Huvin vuoksi jaan kokemukseni muutamien vuosien takaa, jolloin olin au pairina serkkuni 10v tyttärelle Californiassa.
Lähdin suurin toivein matkaan, vihdoin USA:n! Ajattelin tietenkin että minut saa potkien ja kiljuen raahata takaisin Suomeen sitten vuoden päästä.
Lentokentälle päästyäni perhe oli vastassa, oikein mukavina. Tosin tytär sanoi heti, että olenpa ruma ja keltaiset hampaat..
Perheen talolle ajettuamme heidän koiransa, saksanpaimenkoira, hyökkäsi kimppuuni repien päälläni olleeseen paitaani ison reiän. Sain myös haavan, ja kun koira oli riivitty kimpustani, läksin kellariin perheen äidin kanssa laastaroimaan haavan. Tässä vaiheessa itkin järkyttynyttä "katko-itkua", sillä olen aina ollut koiraihmisiä ja kuvittelin perheessä olevan "kiltin" koiran -eka kerta, kun koira on käynyt kimppuuni.
Perheen äiti kävi aamu aikaisesta töissä ja palasi iltamyöhään. Isä istui työttömänä kotona, mutta oli ilmiselvän masentunut, sillä hän pysytteli makuuhuoneessa päivät läpeensä ja joskus ilmaantui keittiöön hakemaan sämpylän. Olin ujo, enkä kehdannut keskustella ruokailusta, joten usein kävin kaupassa ostamassa itselleni purtavaa vatsan kurniessa. Iltaisin äidin tullessa töistä, syötiin päivän ainoa lämmin(-kin) ateria, joka oli useimmiten keittoa, josta kerrankin minulle jätettiin pelkkää lientä muiden noukittua kaikki lihat edelläni. Muuten siis minulle ei tarjottu lainkaan ruokaa.
Koira pysytteli pahana, sain kuulla sen olevan "poliisikoira suvusta". Huoneeni oli yläkerrassa, ja alakertaan mennessäni jouduin pukemaan ylleni emännän toppatakin, hansikkaat ja saappaat siltä varalta, että koira taas saattaisi käydä kimppuuni. Se varjostikin minua ja näykkäili välillä ja totta vie pelkäsin, vaikka olenkin aina ollut eläinten kanssa tekemisissä. Yleensä ylittäessäni yläkertaan vievien portaiden edessä olevaa aitaa, koira tarrasi takkiin, tai jalkaani kiinni. Kerran peloissani koiran tehdessä jälleen niin läppäisin sitä. Perheen isä sattui huomaamaan ja sain muutaman päivän päästä kuulla paikalliselta suomalaistytöltä, jonka isä oli perheeni isän kaveri, että perheeni isä oli kertonut hänen isälleen, että "hakkaan heidän koiraansa".
En puhunut mitään asiasta, mutta pahoitin mieleni.
Perheen 10v tytär oli läpeensä hemmoteltu. Toisaalta äiti oli poissa ja isä useimmiten hautautuneena makuuhuoneeseen, joten mietin käytöksen johtuvan osittain siitäkin. Hän uhkaili kavereitaan heidän koirallaan, pomotteli heitä, sai raivokohtauksia milloin mistäkin.. Minulle hän toisteli, että koska "isä sanoi, että sä oot mun au pair joten joudut tekemään sitä ja tätä koska mä haluan". Menin tosin kielimään perheen isälle, että onko tyttärelle sanottu, että jos hän heittää tennispallon johonkin, minä joudun juoksemaan hakemaan sen, koska olen hänen au pair (koska hän kerran sellaistakin vaati).
Lähdin perheestä lyhyen visiitin jälkeen pois, sillä meni vähän yli kaikki jutut. Myöhemmin loukkasi, että rikottua paitaani ei korvattu ja äitini sisko, eli "isäntä"-serkkuni äiti, ei uskonut että koira oli hyökännyt kimppuuni ja oli kysellyt äidiltäni, oliko hänellä todisteita siitä että olen puhunut totta. Myöhemmin kuulin tosin, että koira oli käynyt kahden lapsen kimppuun ja viety koirapsykologille, jossa se oli todettu jokseenkin häiriintyneeksi.
Jätin tässä kertomatta paljon siitä, mitä muita kauheuksia siellä tapahtui, mutta pääsimpähän purkautumaan. Tästä on tosiaan aikaa, mutta vieläkin kaivertaa=/
Lähdin suurin toivein matkaan, vihdoin USA:n! Ajattelin tietenkin että minut saa potkien ja kiljuen raahata takaisin Suomeen sitten vuoden päästä.
Lentokentälle päästyäni perhe oli vastassa, oikein mukavina. Tosin tytär sanoi heti, että olenpa ruma ja keltaiset hampaat..
Perheen talolle ajettuamme heidän koiransa, saksanpaimenkoira, hyökkäsi kimppuuni repien päälläni olleeseen paitaani ison reiän. Sain myös haavan, ja kun koira oli riivitty kimpustani, läksin kellariin perheen äidin kanssa laastaroimaan haavan. Tässä vaiheessa itkin järkyttynyttä "katko-itkua", sillä olen aina ollut koiraihmisiä ja kuvittelin perheessä olevan "kiltin" koiran -eka kerta, kun koira on käynyt kimppuuni.
Perheen äiti kävi aamu aikaisesta töissä ja palasi iltamyöhään. Isä istui työttömänä kotona, mutta oli ilmiselvän masentunut, sillä hän pysytteli makuuhuoneessa päivät läpeensä ja joskus ilmaantui keittiöön hakemaan sämpylän. Olin ujo, enkä kehdannut keskustella ruokailusta, joten usein kävin kaupassa ostamassa itselleni purtavaa vatsan kurniessa. Iltaisin äidin tullessa töistä, syötiin päivän ainoa lämmin(-kin) ateria, joka oli useimmiten keittoa, josta kerrankin minulle jätettiin pelkkää lientä muiden noukittua kaikki lihat edelläni. Muuten siis minulle ei tarjottu lainkaan ruokaa.
Koira pysytteli pahana, sain kuulla sen olevan "poliisikoira suvusta". Huoneeni oli yläkerrassa, ja alakertaan mennessäni jouduin pukemaan ylleni emännän toppatakin, hansikkaat ja saappaat siltä varalta, että koira taas saattaisi käydä kimppuuni. Se varjostikin minua ja näykkäili välillä ja totta vie pelkäsin, vaikka olenkin aina ollut eläinten kanssa tekemisissä. Yleensä ylittäessäni yläkertaan vievien portaiden edessä olevaa aitaa, koira tarrasi takkiin, tai jalkaani kiinni. Kerran peloissani koiran tehdessä jälleen niin läppäisin sitä. Perheen isä sattui huomaamaan ja sain muutaman päivän päästä kuulla paikalliselta suomalaistytöltä, jonka isä oli perheeni isän kaveri, että perheeni isä oli kertonut hänen isälleen, että "hakkaan heidän koiraansa".
En puhunut mitään asiasta, mutta pahoitin mieleni.
Perheen 10v tytär oli läpeensä hemmoteltu. Toisaalta äiti oli poissa ja isä useimmiten hautautuneena makuuhuoneeseen, joten mietin käytöksen johtuvan osittain siitäkin. Hän uhkaili kavereitaan heidän koirallaan, pomotteli heitä, sai raivokohtauksia milloin mistäkin.. Minulle hän toisteli, että koska "isä sanoi, että sä oot mun au pair joten joudut tekemään sitä ja tätä koska mä haluan". Menin tosin kielimään perheen isälle, että onko tyttärelle sanottu, että jos hän heittää tennispallon johonkin, minä joudun juoksemaan hakemaan sen, koska olen hänen au pair (koska hän kerran sellaistakin vaati).
Lähdin perheestä lyhyen visiitin jälkeen pois, sillä meni vähän yli kaikki jutut. Myöhemmin loukkasi, että rikottua paitaani ei korvattu ja äitini sisko, eli "isäntä"-serkkuni äiti, ei uskonut että koira oli hyökännyt kimppuuni ja oli kysellyt äidiltäni, oliko hänellä todisteita siitä että olen puhunut totta. Myöhemmin kuulin tosin, että koira oli käynyt kahden lapsen kimppuun ja viety koirapsykologille, jossa se oli todettu jokseenkin häiriintyneeksi.
Jätin tässä kertomatta paljon siitä, mitä muita kauheuksia siellä tapahtui, mutta pääsimpähän purkautumaan. Tästä on tosiaan aikaa, mutta vieläkin kaivertaa=/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.