Olen toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella töissä teollisuudessa.
Olen varsinaisessa tehtävässäni hyvä ja motivoitunut kehittämään itseäni.
Mottoni on ollut aina ,että mitään hommia ei karsasteta . Olen ollut jonkun aikaa toisella osastolla lainassa ,koska muut työntekijät kieltäyivät lähtemästä.
Olen myös paiskinut melkoisesti ylitöitä ,koska vakisakkia ei nappaa ja itse koetan hoitaa oman leiviskäni parhaalla mahdollisella tavalla.
Viime viikolla myös toinen kaveri sai siirron kiireapulaiseksi ja otti välittömästi saikkua.
Nyt sain kuulla että tämä saikkuilija pääsee takaisin omiin hommiinsa ja minut siirretään pysyvästi näihin huomattavasti vähemmän haastaviin hommiin.
Voitteko uskoa miten paljon minua vituttaa ,kun palkkana hommien hyvin hoitamisesta on siirto ihan suoraan sanoen liukuhihnahommiin jossa tärkeintä on repiä mahdollisimman paljon yksiköitä per päivä.
Palkkakehitys loppuu tähän ja vanhemmilla työntekijöillä ovat useimmilla kädet leikkauskunnossa saatananmoisesta työtahdista johtuen .
Lisäksi työ on niin idiootti yksinkertaista ettei sillä tulevissa työhaastatteluissa paljon tehdä vaikutusta.
Onko tosiaan näin että lusmuamalla ja paskahommista kieltäytymällä pysyy varmiten paremmissa hommissa?
Olenko ollut idiootti suostuessani edes lähtemään tasoani alempiin hommiin?
Kertokaapa kanssaihmiset mielipiteenne ,että olenko vain työpaikastani kiittämätön kusipää näinä ankeina aikoina kun työn haastavuuden katoaminen saa minut harkitsemaan jopa lopputilin ottamista?
En ole enää mikään parikymppinen ,joten kouluunlähtö vähän arveluttaa ,mutta ei sekään että huominen töihinlähtö vituttaa jo nyt ole pitkässä juoksussa kivaa.
On monesta varmaan säälittävää kun tunnustan eläneeni pitkälti työni kautta ollen aikaansaannoksistani ylpeä ja nyt koko elämän sisältö tuntuu valuvan hukkaa.
Olen varsinaisessa tehtävässäni hyvä ja motivoitunut kehittämään itseäni.
Mottoni on ollut aina ,että mitään hommia ei karsasteta . Olen ollut jonkun aikaa toisella osastolla lainassa ,koska muut työntekijät kieltäyivät lähtemästä.
Olen myös paiskinut melkoisesti ylitöitä ,koska vakisakkia ei nappaa ja itse koetan hoitaa oman leiviskäni parhaalla mahdollisella tavalla.
Viime viikolla myös toinen kaveri sai siirron kiireapulaiseksi ja otti välittömästi saikkua.
Nyt sain kuulla että tämä saikkuilija pääsee takaisin omiin hommiinsa ja minut siirretään pysyvästi näihin huomattavasti vähemmän haastaviin hommiin.
Voitteko uskoa miten paljon minua vituttaa ,kun palkkana hommien hyvin hoitamisesta on siirto ihan suoraan sanoen liukuhihnahommiin jossa tärkeintä on repiä mahdollisimman paljon yksiköitä per päivä.
Palkkakehitys loppuu tähän ja vanhemmilla työntekijöillä ovat useimmilla kädet leikkauskunnossa saatananmoisesta työtahdista johtuen .
Lisäksi työ on niin idiootti yksinkertaista ettei sillä tulevissa työhaastatteluissa paljon tehdä vaikutusta.
Onko tosiaan näin että lusmuamalla ja paskahommista kieltäytymällä pysyy varmiten paremmissa hommissa?
Olenko ollut idiootti suostuessani edes lähtemään tasoani alempiin hommiin?
Kertokaapa kanssaihmiset mielipiteenne ,että olenko vain työpaikastani kiittämätön kusipää näinä ankeina aikoina kun työn haastavuuden katoaminen saa minut harkitsemaan jopa lopputilin ottamista?
En ole enää mikään parikymppinen ,joten kouluunlähtö vähän arveluttaa ,mutta ei sekään että huominen töihinlähtö vituttaa jo nyt ole pitkässä juoksussa kivaa.
On monesta varmaan säälittävää kun tunnustan eläneeni pitkälti työni kautta ollen aikaansaannoksistani ylpeä ja nyt koko elämän sisältö tuntuu valuvan hukkaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Homma menee juuri niin, että tunnolliset puurtajat eivät yleensä saa puurtamisestaan muuta kuin huonoa kohtelua. Näin on käynyt myös sinulle.
Nyt sinun on jatkoa silmällä pitäen mietittävä, jatkatko entiseen malliin ja kiroilet kerta toisensa jälkeen, kun sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti vai lopetatko turhan puurtamisen ja käytät jäljelle jäävän energian itseäsi hyödyttäviin harrastuksiin tms. Kolmas vaihtoehto on etsiä sellainen työnantaja, joka aidosti arvostaa sitoutuneisuuttasi ja tunnollisuuttasi.
Toisaalta voit kiittää tuota lusmuilevaa työkaveriasi siitä, että hän auttoi sinua avaamaan silmäsi. Jatkossa voit helpommin keskittyä olemaan terveesti itsekäs. Tsemppiä valitsemallesi tielle.