Taas saman kysymyksen edessä: Olen tapaillut tässä kuukauden päivät erästä ihmistä,miellyttää minun silmääni ja on luonteeltaan ihan kiva.Jotain kuitenkin puuttuu...Kun tulee aina mietittyä pitemmälle tulevaisuuteen,olen todennut,että ei tämä varmaan (ehkä) tule toimimaan.Olen tehnyt saman virheen useasti,että aloittanut suhteen jonkun IHAN KIVAN kanssa ja suhde on sitten kurahtanut omiin töppäyksiini.Tiedän,että en tee oikein näille ihanille ihmisille,kun heidän tunteillaan näin pelleilen,tai miksi sitä nyt sanoisi,koska en tahallani loukkaa ketään,enemmänkin ehkä ajattelemattomuudestani.En miellä itseäni ihmiseksi,joka ei osaisi olla yksin,joten tuskin siitä on kyse.Ajanvietettäkö? Haluaisinkin tietää,oletteko te,ihmiset,aloittaneet suhdetta jonkun kanssa joka on "ihan kiva",muttei ihan täysin sitten nappaa ja voiko se toimia?
"Ihan kiva"
weera87
1361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mielestä alkuun ei voi muuta tietää/tunteakaan, kuin että joko toinen on "ihan kiva" tai sitten ei. En uskokaan mihinkään rakastumisiin ensisilmäyksellä. Olen paremmin tutustuttuani joskus rakastunut kuolettavasti "ihan kivaan", ja myös joutunut noihin tilanteisiin, joissa "ihan kiva" on sitten pysynytkin vain ihan kivana ja juttu on hiljalleen lakannut kiinnostamasta. Miksei saisi pitää hauskaa ja hakea ihmissuhteista ajanvietettä? Ei kannata miettiä liikaa vaan tutustua ennakkoluulottomasti ihmisiin! =)