"Voi herran jumala!" oli ajatukseni, kun tässä viimeksi viitisen minuuttia sitten katsoin totuutta silmiin: täytyisi laihtua 23 kg, jotta voisi kutsua itseään rehellisesti ja (taulukoiden mukaan) oikeaoppisesti normaalipainoiseksi. Ja sitä kun on jotenkin ajatellut, että onhan tuossa muutama ylimääräinen kilo.. MUUTAMA, in my dreams!
Tässä on siis surullinen alkutilanne; 158 cm pituutta ja 85 kg elopainoa. Ikää on reilut parikymmentä vuotta. Joskus aieminkin on ollut tarvetta laihduttaa suurin piirtein saman verran ja se onnistui silloin mallikkaasti. Jotain on kuitenkin mennyt pahasti vikaan, kun ollaan taas tässä tilanteessa. Ja sen jonkun myös tiedän; rasvaa ja sokeria, joka päivä ja paljon..
Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se, että olen jo hiljakseen alkanut opetella taas syömään terveellisemmin. Terveellisemmin meinaa mulle enemmän hedelmiä, kasviksia, vihanneksia, pähkinötä ja maitotuotteita. Lihaa en syö, mutta soijaa sen tilalla on tähänkin asti ollut. (Niin, kasvissyöjät eivät muka voi olla lihavia? :)) Karkki/sipsilakossa olen ollut muutaman kuukauden, eikä ne nyt enää ainakaan ole ongelmia. Lakko kestää seuraavaan kesään, mutta koska niiden poistaminen on tehnyt niin hyvää henkisesti (turhat kiukuttelut vähentyneet roimasti), että varmaan lakko saa jatkoa hamaan tulevaan. Karkkien lisäksi on kuitenkin muutakin sokerimössöä; keksejä, pullia, kakkuja ja jätskiä. Niistäkin olisi nyt tarkoitus vierottua. En ymmärrä miksi niitä ylipäätään olen syönyt; ei ravinteita, mutta turhaa energiaa. Sokeriaddikti? Ainakin poikaystäväni mielestä.. ;P
Poikaystävästä tulikin mieleeni, että onhan jo parisuhteelle hyväksi päästä taas niihin lukemiin, missä alkuaikoinamme pyörittiin. En usko, että paino on varsinainen ongelma muille kuin minulle, mutta kevyempi minä olisi varmasti ilo myös miehelleni. ;) Ja onhan tässä tietenkin muitakin syitä; jalkani voisivat paremmin, näyttäisin paremmalta, ei olisi niin tukala olo, ei tarvitsi hävetä itteään, vaatteet näyttäisivät paremmalta päällä.. ja ne terveelliset elämäntavat takaisivat myös sen, että saisin ravinnosta muutakin kuin vääränlaisia rasvoja, suolaa, säilöntäaineita, väriaineita, valkaistuja jauhoja ja sokeria. Ja ikään kuin kaiken lisäksi maailma pelastuu; vähemmän pakkausjätettä! Niin, no se soija, banaanit sun muut etelän hetelmäthän kyllä rahdataan tänne enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisesti..
Nyt kun olen jakanut tämän alkutilanteen kaikkien teidän kanssanne, ajattelin että voisin kirjoitella tänne miten edistyn. Tämä teksti on varmaan enemmän vain terapiaa itselleni, mutta jospa näinkin julkinen projekti auttaisi edistymään edes vähän kohti sitä normaalipainoisuutta..
Tässä on siis surullinen alkutilanne; 158 cm pituutta ja 85 kg elopainoa. Ikää on reilut parikymmentä vuotta. Joskus aieminkin on ollut tarvetta laihduttaa suurin piirtein saman verran ja se onnistui silloin mallikkaasti. Jotain on kuitenkin mennyt pahasti vikaan, kun ollaan taas tässä tilanteessa. Ja sen jonkun myös tiedän; rasvaa ja sokeria, joka päivä ja paljon..
Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se, että olen jo hiljakseen alkanut opetella taas syömään terveellisemmin. Terveellisemmin meinaa mulle enemmän hedelmiä, kasviksia, vihanneksia, pähkinötä ja maitotuotteita. Lihaa en syö, mutta soijaa sen tilalla on tähänkin asti ollut. (Niin, kasvissyöjät eivät muka voi olla lihavia? :)) Karkki/sipsilakossa olen ollut muutaman kuukauden, eikä ne nyt enää ainakaan ole ongelmia. Lakko kestää seuraavaan kesään, mutta koska niiden poistaminen on tehnyt niin hyvää henkisesti (turhat kiukuttelut vähentyneet roimasti), että varmaan lakko saa jatkoa hamaan tulevaan. Karkkien lisäksi on kuitenkin muutakin sokerimössöä; keksejä, pullia, kakkuja ja jätskiä. Niistäkin olisi nyt tarkoitus vierottua. En ymmärrä miksi niitä ylipäätään olen syönyt; ei ravinteita, mutta turhaa energiaa. Sokeriaddikti? Ainakin poikaystäväni mielestä.. ;P
Poikaystävästä tulikin mieleeni, että onhan jo parisuhteelle hyväksi päästä taas niihin lukemiin, missä alkuaikoinamme pyörittiin. En usko, että paino on varsinainen ongelma muille kuin minulle, mutta kevyempi minä olisi varmasti ilo myös miehelleni. ;) Ja onhan tässä tietenkin muitakin syitä; jalkani voisivat paremmin, näyttäisin paremmalta, ei olisi niin tukala olo, ei tarvitsi hävetä itteään, vaatteet näyttäisivät paremmalta päällä.. ja ne terveelliset elämäntavat takaisivat myös sen, että saisin ravinnosta muutakin kuin vääränlaisia rasvoja, suolaa, säilöntäaineita, väriaineita, valkaistuja jauhoja ja sokeria. Ja ikään kuin kaiken lisäksi maailma pelastuu; vähemmän pakkausjätettä! Niin, no se soija, banaanit sun muut etelän hetelmäthän kyllä rahdataan tänne enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisesti..
Nyt kun olen jakanut tämän alkutilanteen kaikkien teidän kanssanne, ajattelin että voisin kirjoitella tänne miten edistyn. Tämä teksti on varmaan enemmän vain terapiaa itselleni, mutta jospa näinkin julkinen projekti auttaisi edistymään edes vähän kohti sitä normaalipainoisuutta..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, ja sen verran vielä asenteesta, että yritän tehdä tämän mahdollisimman iloisesti ja positiivisesti. Hampaiden kiristely ei varmasti ainakaan helpota tätä touhua - sen takia on monet yritykset kaatuneet. Nyt vaan pitää olla iloinen, että voi syödä hyvin eli terveellisesti ja liikkua. Kyllä se tästä! :)
Jyvänen: Minulla oli lähes sama alku tilanne. Pituus 159cm ja paino 84 kg. (12 viikkoa sitten).
Nyt painan 71 kg. Kohti kevyempää elämää mennnään :-)
Tsemppiä sinulle kovasti :-)
Voi kiitos. :) Todella hienosti olet edennyt! Saanko udella metodistasi? Itse en ole ihan varma vielä, miten tässä lähtisin porskuttamaan eteenpäin. Nopeat muutokset alkuun loisivat uskoa itseeni ja tähän projektiin, joten olen harkinnut jonkinlaista nutrausta. Mutta se on vielä harkinnan alla. :)
Äsken söin elämäni ensimmäisen kerran avokadoa - niin, jotkut elää edelleen tynnyrissä :). Pelkiltään se ei oikeastaan maistunut juuri miltään, mutta ruisleivän päällä toimii! Olen aivan innoissani, kun löysin margariinille korvaajan. Muutenkin tänään on ollut ruuan suhteen kevyt päivä: aamupalaksi hedelmä/jogurtti"pirtelö", koulussa salaattia siemenillä ja kastikkeella, välipalaksi marjoja ja muutama pala ruisleipää kera avokadon. Eikä ole yhtään sellainen olo, että jostain olisi jäänyt paitsi. Jei! :) Normaalisti tänään olisin kerennyt syödä jo vaikka mitä, esimerkiksi muutaman pullan, limpparia, koulussa kunnon satsin ruokaa, välipalaksi keksiä ja vähän valkoista leipää.. eli ainakin tänään on tullut tehtyä jotain järkevää. Vielä kun se jatkuisi - no, niin - loppuelämän..
Mutta vielä sinulle Nutrianne, aivan loistavaa työtä! Minkälaiset ovat olleet tunnelmat? Milloin on vaikeaa? Milloin taas on voittajatunne? Onko sinulla jo tavoite valmiina? Kiitos kannustuksesta, sitä tarvitaan. :)
Minulla on oma viesti ketju nimellä' "nutrifast" tällä palstalla. Siinä kerron alusta asti laihdutuksestani, on hyviä ja on huonoja päiviä.
Olen siis nutrannut nutrifast dieetillä. Aluksi täys nutrasin ja myöhemmin ruokaa mukaan. Nyt otan loppu rutistuksen ja yritän täys nutrata vielä jonkin aikaa.
Tavoite minulla on painaa 57 kg. Siihen on siis vielä matkaa. Liikuntaa en jaksa/viitsi harrastaa vaikka tiedän että pitäisi.
Suosittelen nutrausta. Siihen kun tottuu niin on ihan ok laihdutus kuuri. Sen jälkeen ei saisi enää palata samoihin ruokailu tottumuksiin tai kaikki kilot tulee rytinällä takas. Eli kevyt ruoka valio pitäs jatkua läpi elämän. Itse ajattelin seurailla jatkossa kaloreita.
Toivon että onnistun tällä kertaa pääsemään tavoitteeseeni. Olen ollut jojo laihduttaja ja aina kaikki kilot ovat tulleet takaisin. Enkä ole ihan tavoitteeseen asti ikinä laihduttanutkaan.
Kyllä me onnistumme!!! Tsemppiä meille :-)
Kävin lukaisemassa ketjunne läpi, paljon oli opettavaista tekstiä syntynyt. :) Ja totta kai me onnistutaan!
Tänään on ollut kehno päivä. Ei syömisten suhteen, mutta on sattunut ikäviä asioita ihan muuten vain aamusta asti. En kuitenkaan halua hukuttaa näitä tunteita enää mihinkään pullaan, ehkä on aika jo oppia elämään ne läpi vaikka kuinka ikävää olisikin. Olen tänään syönyt aamusella banaani-kiivi-omena-maustamaton jogurttipirtelön, ruuaksi salaattia ja keitettyjä kasviksia kera siemenien ja nyt välipalaksi syön banaani-mustaherukkapirtelöä. Huomenna ajattelin kokeilla jonkun sortin nutrausta. Koulussa aion syödä ainakin salaatin jatkossakin, ehkä jopa vähän ruokaakin riippuen tarjonnasta. Muuten jos kokeilisi selvitä pussiruualla jonkun aikaa. Katsotaan kuinka käy. :) Nyt menen murehtimaan maailman typeryyttä, vaikka se tuskin tässä yhtään auttaa.
Kovasti tsemppiä nutri kuurille :-) Käyn täällä aina katsomassa että miten sinulla on mennyt :-)
Tänään onkin ollut sitten kaikin puolin mukavampi päivä. Aamusella "söin" yhden nutripussin, koulussa ruuan ja nyt illalla 2 x pussikeittoo ja porkkanoita. Ja olen juonut ilmeisesti riittävästi vettä, kun koko ajan täytyy päästä vessaan.. kunnollista nälkää en ole huomannut kokevani, mutta erilaiset houkutukset ovat ehkä entistä houkuttelevampia. Esimerkiksi kun joku syö vieressä karkkia, niin voi sitä tuoksua.. mutta ei, niitä en syö jo pelkästään karkkilakkoni vuoksi. Ja saahan sitä sitten nauttia tuoksuista, eikä liho. Kai. :)