Pitääkö sinusta nuorena?

Mun mielipide on, että ei pidä. Ymmärrän, että nykyaikana olisi aika epärealististakin odottaa, että odottetaisiin hääyöhön asti ja mentäisiin naimisiin ekan seksikumppanin kanssa, mutta mitään irtosuhteita ja kukasta kukkaan-hyppimistä en kannata enkä suosittele. Vaikka ajatukseni voi olla epämuodikas, niin olen tuttavapiirissä huomannut, että irtosuhteita harrastaneet eivät useinkaan pysy uskollisena parisuhteissaan, vaan jatkavat sitä toimintamallia, johon ovat jo nuorena tottuneet. Samoin jatkuvat irtosuhteet usein kovettavat ihmistä sisältäpäin. Ongelmana on tietysti myös sukupuolitautien ja ei-toivotun raskauden riskit. Tosiasiahan on, että mitä enemmän yhteiskunnassa harrastetaan irtosuhteita, sitä enemmän on myös parisuhteessa pettämistä ja avioeroja. Tilastot puhuvat karua kieltään.

Mun puolesta kukin saa tehdä mitä haluaa. Ei se ole multa mitään pois jos joku nussii enemmän ja joku taas vahemmän.

eikä "mahdollisimman monen" kanssa, mutta harvoinpa se ensirakkaus osoittautuu viimeiseksi. Mikä lie mielestäsi "irtosuhde", jos tarkoitat lyhyeksi (tai vähän pitemmäksikin) jääneitä seurustelusuhteita niin eikös sitä seurustelun aikana vasta opetella tuntemaan toisiaan ja jos osoittautuu ettei sovitakaan yhteen niin kannattaa erota ennen kuin perustaa perheen ja hankkii lapsia.

Sillä voi olla että mahdollisesti myöhemmin et enään välttämättä kykene rakastamaan ketään ihmistä tai ainakaan sillä tavalla aidosti.

Olen itse kokematon ja olen aina ajatellut, että on parempi odottaa sitä oikeaa, mutta olen alkanut miettiä, että olen ollut väärässä. En siksi, että kaipaisin menettämiäni kokemuksia, vaan siksi, että odotan varmastikin rakkaudelta liikaa. Ainahan sanotaan, että paljon irtosuhteita harrastavat turtuvat seksiin ja seksi menettää erityisyytensä. Mutta onko se välttämättä huono asia? Tarpeeksi seksiä harrastettuaan ja siihen tavallaan vähän kyllästyttyäänkin on varmaankin helpompi suhtautua ihmiseen ihmisenä ja harkita, miten sovitaan yhteen muillakin tasoilla kuin punkassa. Pelkään, että jos ja kun joskus rakastun, olen vielä seksin suhteen keskenkasvuinen ja hyrräävät hormonit sokeuttavat minut muille, tärkeämmille asioille. Murrosikäisenä tuollainen ensirakkauden kanssa hölmöily ja intohimon ikuiseksi rakkaudeksi luuleminen olisi vielä normaalia. Aikuisempana minulle kuitenkin merkitsevät muut asiat enemmän, enkä haluaisi kokemattomuuttani innostua liikaa vääristä asioista. Luulla, että olen löytänyt suuren rakkauden vain sen perusteella, että joku saa aikaan minussa ennenkokemattomia tuntemuksia. Järjen tasolla olen hyvinkin kypsä ja vakaa ihminen, mutta haaveilun tasolla vielä aika lapsellinen, koska en muuta ole kokenut.