Muutama viikko sitten olin baarissa, tupakkakopissa eräs nainen pyysi tulta tupakkaansa, annoin, mutta muuta en sitten puhunutkaan hänen kanssaan, hän jäi siihen viereeni polttelemaan, ja lähti pois minua aiemmin. Nainen oli minua nuorempi, ainakin 5-7 vuotta nuorempi.
Minua askarruttakin nyt, että oliko tämä tulen pyytäminen tupakkaan jonkilainen verhoiltu aloittentekoyritys naiselta, niin että hän sitten tulta saatuaan odotti minun vievän tilannetta eteenpäin ,vai oliko se todellakin vain pelkkä tulen pyytäminen ilman taka-ajatuksia.
Voisi näet kuvitella että jos polttaa, niin on aina myös sytkäri tai tikut mukana, eikä tuottaisi suurta vaivaa ottaa tulentekoväline esiin samalla kun kivaa tupakat esiin
Miten siis on naiset. Kun pyydätte tulta tupakkaan, onko se vain pelkkää tulen pytämistä, vai sen varjolla tehty aloite, ilmaus että mies kiinnostaa?
Minua askarruttakin nyt, että oliko tämä tulen pyytäminen tupakkaan jonkilainen verhoiltu aloittentekoyritys naiselta, niin että hän sitten tulta saatuaan odotti minun vievän tilannetta eteenpäin ,vai oliko se todellakin vain pelkkä tulen pyytäminen ilman taka-ajatuksia.
Voisi näet kuvitella että jos polttaa, niin on aina myös sytkäri tai tikut mukana, eikä tuottaisi suurta vaivaa ottaa tulentekoväline esiin samalla kun kivaa tupakat esiin
Miten siis on naiset. Kun pyydätte tulta tupakkaan, onko se vain pelkkää tulen pytämistä, vai sen varjolla tehty aloite, ilmaus että mies kiinnostaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No itse ainakin hukkaan sytkärin niin usein, että joudun monesti pyytämän tulta muilta. Tai sitten se on jäänyt toiseen laukkuun tai toisen takin taskuun tai muuta. Ja ihan ilman taka-ajatuksia sitä tulta muilta pyytelen. Jos nyt kuvittelen että olisin iskemismielellä niin en kyllä tuppisuuna jäisi siihen seisomaan.
Joten luulen ettei kyseisellä naisella ollut mitään taka-ajatuksia.
No jos se nainen ei yhtään sen tulen pyytämisen jälkeen jutellut sulle tai edes ottanut katsekontaktia, niin eiköhän se vain tarvinnut tulta tupakkaansa.
Moni polttaa vain kännissä, eikä siksi välttämättä ole sytkäriä. Sytkäri voi olla myös hukassa, laukussa jne jne.
Jos olisit jutellut jotain sille naiselle, niin ei tarvitsisi täältä kysellä tuntemattomien naisten mielipiteitä jonkun random naisen käytöksestä.
Ei, tulen pyytäminen ei läheskään aina ole mikään kiinnostuksen osoittaminen. Joskus se voi sitä olla, mutta yleensä ei.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, miksi moni polttaa vain kännissä. Koska en ole itse polttanut koskaan, pidän melkolailla mahdottomana ajatusta että edes koskaan aloittaisin, koska ilmiselvät haitat poislukien, tapa itsessään tuntuu sen verran "vaikealta", etten viitsisi alkaa opettelemaan sitä.
Voisi ajatella, että kännissä polttavat eivät ole hankkineet addiktiota, joten herää kysymys, miksi sitten edes kännissä? Vaikea uskoa, että vieroitusoireetkin iskisivät vain silloin. Onko kyse vain jostain sellaisesta, että se koetaan niin mainioksi tavaksi ryhtyä juttusille toisten kanssa, esimerkiksi juurikin kysymällä tulta, että sitä tehdään terveyden ja hajuhaittojenkin uhalla - ja maksetaan vielä siitä ilosta?
Eri asia tietysti, että olen yleensä ennemmin tai myöhemmin saanut tietää, että "vain kännissä polttavat" ovat lähinnä valehdelleet itselleen ja tuttavilleen polttavansa vain kännissä...
Päivän ensimmäisestä tupakasta saa iloiset sävärit ja ne muutkin maistuvat aika herkullisilta, varsinkin kun on juotavaakin jo otettu. Kokemuksesta arvaisin, että aika moni kännissä polttava on entinen tupakoitsija, joka on saanut tapansa aisoihin suurimmaksi osaksi ajasta. Ja jotkut tietysti polttavat koko ajan, mutta vakuuttavat muille toista.
Olen tuntenut kyllä toisenlaisiakin kännipolttajia: niitä, joiden mielestä viinan kanssa polttaminen ei tavallaan ole oikeaa polttamista. Ja pari kolme tapausta on polttanut nimenomaan ja ainoastaan toisten tupakoita, kun niitä saa sieltä askista baari-illan aikana aika halvalla. En usko, että satunnaista polttelua on pitänyt erityisesti opetella, sillä jotkut siitä tykkäävät jo ekan sauhun jälkeen ja toiset eivät ikinä.
Moni polttaa satunnaisesti juuri siksi, että on havainnut sen jollain lailla miellyttäväksi eikä silti jää siihen koukkuun. Minä olen juuri näitä ihmisiä, mutta lopetin jo vuosia sitten sen vuoksi, että kyllästyin vaatteiden inhottavaan hajuun. Lopettaminen oli helppoa ja tapahtui kerrasta poikki -menetelmällä.
Tekisi mieli väittää vastaan, mutta olet varmaan oikeassa. Jotain tyydytystä jokaisen polttajan on polttamisestaan saatava.
Joskus itse asiassa ajattelen tupakoimattomuuden olevan samalla tavalla sosiaalinen vamma kuin täydellinen välinpitämättömyys suosituimpiin urheilulajeihin. Olen useitakin kertoja nähnyt melkein silmieni edessä, miten esimerkiksi nuorison edustajat tutustuvat toisiinsa ex tempore jollain rautatieasemalla tupakkaa ja/tai tulta pummaamalla toisiltaan. Vaikea kuvitella toista yhtä sosiaalista tapaa tehdä tuttavuutta. "Hei, onks sul heittää purukummia? Kiitti, mä oon N.N, mitäs aiot tehdä tänään, ai, kiva, mekin ollaan".
Juu, älä väitä vastaan. Varsinkin, jos ei polta ihan ketjussa, saa kyllä kunnon humauksen siitä ensimmäisestä henkäyksestä aamuisin. Ja vaikka sitä onkin vaikea uskoa, tupakointi on monelle nimenomaan nautinto. Minua tupakanhaju ja etenkin juuri röökillä käyneen ihmisen hengitys yököttävät aika tavalla, mutta joskus se henkeen vetäminen on minullekin ollut nautinto.
Yksi hankalimmista asioista tupakoinnin lopettamisessa on se, että "kaikki muutkin" polttavat. Ajan mittaan tietyt ihmiset töissä ja vapaa-ajalla tottuvat yhteisiin tupakkataukoihinsa, ja irrottautuminen niistä on hirmuisen hankalaa - ryhmädynamiikka kärsii. Ja niinhän sen minäkin totesin aikoinani: tupakkahuoneessa ovat mukavimmat ihmiset ja hauskimmat jutut. Outoa, mutta totta. Minun ajoittainen epäsosiaalisuuteni taisi olla avain siihen, että lopetin niin helposti.
Tulen pyytäminen on samanlainen me-juttu kuin koirien kävelyttäminenkin. On jokin syy ja puheenaihe.