Haluaisin saada kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat pettyneet suuren rakkauden suhteen, ja löytäneet elämäänsä vielä suuremman rakkauden. Itse menetin miehen, jota rakastin suuresti, enkä usko enää että pystyn löytämään parempaa. Samaa en halua, koska täytyy tulla parempaa, eikö? Muutenhan etsisin hänenlaistaan.
Erosta on nyt kolmisen vuotta. Tunsin, että tämä mies on se oikea. Useita kuukausia taistelin tunteita vastaan, ja silti rakastuminen tapahtui. Usein puhutaan, että sen oikean tuntee. No tämän miehen kanssa se tunne oli, eikä antanut periksi. Siksi olen hakoteillä. Pohdin jatkuvasti, että voiko tulla oikeampaa, parempaa? Ennen tätä oikeaa rakkauttani seurustelin toisen miehen kanssa seitsemän vuotta. Hän ei ollut se oikea.
Jäänkö ikuisesti kaipaamaan (mitä pelkään), vai voinko vielä löytää oikeamman rakkauden? Sellaisen, joka voittaa tämän suunnattoman tunteen palon? Erosta on kuitenkin jo kolme vuotta..!
Kertokaa, että voi:/
Erosta on nyt kolmisen vuotta. Tunsin, että tämä mies on se oikea. Useita kuukausia taistelin tunteita vastaan, ja silti rakastuminen tapahtui. Usein puhutaan, että sen oikean tuntee. No tämän miehen kanssa se tunne oli, eikä antanut periksi. Siksi olen hakoteillä. Pohdin jatkuvasti, että voiko tulla oikeampaa, parempaa? Ennen tätä oikeaa rakkauttani seurustelin toisen miehen kanssa seitsemän vuotta. Hän ei ollut se oikea.
Jäänkö ikuisesti kaipaamaan (mitä pelkään), vai voinko vielä löytää oikeamman rakkauden? Sellaisen, joka voittaa tämän suunnattoman tunteen palon? Erosta on kuitenkin jo kolme vuotta..!
Kertokaa, että voi:/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin luulin joskus löytäneeni elämäni rakkauden ja tunsin ettei koskaan voisi löytyä parempaa, siitäkin huolimatta vaikka yhteinen tiemme oli yhtä tuskaa kulkea. Ja se tuska mikä siitä kaikesta lopuksi jäi, oli sietämätöntä kestää, ajattelin etten toipuisi ikinä. Hänen kanssaan koin niin paljon kaikkea uutta ja erilaista ja tunteetkin olivat tuplaten syvempiä. Kolmisen vuotta minullakin meni eron jälkeen, ennenkuin tutustuin tähän uuteen rakkauteeni, nykyiseen aviopuolisooni :). Hän on erilainen, mutta yhtä syviä jopa syvempiä tunteita tunnen häntä kohtaan. Tutustumisvaiheessamme en ollut vielä päässyt tasapainoon aiempaa suhdettani ajatellen, mutta hän "paransi" minut ja pikkuhiljaa päästin hänet lähemmäksi. Tunteet alkoivat kehittyä ajan kanssa voimakkaammiksikin kuin aiemmassa suhteessani, jonka luulin olevan niin ainutlaatuisen. Ja joka ehkä olikin sitä, mutta uskon että jokaiselle on olemassa useampi oikea ihminen. Sattuman varaan kai jää se, kohtaako toista ainutlaatuista ihmistä enää uudelleen? Itselläni taisi käydä todella hyvä onni :)! Toivottavasti sinäkin kohtaat vielä uuden elämäsi rakkauden. Tsemppiä :)!
Minä olen menettänyt suuren rakkauteni, siitä pitää toipua kunnolla ennenkuin voi päästää ketään itsensä lähelle. Minulla meni pari vuotta ennenkuin voisin kuvitellakkaan päästäväni ketään lähelleni. Vieläkään en ole varma pystynkö enään koskaaan sitomaan itseäni yhtenkään ihmiseen, sillä koin hiljattain jäleen pienen pettymyksen nykyiseen naiseeni.
Muista nyt ja muutkin että sinä olet se joka olet luonut sen kuvan tästä miehestä erityisenä rakkautena, mutta jos se päättyi niin oliko se sitten kuitenkaan niin erikoista?
Kannattaa myös muistaa että tunteen palo vaikka kuinka voimakas olisikin ei välttämättä takaa mitään.
Kirkkain liekki palaa yleensä lyhiten ja myös kannattaa muistaa että rakkautta on erilaista.
Osa ei ehkä tunnu niin voimakkaana hetimiten mutta ajan kanssa siitä löytää uusia ulottuvuuksia.
Selkeästi yliarvostat tätä tuntemaasi rakkautta tähän mieheen ja toisaalta taidat aliarvostaa tuota seitsemän vuotta kestänyttä suhdetta.
Rakkautta on olemassa hyvin erilaista kuten miehiäkin joten ajatus että jossakin on jotakin "parempaa" tai "oikeampaa" on typerä.
Siellä voi olla vain jotain erilaista ja usein jotain sellaista jonka me itse määrittelemme.
Valitettavasti mentaliteetiltasi ja tahdoltasi olet edelleen juuttunut kolmen vuoden päähän. Ajan tulisi tehdä tehtävänsä ja jos ei tee niin ihmisen tulisi sitä itse avittaa.
Ei kannata suotta tehdä itsestään rakkausmarttyyria, ei se teidän rakkaus ollut sen erikoisempaa kuin monen muunkaan ja voi hyvinkin olla että kokisit jonkinlaista paloa toisenkin miehen kanssa.
On osattava päästää irti kuten aina elämässä.
T: Joku joka kokenut jotain vastaavaa