Onko miten yleistä, että kumppanin kanssa eletään pelkästään avoliitossa, joko kihloissa tai ilman? Tehdään lapsia ja eletään kuten tavan perhe muutenkin. Ainoana erona vaan, että ei olla naimisissa.
Tämä asia rassaa minua. Olen ollut saman tyttöystävän kanssa seitsemän vuotta yhdessä ja olemme kihloissa. Kaveripariskunnat ympärillämme menevät naimisiin ja hankkivat lapsia, mutta meillä ei ole samoja suunniltemia. Olemmeko näin ollen epätavallisia? Suoraan sanottuna emme näe syytä avioliitolle. Niin ja miten tämän voi selittää utelijoille, että menee kerralla perille?
Tämä asia rassaa minua. Olen ollut saman tyttöystävän kanssa seitsemän vuotta yhdessä ja olemme kihloissa. Kaveripariskunnat ympärillämme menevät naimisiin ja hankkivat lapsia, mutta meillä ei ole samoja suunniltemia. Olemmeko näin ollen epätavallisia? Suoraan sanottuna emme näe syytä avioliitolle. Niin ja miten tämän voi selittää utelijoille, että menee kerralla perille?
Vastaukset 17
Vanhimmat
olette kihloissa jos ette avioon aio? Tai paremminkin, ette te oikeastaan ole kihloissa....
Ehkäpä ihmiset eivät niin utelisi jos suosiolla ottaisitte ne rinkulat pois.
Samaa mieltä edellisen kans. Sormukset pois jos ei oo aikomustakaan mennä naimisiin, tottakai ihmiset kyselee jos "ootte kihloissa", sehän tarkottaa että ootte menossa naimisiin. Me ollaan seurusteltu miehen kans 7 vuotta, eikä olla vielä kihloissa, mennään sitte vasta ku naimisiin meno on ajankohtaisempaa. Tiiän kyllä että haluan joskus miehen kans naimisiin, mutta en ainakaan vielä pariin vuoteen.
Kertoiko ap. että on itse kihloissa? Hän vain kirjoitti "Onko miten yleistä, että kumppanin kanssa eletään pelkästään avoliitossa, joko kihloissa tai ilman?"
Mutta samaa mieltä ed. vastaajien kanssa, että jos on "kihloissa" eli on sormus vasemmassa nimettömässä ja kutsuu sitä vielä itse kihlaukseksi (vaikka ei olla sovittu naimisiin menosta) niin varmasti väärinkäsityksiä tulee. Ja kysellään, koska häät on. Sitähän voi oikaista asiallisesti, että nämä sormukset ei tarkoita sitä, että olemme sopineet naimisiin menosta. Tai vaihtaa sormukset toiseen sormeen eikä kerro muille olevansa kihloissa.
Pitäisi lukea huolellisemmin! Kyllähän se tuossa oli: "Olen ollut saman tyttöystävän kanssa seitsemän vuotta yhdessä ja olemme kihloissa.".
Ehkä tosiaan toiset ei ymmärrä tuota, että miksi olette "kihloissa". Te ette näe syytä mennä naimisiin, toiset ei näe mitään syytä hankkia "kihla"sormuksia, jos ei ei ole menossa naimisiin. Toiset ajattelee, että kun on sovittu naimisiin menosta = kihlaus. Toki nykypäivänä luulisi, monen jo huomanneet, että tätä tämmöistä "kihlautumistakin" on. Aika yleistähän se on. Joten ei kannata vetä mitään johtopäätöksiä siitä, jos näkee jollain sormuksen vasemmassa nimettömässä. Tai jopa joku itse ilmoittaa menneensä kihloihin. Itse en ainakaan vedä.
Itse ainakin tunnen useita pareja, jotka ei ole naimisissa eivätkä varmaan menekään. Ja lapsiakin on. Sitten on niitä, jotka menevät myöhemmin naimisiin, mutta sitä ennen tekevät jo lapsia. Näitä ehkä on enemmän, kuin niitä jotka ei koskaan mene naimisiin. Lapsettomia pariskuntiakin tunnen useita. Työkavereistanikin neljällä (ja työpaikka on pieni!) ei ole lapsia, eikä tule. Tosin syytä en tiedä miksi ei ole. Eivätkö ole halunneet vai saaneet.
Tilastokeskuksen tilaston mukaan v. 2009 avopareja, joilla on lapsia oli: 116 797 ja aviopari joilla lapsia: 448 897. Mutta tarkemmin kuvaa varmaan antaisi tilasto ovatko lapset syntyneet avioliitossa?
Avopari, ei lapsia = 193 894 ja Aviopari, ei lapsia: 509 916. Mutta kuinka moni heistä saa lapsia myöhemmin tai avopareista menee naimisiin... En osaa oikein tulkita tilastoja, että mitä näistä voi päätellä.
Mulle on aivan sama onko joku naimisissa vai ei, mutta toisia (varsinkin niitä, jotka on juuri menneet itse naimisiin) se tuntuu kovasti kiinnostavan. Ja kyselevät, koska menette ja tyrkyttävät omaa tapaansa. Sama juttu lasten kanssa.
Nykyään on kuitenkin aika hyväksyttäävää ja ymmärrettää, että joku ei mene naimisiin. Toisin kuin ennen. Että aika helpolla sitä loppujen lopuksi pääsee.
Mekään emme ole liitossa, mutta tiiviisti yhdessä. Viime aikoina tosin olen miettinyt mahdollisuutta avioliittosta. Jos ei muuten, niin turvataksemme oikeuden toisiimme myös virkapuolella. Jotta molemmilla olisi oikeus päättää esim. siitä mihin toinen haudetaan ja saada oikeaa tunnustusta puolisona ja perheenä myös muissa tilanteissa elämän varrella.
Ymmärrän siis nykyään jo sen, miksi ihmiset pitää avoliittoa järjettömänä. Vaikka itse pidänkin avioliitton henkistä statusta suorastaan huonona vitsinä. Eli jos menisin naimisiin, tekisin sen mielummin salaa ja siitä numeroa tekemättä. Ja uskon että mieheni on samaa mieltä asiasta.
Eihän eläimetkään usko/tiedä/osaa yhteiselämän laillistamiseta ja silti useat lajit ovat uskollisia partnerilleen koko elämän. Myöskään ennenvanhaan ei menty vihille. Siinä vain löydettiin pertneri (olkikasakulta) ja elettiin samassa olkikasassa, tehtiin lapsia joita ei kastettu ennekuin oli saatu vähintään puoli tusina aikaiseksi. Sitten kun joku kuoli, kutsuttiin pastori hautajaisiin ja samalla hoidettiin muutkin viralliset hommat kuten lasten kastamiset ja pappi julisti isän ja äidin virallisesti pariksi.
Joten on nykyaikaista mennä naimisiin jos on päättänyt olla saman puolison kanssa.
Näinäpäivinä ihmiset ohimennen kysäisevät että milloinkas te? Varsinkin jos ilmoitatte siitä niinkin näyttävästi kuin sormuksilla. Usko kuitenkin että hmiset eivät välitää tiiman tippaa oletteko laillistaneet liittonne vai ette. Te yksinkertaisesti ette ole niin tärkeitä kenenkään elämässä että he todella välittäisivät teidä laillisesta siviilisäädystä. Mitö tahaansa vastaattekin, ihimest ajattelevat vastaustanne noin 10 sekunttia ja sitten "delete".
Joten tehkää ja sanokaa aivan mitä haluatte, kukaan ei siitä todellakaan piittaa hiuskarvan vertaa olitte te toisillenne olkikasakultia vai laillinen aviopari.
" ja silti useat lajit ovat uskollisia partnerilleen koko elämän."
Homman juju onkin mielestäni se, että jos ei ole eikä pysty olemaan uskollinen toiselle niin pelkästään avioon menemällä asia ei muut simpsalapim muuksi. Vaan mennään siksi naimisiin, koska halutaan olla uskollisia jne. Eli koska suhde on kehittynyt tiettyyn pisteeseen ja on jo olemassa tietyt tunteet ja muut niin avioliitto tuntuu luonnolliselta. Avioliitto on merkki jostain. Eikä niin, että erityisesti halutaan muuttaa jotain. Halutaan muutta uskottomuus uskollisuudeksi tms. Jos koko avioliittoa ei olisi keksitty, kaipaisiko sitä kukaan...
Tuosta olisin eri mieltä, jotkut ihmiset kyllä piittaa ja ajattelee erilailla pariskunnasta sen perusteella, että ovatko he naimisissa vai ei. Itse en niin tee. Koska vaikea tietää millainen esim. avioliitto tai avoliitto on jne. Mutta tuskin asialla ihan hirmuinen merkitys on, että onko naapuri, työkaveri, ystävä, sukulainen... naimisissa vai ei.
ollut avoliitossa ja kihloissa ja ei mitään tarvetta naimisiin ja yksi lapsi jo voiton puolella eli 16v.
Se on ihan henkilöistä kiinni pitääkö naimisiin mennä koska meilläkin asunnot yhdessä omistetaan ja maksetaán myös. Lapsemme perii vanhempansa ja meillä niin fiksu lapsi ettei tule vanhepanakaan mitään ongelmia. Testamentilla voi suoja avolesken asumisoikeuden yhteisessä asunnossa ja niin edelleen.
Eipä liitolla taida olla paljon merkitystä kuin omaisuuden järjestelyissä? Tai siinä tapauksessa, että toinen poistuu maailmasta aiemmin. Kaikki on tietysti järjestelykysymyksiä, mutta liitossa se menee vaivattomammin ilman kikkailuja?
Totuus on kuitenkin se, että leipä se elättää oli liitossa tai ei!
Itsellä on vähän semmoinen tunne takaraivossa, että jos tässä nyt astelisi vihille, niin tekisin sen vain muiden tahdosta. Sitten koko liitto olisikin kulissia. Onko sekään oikein, no ei ole. Ei minulla vaan jostain syystä ole niin sitoutunutta tunnetta, että tahtoisin naimisiin. Nyt joku tietenkin käsittää asian niin, että olen ns. "huit'hapeli" joka ei sitoudu lainkaan suhteeseen. Sitoudumpas. Rakastan puolisoani ja hän on minulle tärkeä, johan nämä seitsemän vuotta sen sanelevat. Niin minä kuin puolisonikaan emme vain näe syytä mennä naimisiin.
Tunnen minäkin pariskuntia, jotka eivät ole naimisissa, mutta heillä on lapsia ja oma koti jne. jne. Ovessa vain lukee kaksi nimeä, mutta so what. Ei niillä naimakaupoilla rikastumaan pääse.
Mitä tarkoitat tuolla, että "Sitten koko liitto olisikin kulissia."
Mitä mielestäsi avioliittoon kuuluu mitä sinun mielestäsi puuttuisi ja siten koko juttu olisi valhetta, kulissia? Mä en oikein ymmärrä tuota kulissihommaa laisinkaan. Avioliitothan on kaikki erilaisia. Milloin se on kulissia? (lavastusta? vai mitä se nyt sitten tarkoittaakaan?)
Ymmärtäisin, että usein tuota "kulissi" käytetään yhteydessä missä oikeasti asiat on huonosti. Kulisseilla halutaan antaa muille toisenlainen mielikuva, mielikuva joka ei vastaa todellisuutta. On esim. suuria velkoja ja pihassa kuitenkin kallis auto ym. näkyviä juttuja (kalliita matkoja, vaatteita yms.). Olisiko teidän avioliitossa asiat huonosti? Avioliitto sinänsähän ei juuri mitään muuta? Vai onko yhteiselonne jo nyt kulissia?
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että kun teillä ei ole mitään tarvetta naimisiin. Niin mikä oli se tarve, että halusitte mennä "kihloihin"? Miksi "kihlat" on parempi ratkaisu kuin avioliitto? Ja miksi pelkkä avoliitto ilman sormuksia (Vai onko teillä sormukset? Vai mitä tuo mainitsemasi kihlaus tarkoittaa? Kihlaus kohdallanne ei ainakaan tarkoita että olisitte sopineet avioliitosta, jos ette kerta siihen koe tarvetta?)
Jäi hieman kesken:
Ja miksi pelkkä avoliitto ilman sormuksia ei käy? Vaan avoliitto/kihlat on parempi juttu.
avio- ja avoliiton erohan on juridinen. Tunnepuolen asianahan liitto voi olla ihana tai yhtä helvettiä, oli se sitten avot ai avio. Toki avoliitossakin voi hoitaa asumis ja perintöasiat testamentilla. Tämä vaan pitäisi muistaa tehdä ajoissa. valitettavasti monelta unohtuu
no hei, olen ollut viimeiset 17 vuotta avoliitossa ja elämä ei ole muuttunut siitä sen kummemmaksi. enkä usko että olisi vaikka olisi ollut avioliitossa. olen jostakin muusta repinyt elämän hauskuudet.
Mitä taloudellista sekä käytännön hyötyä avioliitosta on?