Eli, tapasimme noin kolme vuotta sitten. naimisiin menimme vuosi sitten ja saimme ensimmäisen vauvamme 5 kuukautta sitten. Kun olin kolmannella kuulla raskaana, mies petti. Petti, kun lähti ystävänsä luo Unkariin, tapasi tytön siellä. Jäi kiinni muutama kuukausi tämän jälkeen, kun unohti sulkea tietokoneeltaan messengerin, josta silmääni iski ''rakastan sua, kulta'', tältä kyseiseltä tytöltä. Kelasin ylöspäin, ja siellä puhuivat ihanista yhteisistä hetkistään, seuraavasta tapaamisestaan yms. Olin täysin murtunut, itkin, yritin selvittää totuutta mieheltäni, mutta kiisti kaiken, vaikka omin silmin tuon kaiken näin. Vakuutti, että oli vain peliä ja ei ollut tosissaan. Eivät koskaan tavanneet toisiaan uudestaan. Päätin antaa anteeksi, koska rakastin miestäni syvästi ja olin niin helvetin sinisilmäinen ja uskoin hänen vakuuttelunsa, ja toiseksi, en halunnut rikkoa tulevaa perhettä, halusin nähdä jos mieheni unohtaisi kolmannet osapuolet lapsemme syntyessä. Petti kuitenkin toisenkin kerran 2 kuukautta ennen laskettua aikaa, ja ei mikään yhden yön juttu, vaan selvästi suhde. Sain selville naisen yhteystiedot ja soitin, tiedustelin mikä on homman nimi. Nainen sanoi, että hänellä ei ole mitään tekemistä mieheni kanssa ja ei kuulemma tiennyt vaimosta eikä tulevasta lapsesta. Sanoi, että mun ei kannattaisi olla huolissaan, koska jättää mieheni rauhaan. Tämänkin annoin anteeksi, koska luulin jutun olevan ohi. Eipä ollut. Vieläkin heillä on suhde, kaukosuhde. Naisen facebook sivun olen nähnyt, ja tämä sivu kertoo hänen olevan kihloissa ja on yrittänyt laittaa miehensä nimen profiiliinsa, eli ''kihloissa käyttäjän ***' kanssa'', mutta mieheni ei ole hyväksynyt pyyntöä. Itkin taas ja ajattelin, että voisin antaa asian olla, koska heidän tapaamismahdollisuutensa ovat todella harvat. Mutta, kolmas nainen tuli kehiin, nyt kun lapsemme on 5kk ikäinen. Ja tämä oli viimeinen tippa. Nimittäin tällekkin soitin vain tiedustellakseni, tämä nainen sanoi, että rakastaa miestäni ja mieheni häntä, eikä se ole hänen ongelmansa. Että aikoo vastaisuudessakin tavata miestäni ja että heillä on suhde. Mieheni kiisti jälleen kerran, mutta jäi kiinni mennessään tapaamaan häntä. Jätin tänään mieheni.
Tekstistä varmaan saa kuvan, että mieheni ei minusta välitä ollenkaan, mutta kun vaan välittää ja poismuuttoni jälkeen itkenyt, rukoillut että jään hänen luokseen, rakastaa minua ja lasta todella paljon. Lastani kyllä rakastaa, mutta minua ei rakasta, välittää voi ehkä, sillä näitä naisia ei oli ollutkaan jos rakastaisi todella. Nyt on mulla siis suruprosessi, ja ajatus hänestä erossa olosta on oksettanut koko päivän, mitään en ole syönyt, tuskin olen kykeneväinen pitämään huolta vauvasta, mutta onneksi olen vanhempieni luona väliaikaisesti, äitini pitää meistä erittäin hyvää huolta.
Mies oli ensimmäinen aito rakkauteni, sekin tekee asiasta niin hemmetin kipeän. Ja ajatukseni hänestä ja toisesta naisesta saa minut oksentamaan. En ole varma kestänkö. Vanhempieni kotikin on niin korvessa, että kun vanhemmat menevät töihin, tulen vain nysväämään 'yksin', asioita ajatellen ja itkin. Tästä ei vain tule mitään, en osaa elää ilman mieheni läsnäoloa, hellimistä, hauskuuttamista, seksiä, kaikkea. Ja sitä, että kun meillä on niin paljon yhteistä, eikä mieheni koskaan halunnut erota. Yhteinen aikamme ja seksimme oli mahtavaa, joten en voi ymmärtää mitä häneltä puuttui. En usko, että yksikään mies voisi olla häntä parempi tai edes lähellekkään hänenlaisensa. Rakastan liikaa, ja siksi toivoisin, että joku suunnilleen samassa tilanteessa oleva/ollut tulisi jakamaan tunteita tänne. En kestä minuuttiakaan yksin, eikä tähän aikaan tästä tietävien kanssakaan voi puhua.
Tekstistä varmaan saa kuvan, että mieheni ei minusta välitä ollenkaan, mutta kun vaan välittää ja poismuuttoni jälkeen itkenyt, rukoillut että jään hänen luokseen, rakastaa minua ja lasta todella paljon. Lastani kyllä rakastaa, mutta minua ei rakasta, välittää voi ehkä, sillä näitä naisia ei oli ollutkaan jos rakastaisi todella. Nyt on mulla siis suruprosessi, ja ajatus hänestä erossa olosta on oksettanut koko päivän, mitään en ole syönyt, tuskin olen kykeneväinen pitämään huolta vauvasta, mutta onneksi olen vanhempieni luona väliaikaisesti, äitini pitää meistä erittäin hyvää huolta.
Mies oli ensimmäinen aito rakkauteni, sekin tekee asiasta niin hemmetin kipeän. Ja ajatukseni hänestä ja toisesta naisesta saa minut oksentamaan. En ole varma kestänkö. Vanhempieni kotikin on niin korvessa, että kun vanhemmat menevät töihin, tulen vain nysväämään 'yksin', asioita ajatellen ja itkin. Tästä ei vain tule mitään, en osaa elää ilman mieheni läsnäoloa, hellimistä, hauskuuttamista, seksiä, kaikkea. Ja sitä, että kun meillä on niin paljon yhteistä, eikä mieheni koskaan halunnut erota. Yhteinen aikamme ja seksimme oli mahtavaa, joten en voi ymmärtää mitä häneltä puuttui. En usko, että yksikään mies voisi olla häntä parempi tai edes lähellekkään hänenlaisensa. Rakastan liikaa, ja siksi toivoisin, että joku suunnilleen samassa tilanteessa oleva/ollut tulisi jakamaan tunteita tänne. En kestä minuuttiakaan yksin, eikä tähän aikaan tästä tietävien kanssakaan voi puhua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sori.. oon nykyään uskovainen ja läpikäynyt helvetin... Mä sain avun ylhäältä katso tuosta jos haluat tietää enemmän:
http://www.netmission.fi
Katso myös ei uskovaisten vertaistukisivusto:
http://www.eroperhe.net/keskustelu
Voimia ja voimahalit täältä.. Sä selviät varmasti.. hyvää yötä kaikesta huolimatta
Karua tekstiä :(
Aikalailla selvää on se, että miehesi on tapapettäjä. Varmaan hän omalla tavalla rakastaa sinua, mutta ei pysty elämään yksiavioisessa suhteessa, vaikka teidän suhteessa onkin paljon hyvää. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, ja on ollut hänen puoleltaam virhe, että on uskotellut sinulle, että hän pystyisi elämään perinteisessä suhteessa. Selvästikään miehesi ei pysty siihen. Omat seikkailut menevät lupausten ohi.
Nyt kannattaa miettiä sitä, pystytkö hyväksymään, että miehelläsi on, ja hyvin todennäköisesti tulee aina olemaan, muita naisia. Voittehan sopia tällaiset säännöt, että molemmilla, siis myös sinulla, on vapaus elää näin. Teidän avioliitto ja perhe-elämä voi toimia, jos sinä pystyt hyväksymään asiat. Jos et pysty, silloin ei kannata edes harkita jatkoa. Pysyitikö miehesi hyväksymään, että myös sinulla on muita?
Useaan otteeseen pettänyt ihminen pettää lähes varmasti uudelleen. Poikkeuksia on, mutta onko miehesi poikkeus?
ei miehesi rakasta sinua. Riudut ja piinaat itseäsi huijarin tähden. Jos olisit tehnyt miehelle saman, kuin hän sinulle, niin olisit lentänyt kerrasta kuin leppäkeihäs. Olet aivan liian pehmeä ja kiltti / hyväuskoisuuden huippu.
Jäät kaipaamaan muutamia hyviä hetkiä ja itse päässäsi luomaasi ihannekuvaa, et sitä todellista toisia moniakin naisia himoitsevaa pikku irstailijaa = todellisuutta.
Pidä etäiset välit, koska joudut lapsen takia olemaan väleissä. Kun mies pitää lasta luonaan, niin saat omaa aikaa ja löydät paremmen miehen toivuttuasi kusetuksesta. Tsemppiä. Vaikka miehesi saisi kenet tahansa, niin uusi pimppa kiinnostaa aina. Ei hän jätä näitä kaatoja kenenkään takia. Naisissa on samanlaisia yksilöitä.
Koeta keksiä muuta tekemistä ja ulkoilla. Ajastaan ihmettelet mitä näit tuossa munajaakossa.
Mieheltäsi saa mahtavaa seksiä ja hän antaa sitä monelle jotka sitä haluaa.
Olet yksi monista joka teki sen typerän virheen että päätyi raskaaksi.
Rakastat sonnia, elä sen kanssa sitten. Ei mitään uutta taivaan alla, sellaista on naisten rakkauselämä.
Kuvottaa tämä: "Olet yksi monista joka teki sen typerän virheen että päätyi raskaaksi."
Se ei ole mikään virhe. Ainoa, joka tässä on tehnyt virheen on se paskapää, joka jaksaa tuputtaa valheita ja väsyneitä tekosyitä.
Hyvä SärkynytÄiti, olen itse ihan samanlaisessa tilanteessa. Ainoa ero, että oma vauvani on piirun verran vanhempi, ja viimeisimmästä mutta lopullisesta erosta on kulunut "jo" 27 päivää. Kyllä, olen laskenut ihan joka ikisen päivän. Toisaalta tunnen puhdasta raivoa ja yökötystä vauvani isää kohtaan, joka on toiminut ihan samalla tavalla kuin miehesikin. Vieläkin oksettaa, kun ajattelen häntä jonkun muun kainalossa. Toisaalta itken ikävästä, petetyistä tunteista, hukkaan heitetystä rakkaudesta. Itse olin ihan täysillä panostamassa suhteeseen ja häneen, mutta hän ei välittänyt edes sen vertaa, että olisi kertonut totuuden. Tuntuu ihan kauhealta.
Hankala edes pistää ajatuksia kirjalliseen muotoon. Sen voin kuitenkin kertoa, että omasta lapsesta saa kuitenkin hirvittävän paljon voimavaraa. Oma vauvani nauroi ensimmäisen naurunsakin silloin, kun minä itkin raastavimmin. Loppui itku siihen sillä kertaa. Päivät olen useimmiten ihan onnellinen, kun olen vauvani kanssa, mutta iltaisin vauvan nukahatmisen jälkeen (kuten nyt) helvetti irtoaa. En saa unta. Itken. En saa unta. Itken...
Mutta jokainen päivä on voitto. Takaisin siihen paskaan en enää mene. Ei se koskaan muuttuisi. Näin sanoo karkeasti-laskettuna-kuusitoista-kertaa-yhteenpalaamista-yrittänyt-särkynyt-sydän.