulee, hänen 80-luvun tuotoksensa ovat musta ehkä parempia, kuin nykykirjallisuus ja Oksasenkin uskon saaneen sukseensa erityisesti juuri siitä, että vielä 90-luvulla ei varmaan kukaan olisi uskaltanut julkaista sellaista Viron historian ja kulttuurin kuvausta, kuin tuo lahjakas nuori kirjailija.
Sitä en ymmärrä, että millainen kirjailija ei haluaisi itseään nimellä markkeerata? Joskin onhan niitäkin kai toki. Joskushan on sanottu esim. Urho Kaleva Kekkosenkin harjoittaneen radikaalia nimimerkkikirjoittamista, mutta kaunokirjallisuudessa yleensä varmaan suurin osa ei sitä tee. On varmaan kyllä siten, että jos kirjailija nyky- Suomessa haluaa tienata tai saada edes jotakin leipää kirjoittamisestaan, on nimi pakko ns. "signmarkeerata". Hitsi, kun en nyt muista sitä juttua, että mikäkeissi sekin oli aikoinaan, kun paljastui, että jonkun mahdollisesti vähemmän lahjakkaan kirjailijan teokset olikin todellisuudessa kirjoittanut hänen ystävänsä? Muistaako joku - muistatko esim. sä?
Kirjailijat kyllä yleensä ovat sen verran oikeutetusti narsistisia, että he haluavatkin tuoda myös nimensä esille - niin mä ainakin olisin tapauksessa, että jos olisin tehnyt sellaisen suuren urakan, että kirjoittanut romaanin ihan...
Sariola-Sarkolan jutun ja onhan näitä muitakin, pienempimuotoisia, lainailuja ilmennyt. En sitten tiedä, julkaiseeko mikään kustannusyhtiö nykypäivänä valenimellä kirjoitettua kirjaa.
Joo Sariola- Sarkola juttua tarkoitin... Minusta on oikeastaan vain hyvä, että jollei mikään kustannusyhtiö Suomessa julkaisisikaan mitään "valenimillä" kirjoitettuja: en tiedä, että miten se on. Varmaan esimerkiksi jossakin vaikkapa poliittisesti hyvin epävakaissa oloissa voi kirjailijoiden ainoa mahdollisuus saadakseen ajatuksiaan julki, julkaista teoksia salanimillä, mutta Suomessa siitä ei kyllä tulisi mitään... Muutenhan nimittäin kuka tahansa tyystin lahjaton kynäniekka voisi ottaa rojaltit kirjojen tuotoista, vaikka teksti olisi mistä peräisin tai vaikka pöllittyä... Tosin esimerkiksi toimittajat julkaisevat hyvin paljon pelkkiä kiireessä kyhätty sitaattituotoksia Suomessa, esimerkiksi julkisuuden henkilöistä, ja niitäkin sitten markkinoidaan kirjallisuutena, mikä ei aina ole kovin kaunista.
tapasi kiusata kriitikoita julkaisemalla silloin tällöin salanimellä. Kriitikko joutui naurunalaiseksi, jos haukkui Waltarin aliaksen tyyliä ja samaan aikaan ylisti Waltarin tyyliä.
että tästä aiheeseen liittyen on tulossa huomenna ohjelmaa. A-studio maanantaina 4.10.
Pitääkö kirjalijan olla julkkis - tai jopa tähti? Eikö hyvä romaani riitä lukijoille?
Sofin näyttämöversio osui niin arkaan paikkaan Virolaisia, että salista poistuessaan turvamiehetkin itkivät.
(2,5m x 1,0m)
Siis nämä miehet olivat miehiä eivätkä virtuaalimunanlutkuttajia.
olisi kiinnostuneempi alkuperäsistä ajatuksista kuin niiden vetäviksi editoiduista mediaversioista? Mediaversioissa se ajattelija on sitten ajatuksensa (editoidun version) kuva. Sitä kun katsoo, näkee ajatuksenkin (editoidun version).
Tehokasta. Säästyy aikaa, siihen, mihin sitä säästetään.
Mä luen niitä kirjoja. Siksi en tiedä mitään Sofi Oksasesta ja kirjallisuudessakin laahaan vasta Juhani Ahossa :-( Niin monta vuosikymmentä kiinni otettavana ja niin vähän aikaa jäljellä.
Aika säälittävää. Mun kirjastonhoitajatätini juuri viime viikolla pilkkasi Helsingin kaupunginkirjaston e-kirjoja. Niihin kun on ladattu kaikkea vanhaa skeidaa: Ahon Papin rouva muun muassa.
tyylillään. Toisten kirjoitutyylistä pitää ja mielellään lukee useamman hänen kirjoittamansa kirjan, kun taas kirjailijoiden joista ei pidä, lopettaa lukemisen muutamaan sivuun ja jos ei kirjasta selailemallakaan löydy mitään kinnostavaa, jää hänen kirjoittamansa kirjat kirjaston hyllyyn/kirjakaupaan.