Tässä on meidän tarina.
Tavattiin yli neljä vuotta sitten,lukion ekalla luokalla.i. Ensimmäiset pari vuotta oltiin melkein joka päivä yhdessä ja kaikki mitä tehtiin, niin piti tehdä yhdessä. Siinä vähän molempien kaverisuhteetkin kärsi. Alettiin siis seurustelemaan 16-vuotiaina ja molemmille suhde oli ensimmäinen.Vietimme päivät pitkät toistemme luona ja "Jussi" tuli tosi hienosti juttuun mun perheen kanssa.. Niinkun äiti sanoi, hänestä tuntui, että Jussi oli osa perhettä. Elämä oli kaikinpuolin ihanaa, vaikka ei sitä silloin tajunnut, että miten hyvä hän minulle oli ja miten hirveesti otti mua aina huomioon, ihan kaikessa. nyt muistelen, niin silloin se lähinnä ehkä hieman ahdisti ja ärsyttikin.
Koettiin ihan kaikenlaista, käytiin molempien perheiden kanssa lomamatkoilla ja parilla kaupunkilomalla kahdestaankin. Kun olimme Amsterdamissa hän pyysi minua kihloihin, mutta en todellakaan ollut valmis mihinkään sen vakavampaan. Pidin häntä aikalailla itsestäänselvyytenä. Kolmantena vuonna Jussi lähti inttiin ja mä lähdin Au pairiksi englantiin. puhuttiin puhelimessa paljon, kun oltiin erossa ja jussi muistutteli mua siitä, miten hän haluaa olla mun kanssa loppuelämänsä ja perustaa lopulta perheen jne. Se neljän kuukauden ero teki meille tosi hyvää ja kaikki oli todella hyvin kun tulin takaisin ja alettiinkin kattoa omaa kämppää!
Vuoden 2009 syksyllä, intin päättyessä, Jussi lähti kavereidensa kanssa kreikkaan lomalle. Jotenki sen matkan jälkeen kaikki vähän muuttui.. hän alkoi puhumaan, että miten siistiä oli vaan olla kavereiden kanssa lomalla eikä tehdä mitään töitä jne. ja huomasin, etten mäkään kiinnostanut enää niin paljon kun ennen. jos soitin ja kysyin, että missä olet jne. niin vastaukseksi saatto tulla, että "tarviiks meidän nyt koko ajan tietää missä toinen on?". hän alko myös viihtymään baarissa melkein joka viikonloppu. mulle tuli hätä. me lähdettiin myös sinä syksynä mun perheen kanssa lomamatkalle ja oli tosi kivaa, ei mitään ongelmia. kun tultiin sieltä takaisin, muutettii yhteiseen kämppään Lauttasaareen. siinä tuli sitten joulu, joka oli sekin aivan ihana. oltiin vietetty jo 4 joulua yhdessä, ensin käytiin hänen perheensä luona syömässä ja sitten tultiin mun porukoille. Syötiin, avattiin lahjat (toistemme lahjoihin panostettiin aina ihan hirveästi) ja sitten vähän ryypiskeltiin ja pelattiin lautapelejä mun veljien kanssa.
Joulun jälkeen oli aika kylmää.. riideltiin aika paljon ja jussi alko tosissaan viettää melkein kaikki viikonloput baarissa. hän ei ymmärtänyt minkä takia, mulla oli joku ongelma siinä. kyllä mulla kävi mielessä kaikki pettämiset sun muut, mutta lähinnä alkoi tuntumaan, että mulla ei ollut enää mitään väliä... mutta jussi otti sen sillä tavalla, etten antanut hänen mennä niinkuin haluaa.sen kaveritkin on kaikki sinkkuja ja hirveen meneviä. kaverit on aina ollu hirveen tärkeitä jussille, eikä siinä mitään, mutta lopulta niistä tuli kyllä tärkeempiä kuin mä.
Joku ilta mulle tuli hirveen hassu fiilis ja soitin jussille kun olin yksin kotona ja jankkasin tietäväni, että hän on pettänyt minua,vaikka se ei ollut totta. hän kielsi pitkään ja lopulta sanoi "mut en mä haluu menettää sua." sitten selvisi, että hän oli pannut jotain muijaa ruotsinlaivalla pari kk sitten. suljin puhelimen ja laitoin viestin, etten haluu enää koskaan kuulla hänestä mitään. se koko yö oli yhtä helvettiä, mun teki mieli soittaa jussille, koska halusin, että hän sanoisi että ei se ole totta, et kaikki olis hyvin. seuraavasta päivästä lähtien alkoi tulla viestejä päivittäin, pyysi anteeksi ja toivo ettei olisi mokannut ja mitä kaikkea, en edes muista. sain myös kirjeitä, jotka oli pelkkää anteekspyyntöä ja hän toivo myös sitä, että edes joskus tulevaisuudessa voisin antaa anteeksi ja hän näyttäisi miten olisi ylpeä, että olisin hänen tyttöystävä. en kuitenkaan antanut anteeksi.
parin viikon päästä tästä lähdin thaimaahan kaverini kanssa pariksi viikoksi lomailemaan.tullessani sieltä lähti jussi espanjaan pelimatkalle 2 viikoksi, joten olimme kuukauden näkemättä toisiamme.jussi soitti thaimaahan muutaman kerran miten ikävä hänellä on ja laittoi myös facebookissa viestejä.tulin takasin thaimaasta kun minulle iski hirveä ikävä. muutamaan päivään ei jussista kuulunut mitään,ja vaikka en häntä takaisin halunnutkaan,tuli se lapsellinen huomionkaipuu.soitin yksi ilta jussille ja hän vastasi humalassa,en sitten jaksanut edes sanoa mitään.puhelin lopuksi linja jäi auki ja kuulin miten hän haukku mua huoraksi kavereilleen ja haluansa eroon musta.kaverit huutelivat,että et sä tarkota tota joten lopeta toi.oli pakko sulkea kun tuntui niin pahalta. puhelun aikana hän myös mainitsi jostain tytöstä jonka kanssa oli vaihtanut numeroita.seuraavana päivänä tuli pitkä anteeksipyyntö viesti ettei todellakaan tarkottanut mitään ja oli niin kännissä vaikka ei se ole syy.että semmosta!
jatkan tästä uudelle sivulle>
Tavattiin yli neljä vuotta sitten,lukion ekalla luokalla.i. Ensimmäiset pari vuotta oltiin melkein joka päivä yhdessä ja kaikki mitä tehtiin, niin piti tehdä yhdessä. Siinä vähän molempien kaverisuhteetkin kärsi. Alettiin siis seurustelemaan 16-vuotiaina ja molemmille suhde oli ensimmäinen.Vietimme päivät pitkät toistemme luona ja "Jussi" tuli tosi hienosti juttuun mun perheen kanssa.. Niinkun äiti sanoi, hänestä tuntui, että Jussi oli osa perhettä. Elämä oli kaikinpuolin ihanaa, vaikka ei sitä silloin tajunnut, että miten hyvä hän minulle oli ja miten hirveesti otti mua aina huomioon, ihan kaikessa. nyt muistelen, niin silloin se lähinnä ehkä hieman ahdisti ja ärsyttikin.
Koettiin ihan kaikenlaista, käytiin molempien perheiden kanssa lomamatkoilla ja parilla kaupunkilomalla kahdestaankin. Kun olimme Amsterdamissa hän pyysi minua kihloihin, mutta en todellakaan ollut valmis mihinkään sen vakavampaan. Pidin häntä aikalailla itsestäänselvyytenä. Kolmantena vuonna Jussi lähti inttiin ja mä lähdin Au pairiksi englantiin. puhuttiin puhelimessa paljon, kun oltiin erossa ja jussi muistutteli mua siitä, miten hän haluaa olla mun kanssa loppuelämänsä ja perustaa lopulta perheen jne. Se neljän kuukauden ero teki meille tosi hyvää ja kaikki oli todella hyvin kun tulin takaisin ja alettiinkin kattoa omaa kämppää!
Vuoden 2009 syksyllä, intin päättyessä, Jussi lähti kavereidensa kanssa kreikkaan lomalle. Jotenki sen matkan jälkeen kaikki vähän muuttui.. hän alkoi puhumaan, että miten siistiä oli vaan olla kavereiden kanssa lomalla eikä tehdä mitään töitä jne. ja huomasin, etten mäkään kiinnostanut enää niin paljon kun ennen. jos soitin ja kysyin, että missä olet jne. niin vastaukseksi saatto tulla, että "tarviiks meidän nyt koko ajan tietää missä toinen on?". hän alko myös viihtymään baarissa melkein joka viikonloppu. mulle tuli hätä. me lähdettiin myös sinä syksynä mun perheen kanssa lomamatkalle ja oli tosi kivaa, ei mitään ongelmia. kun tultiin sieltä takaisin, muutettii yhteiseen kämppään Lauttasaareen. siinä tuli sitten joulu, joka oli sekin aivan ihana. oltiin vietetty jo 4 joulua yhdessä, ensin käytiin hänen perheensä luona syömässä ja sitten tultiin mun porukoille. Syötiin, avattiin lahjat (toistemme lahjoihin panostettiin aina ihan hirveästi) ja sitten vähän ryypiskeltiin ja pelattiin lautapelejä mun veljien kanssa.
Joulun jälkeen oli aika kylmää.. riideltiin aika paljon ja jussi alko tosissaan viettää melkein kaikki viikonloput baarissa. hän ei ymmärtänyt minkä takia, mulla oli joku ongelma siinä. kyllä mulla kävi mielessä kaikki pettämiset sun muut, mutta lähinnä alkoi tuntumaan, että mulla ei ollut enää mitään väliä... mutta jussi otti sen sillä tavalla, etten antanut hänen mennä niinkuin haluaa.sen kaveritkin on kaikki sinkkuja ja hirveen meneviä. kaverit on aina ollu hirveen tärkeitä jussille, eikä siinä mitään, mutta lopulta niistä tuli kyllä tärkeempiä kuin mä.
Joku ilta mulle tuli hirveen hassu fiilis ja soitin jussille kun olin yksin kotona ja jankkasin tietäväni, että hän on pettänyt minua,vaikka se ei ollut totta. hän kielsi pitkään ja lopulta sanoi "mut en mä haluu menettää sua." sitten selvisi, että hän oli pannut jotain muijaa ruotsinlaivalla pari kk sitten. suljin puhelimen ja laitoin viestin, etten haluu enää koskaan kuulla hänestä mitään. se koko yö oli yhtä helvettiä, mun teki mieli soittaa jussille, koska halusin, että hän sanoisi että ei se ole totta, et kaikki olis hyvin. seuraavasta päivästä lähtien alkoi tulla viestejä päivittäin, pyysi anteeksi ja toivo ettei olisi mokannut ja mitä kaikkea, en edes muista. sain myös kirjeitä, jotka oli pelkkää anteekspyyntöä ja hän toivo myös sitä, että edes joskus tulevaisuudessa voisin antaa anteeksi ja hän näyttäisi miten olisi ylpeä, että olisin hänen tyttöystävä. en kuitenkaan antanut anteeksi.
parin viikon päästä tästä lähdin thaimaahan kaverini kanssa pariksi viikoksi lomailemaan.tullessani sieltä lähti jussi espanjaan pelimatkalle 2 viikoksi, joten olimme kuukauden näkemättä toisiamme.jussi soitti thaimaahan muutaman kerran miten ikävä hänellä on ja laittoi myös facebookissa viestejä.tulin takasin thaimaasta kun minulle iski hirveä ikävä. muutamaan päivään ei jussista kuulunut mitään,ja vaikka en häntä takaisin halunnutkaan,tuli se lapsellinen huomionkaipuu.soitin yksi ilta jussille ja hän vastasi humalassa,en sitten jaksanut edes sanoa mitään.puhelin lopuksi linja jäi auki ja kuulin miten hän haukku mua huoraksi kavereilleen ja haluansa eroon musta.kaverit huutelivat,että et sä tarkota tota joten lopeta toi.oli pakko sulkea kun tuntui niin pahalta. puhelun aikana hän myös mainitsi jostain tytöstä jonka kanssa oli vaihtanut numeroita.seuraavana päivänä tuli pitkä anteeksipyyntö viesti ettei todellakaan tarkottanut mitään ja oli niin kännissä vaikka ei se ole syy.että semmosta!
jatkan tästä uudelle sivulle>
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun jussi tuli suomeen niin näimme melkein heti.oli selvää ettei hän edes halunnut mua enää takasin. tekstaili ja soitteli sen espanjarakkaan kanssa,joka oli kylläkin suomalainen ja nopee paljastu että hän on muuttamassa nyt suomeen takaisin.olin suoraan sanottuna aivan paskana. en ollut mielestäni tehnyt yhtään mitään ansaitakseni tällästä.muutin samana päivänä pois meidän asunnosta kun tämä tyttö oli tulossa suomeen.jussi oli sanonut että hänen yksi hyvä kaverinsa muuttaisi mun tilalle siihen,mut epäilin vähän.. kun oli muuttopäivä ja lähdin kamojeni kanssa otti jussi musta kiinni ja alkoi itkemään ihan hillittömästi, ei meinannut millään päästää irti.oven paiskatessani kiinni alkoi heti tulemaan viestiä ja puheluita, koko ajan. pitkiä viestejä miten en koskaan poistu hänen sydämestään jne jne.siitä se jatkui sitten muutaman viikon, näitä viestejä ja soittoja tuli koko ajan. pyysi anteeksi ja saatiin kerrankin puhuttua vähän kunnolla. yhdessä puhelussa hän meni ihan hiljaiseksi ja sanoi, että pitäis varmaan kertoa yks juttu. se juttu oli se, että hän oli luvannut auttaa tätä espanjatyttöä, ja ottaa hänet asumaan MEIDÄN KÄMPPÄÄN kunnes hän löytää oman. hän myös kertoi miten tyttö oli arvannut, ettei jussi ollutkaan enää niin kiinnostunut hänestä,ja kuulemma oli sen sanonut tälle tytölle,heti hänen tultua suomeen kyllä se oli silti jo selvää et mitään tällästä ei voinut enää korjata. kauan hän jaksoi mun perässä juosta, mut en vaan voinut antaa anteeksi.olisin halunnut olla jussin kanssa enemmän kuin mitään, mut en vaan pystynyt. en todellakaan ollut ansainnut mitään tälläistä...kun yritin syytä kysyä,että oli kivaa, että joku osoitti kiinnostusta ja tuntui että hän vaan halusi olla vapaa ja tehdä mitä haluaa.
nyt erosta on puoli vuotta, kuitenkin vasta nyt kesäkuussa muutin tuosta asunnosta.parempii hetkii on ollut mut en mä oo päässy mitenkään yli hänestä, se on ainoo ihminen kenen kanssa haluisin olla.ollaan sovittu,ettei pidetä yhteyttä,koska vaikka hän puhuu ystävällisesti,mä en vaan pysty olee enää ystävällinen vaikka haluisin. joskus lähetin pari känniviestiä,että voisi tulla käymään mun uudessa kämpässä ja sen jälkeen hän soitti pari päivää ties kuinka monta kertaa mut en halunnutkaan enää vastata.mä en jaksa kuunnella enää,että nyt vaan jatkat elämää pää pystyssä!tai muitakin kaloja on meressä,tuolla on joku joka odottaa sua!EN JAKSA.aivan vitun sama. mietin koko ajan vaan keinoja, miten voisin antaa hänelle anteeksi kaikki nämä, vaikka se tuntuu toivottomalta.aattelen koko ajan, että ehkä joskus parin vuoden päästä kun hän on kasvanut vähän,voitais taas olla yhdessä.en haluu ajatella näin.haluun vaan päästä yli ja unohtaa koko tyypin ja todeta,ettei mulla oo enää mitään tunteita häntä kohtaan.mä oon ihan helvetin katkera kaikesta,enkä jaksa herätä jokaseen aamuun miettien häntä ja ollaankohan me vielä joskus yhdessä ja pystynköhän joskus antaa anteeksi.enkä jaksa itkeä miettien, että tulee eka joulu pitkään aikaan jota en vietä hänen kanssaan. enkä miettiä,että miten hän ei enää välittänyt ja mä välitin.
oon puhunut paljon mun ystäville ja ne on jaksanut kuunnella hienosti.mut en jaksaisi toistaa näitä samoja tuntemuksia joita mulla pyörii päässä päivästä toiseen.oli kai sitten pakko siirtyä näihin nettiforumeihin.mitkä fiilikset teille jäi tästä?ja niitä vastauksia en halua, että hän on kusipää ja nyt vaan jatkat eteenpäin.tiedän sen helvetin hyvin millanen kusipää hän on,mutta tiedän myös,että aina hän ei se ollut,vaan sellaiseksi hän muuttui.
parisuhdesekoiluja. Sitä tuo on.
mutta jokaisen on ne koettava ja tunteet on silti aitoja ja ehkä tsiljoona kertaa isompia juuri tossa iässä.
Mä kerron aloittajalle pari lohdutuksen sanaa:
Ero satuttaa molempia - tiedän:olen ollut molemmilla puolilla myös pettänyt.
Nuorena suhteet ovat usein tiiviitä ja mukana koko perhe ja eroaminen sattuu siksikin extrapaljon koska tuntuu että on menettänyt myös osan perheestä. Juttele sun ystäville kaikista sun tunteista ettet mee ihan jäähän, se auttaa menemään eteenpäin. Ei mikään (mä en tietysti voi tätä tietää) voi olla mahdotonta myöskään se että sä rakastut jhk uuteen mieheen mutta huomaatkin että Jussisi oli sinulle "se oikea" tai että sinä löydät uuden rakkauden ja sinulla on ihanaa kun taas Jussista tulee narkkari ja surkimus. Älä siis katkeroidu vaan nosta pää pystyyn ja ole onnellinen että sinulla on kivoja kokemuksia ja kelpaat miehille varmasti jatkossakin, osaat seurustella jne..
Kumpa elämässä ei tarvitsisi kokea kaikkea ikävää mutta niin ei ole. Kumpa me olisimme virheettömi mutta emme ole. Henkilökohtainen mielipiteeni on että käsityksenne parisuhteesta ovat kovin erilaiset. Jussisi halusi omistaa naisen, että hänellä olisi kiva ja mukava tyttöystävä, uskottu jota hän kuitenkin itse vapaudenhaluissaan satutti pettämällä. Sinä puolestaan kaipaat jotain muuta kuten uskollisuutta ja luottamusta, oikeaa rakkautta. En sinuna enää uskoisi Jussin satuihin vaikka tietysti tekemisisssä saatatte ollakin.
Aloitte hyvin nuorina seurustelemaan noin tiiviisti. Teininä aloitetuissa suhteissa on aina se riski, että toinen haluaa jossain vaiheessa vapautta ja kokeilla siipiään myös muiden kanssa. Ihminen kasvaa ja muuttuu koko ajan eikä välttämättä enää halua samoja asioita 20-vuotiaana kuin 16-vuotiaana.
Tuon ikäiset pojat ovat harmittavan harvoin kypsiä tunne-elämältään ja oppivat usein kantapään kautta. Niinpä poikaystäväsi itsekkäällä tavalla halusi elää kuin sinkku, mutta silti säilyttää tutun turvallisen tyttöystävän. Eikä siitä seurannut kuin ongelmia ja sinun menettäminen.
On ikävää, että tulit näin nuorena pahasti petetyksi. Toipumiseen menee varmasti vielä aikaa. Mutta sekin on varmaa, että selviät siitä. Kunhan vain annat itsellesi riittävästi aikaa. Ota etäisyyttä tähän Jussiin, vaihda vaikka puhelinnumeroa, poista Facebook-kavereista...ihan mitä vaan... jotta saat hänen yhteydenottonsa loppumaan. Pysy erossa hänestä ainakin niin kauan kunnes hänen ajattelu ei tunnu enää niin pahalta.
Lähinnä olisin huolissani hukkaanheitetyistä lukiovuosista enemmän, kuin tuommoisesta jätkäidiootista... Ethän sä ole edes oppinu kirjottamaan siellä viisauden tyyssijassa!
Nuorena pitää kokea nuo ikuisen rakkauden tunnustukset jotka sitten katoaa ajan kanssa...menepäs nauttimaan elämästäsi ja älä missään nimessä heti ala vakavasti seuruistelemaan ekan sänkykumppanin kanssa,,,aika näyttää että saat oma kultasi jonka kanssa sitten suunnittelet yhteistä tulevaisuutta! Olitte liian nuoria leikkimään kotia...