Tässä pieni avautuminen:
Mua VITUTTAA yli kaiken narkkarit ja juopot!Se saatanan saamattomuus ja itsekeskeisyys!Mitään ei viittitä tehä ja silti kaikki pitäis olla valmiina naaman eessä!Varastetaan muilta ja hajotetaan paikkoja ja ollaan ilkeitä!Oikeesti mä niin vihaan kaikkia nistejä ja juoppoja!
Mun oli pakko saaha tää jonnekki pihalle, koska oikeassa elämässä teen vapaaehtoistyötä alkoholistien avuks, mun ex on juoppo ja monia kavereita on juoppoja ja narkkeja ja mua vituttaa niitten käytös yli kaiken, mut esitän kilttiä ja avuliasta ja ymmärtäväistä. Oikeesti mä vihaan niitten itsekeskeisyyttä ja ajattelemattomuutta ja saamattomuutta!!Vittu!!
Kiitos ja anteeks!
Mua VITUTTAA yli kaiken narkkarit ja juopot!Se saatanan saamattomuus ja itsekeskeisyys!Mitään ei viittitä tehä ja silti kaikki pitäis olla valmiina naaman eessä!Varastetaan muilta ja hajotetaan paikkoja ja ollaan ilkeitä!Oikeesti mä niin vihaan kaikkia nistejä ja juoppoja!
Mun oli pakko saaha tää jonnekki pihalle, koska oikeassa elämässä teen vapaaehtoistyötä alkoholistien avuks, mun ex on juoppo ja monia kavereita on juoppoja ja narkkeja ja mua vituttaa niitten käytös yli kaiken, mut esitän kilttiä ja avuliasta ja ymmärtäväistä. Oikeesti mä vihaan niitten itsekeskeisyyttä ja ajattelemattomuutta ja saamattomuutta!!Vittu!!
Kiitos ja anteeks!
Vastaukset 13
Vanhimmat
mopomiehet???
pitäsköhän sun ennemmin miettiä miksi teet vapaaehtoistyötä sellaisen asian eteen, jota vihaat aivan helvetisti? Että miten olet päätynyt juuri tuohon puuhaan ja miksi se tuottaa sinulle niin pirusti pahaa oloa?
Juu ei mitään, saa täällä käydä kiljumassa turhautumisensa ilmoille, ei kai täällä kauhiast pal muuta tehdäkään.
Olen niin tottunut suhteisiin joissa minä
-maksan elämisen
-huolehdin kodista, vaatteista, ruuasta
-valehtelen miehen puolesta
-huolehdin miehen normiasiat (laput työkkäriin ym ym)
-ym sellasta
etten osaa oikeen enää olla miehen kans joka ois normaali ja huolehtis ite itestään. Ja tuohon vapaaehtoistyöhönki oon jämähtäny, koska yritän olla ns. parempi ihminen.
Vaan minä voin muuttaa tän kaiken mut on vaikea alkaa välittää itestään ja keskittyä itteensä ku oon nii tottunu huolehtimaan muista veltoista tapauksita jotka ei saa mitn aikaa!Ja mua pelottaa alkaa elämään vaan itelleni.Helpottaa jo nyt ku on saanu purkaa vittuuntuneisuuttaan!!
Olet ensin hyvä itelles, ni sitten voi olla aidosti ja vapautuneesti hyvä muillekin, jos niin haluaa. Se, ettei osaa elää (täysillä/ensisijaisesti/aidosti/jne) itelleen, on omanlaistansa riippuvuutta jostakin. Toisten kautta elämistä, olemalla parempi ihminen, muille, muiden mielestä... Siksi sitä tossa kysymyksellä halusinkin sinun pohtivan, että kuinka olet nykytilanteeseesi päätynyt, mikä on sinun mielestäsi sinulle parasta ja tekee sinusta paremman ihmisen itsellesi... Kuten itse sanoit, vain sinä voit sen muuttaa...
Hyvä jos helpottaa, paljon huonompiakin tapoja olisi vihan purkamiseen tarjolla :)
Ja vielä tääki mua vituttaa juopoissa!!!!!!!!!!!Ne on niin saatanan huonoja sängyssä!!itsekeskeistä jyystämistä eikä mitn naisen tyydyttämisestä tietoakaan!!!!!!!!!!!!!!!!
Kiitos :)
Mä oon aina tottunu tekemään asioita muitten takia ja varomaan ilmasemasta sitä mitä oikeasti haluan. Mun elämässä on ollu koko aikaa joku, jonka mun on pitäny asettaa itteni eelle. Nyt oon ekaa kertaa omillani niin, että voin tehdä mitä haluan mut en jotenki osaa. Lapsena mun sisko oli ihminen, jota mun piti hoitaa ja pelätä sitä, koska se oli nii agressiivinen. Sen jälkeen tuli 2 miestä, jotka molemmat oli riippuvaisia ja eivät pärjänneet elämässä vaan heitä piti auttaa. Mä oon kyllästyny olemaan muitten ihmisten loanheitto sanko ja ettei kukaan näistä mainitsemistani 3 ihmisestä oo koskaan ees kiittäny mua tai pyytäny anteeks. Mä tunnen jotenki ihan älyttömän huonoa omaatuntoa jo siitä et mä aattelen lopettavani sen vapaaehtoistyön tai et tekisin jotain mitä ite haluan. Enkä mä voi katkasta välejä mun siskoonkaan vaikka pelkään sitä kuollakseni vieläkin. Ehkä siitä et mä en pysty tekemään mitään mistä oikeesti tykkään ilman huonoa omaatuntoa johtuu mun viha juoppoja ja nistejä kohtaan.
Useimmissa meissä on samaa ongelmaa jossain elämän vaiheessa, enemmän tai vähemmän. Teet hyvää itsesi kustannuksella ja tunnet tekeväsi oikein, mutta jokin vtuttaa... Et tee ja tunnet syyllisyyttä... Hankalaa, mutta se syyllisyys tuonkaltaisessa yhteydessä tulee usein ulkopuolelta, siitä mitä itse kokee (kuvittelee) toisten itseltä odottavan, kuitenkin siten että uhraat itseäsi, asetat muut edellesi, kuvitteellisissa odotuksissa, ehkä. Muiden odotukset... no saahan sitä odottaa... Ja harvemmin aivan oikeasti kuitenkaan odotetaan, etenkään jos ääneen sanoo, että minä aion/haluan/päätin tehdä/olla tekemättä xx ja yy, mitäs siitä ajattelette jne.
Olen hiukan huono neuvomaan, mutta näillä puhein kuulostaisi mielestäni hyvältä, jos ottaisit etäisyyttä tuohon vapaaehtoistyöhösi. Kerrot aikeesi ja sanot tarvitsevasi nyt aikaa itsellesi tms. Otat sitten sen ajan itsellesi ja samalla tutkailet tuntemuksiasi ja mielitekojasi, mitä itsellesi haluaisit, mikä tuottaisi sinulle hyvää.
Etäisyyden hiljalleen toteutuessa tarkastelisit tekemääsi työtä matkan päästä olematta siinä kiinni, se muuttaa kyllä silloin muotoaan ja saa uusia piirteitä, sävyjä, näkyy ehkä aidompana suhteessa sinuun. Ja yhtälailla opettelet sanomaan ei, etenkin kun sinulta pyydetään palvelusta. Et sano heti kyllä tai ei, vaan lupaat palata pian asiaan ja otat sillä välin itsellesi aikaa miettiä haluatko vaiko et halua tehdä tuota pyydetyä palvelusta.
Lukaise myös omalla ajallasi de Mellon Havahtuminen, se sivuaa tätäkin asiaa yhdestä vinkkelistä, joskin toki vastuu on lukijalla, oma ajattelu on suotavaa, kukaan muu ei elä sinun elämääsi...
Näillä mennään, öitä ja jatkoja :)
tiedän erittäin avuttomiakin ihmisiä jotka on samassa kusessa kuin sä eli hoitaa alkkismiehensä asioita ja pitää sen just ja just normina kadunkulkijana...joten ei tos sillee oo vältsisti yhteyttä sun siskoon!Mut hey, perhettä on helppo syyttää...
Realiteetteja tarkastelleena voin sanoa että narkkarin tai juopon ei kannatakaan olla mitään muuta kuin saamaton. Se olis niille musertava pettymys jos ne yrittäis jotain tosissaan, koska sitten se jäisi maailman harteille ottaa vastaan niiden yritys tosissaan.
Jos ihan tavallisienkin ihmisten hyvä yritys ei tuota tulosta tässä maailmassa ja lähdetään pettyneinä himaan niin miks millään narkkarilla tai alkkiksella olis minkäänlaista toivoakaan yrittäessään jotain? Ne tuomitaan ensiaskeleilla historiansa takia. Yrittäminen selvästikin johtaisi pettymykseen ja entistä hurjempiin seikkailuihin päänsekoittamisen kanssa.
Mun mielestä niiden kannattaa lähinnä opetella elään suunnilleen ihmisiksi tapojensa kanssa ja koittaa saavuttaa jonkinlainen ihmis-status yhteisössä kyseenalaisista elämäntuska-rohdoistaan huolimatta. Siinä on jo aika vitun korkealentoinen tavoite päätellen jo omista todellisista mielipiteistäsi...
Hyvä kysymys siis on: Onko niillä ihan oikeasti muita vaihtoehtoja kuin se yksi mitä ne elää?
Vai ovatko ne "muut" vaihtoehdot sellaisia jotka olis mieluisia muille, mutta oikeasti ei mahdollisia niille deekuille kun asiaa tarkatellaan realistisesti? SIlloin kyse on suhtautujien itsekkäästä näkemyksestä. Jos halutaan vaihtoehtoja niin silloin niiden pitää olla realistisia. Jos sellaisia vaihtoehtoja ei ole niin ei ole syytä vihata ihmisiä jotka on jumissa totaalisesti; heillä ei ole muita vaihtoehtoja.
"Hyvä kysymys siis on: Onko niillä ihan oikeasti muita vaihtoehtoja kuin se yksi mitä ne elää?"
Parempi kysymys on: haluaako ne oikeasti elää niiden vaiohtoehtojen mukaisesti, mitä on jaolla? Niin, ei.
Ok, käydään tää keskustelu. Kerro mitä realistisia vaihtoehtoja on tarjolla - ja mihin ne johtaa?
Mä väitän että kaikki vaihtoehdot johtaa paskaan yksiöön elään sossun mitättömillä rahoilla ilman merkitseviä sosiaalisia kontakteja tai toivoa työpaikasta ja todellisesta elämästä. Elämään joka ei ole elämää vaikka olis kuinka kemikaaleista puhtoista.
Onko ihme ettei sellainen vaihtoehto ole oikeasti vaihtoehto?
Vaihtoehdot joita ihmiset tarjoilevat noille tyypeille eivät ole vaihtoehtoja, vaan ne ovat lyhytnäköisten ihmisten lyhytnäköisiä ratkaisuja sille kuinka saadaan ongelma ratkaisua helposti niillä keinoilla jotka ovat lyhytnäköisen taviksen kannalta ja elämänsisällöllä mahdollisia suorittaa, tavikset kuitenkaan ei huomioi sitä että heillä on puhtoinen elämä, ystäväpiiri normaaleja ihmisiä, työhistoriaa ja yleensäkin asiallinen tausta.
Tuota kutsutaan "vaihtoehdoksi" vaikka se oikeasti ei ole vaihtoehto vaan umpikuja jolla saavutetaan vaan "oikeus" syyllistää jotain narkkaria siitä että se ei pysty samaan kuin muut. Silloin kyse ei ole narkkarin halusta palata elämään, vaan siitä että sellasella tyypillä ei ole voimavaroja täyttää niitä kriteerejä joita elämän saavuttaminen vaatii niillä ehdoilla ja "vaihtoehdoilla" joita tarjolla on.
Mä olen nähnyt samanlaisia syyllistämiskoneistoja monessa muussakin yhteydessä. Kaikkein hulvattomimpia ovat ne jotka syyllistävät vaikkapa masentuneita siitä että masentunut "ei vain halua ajatella positiivisesti"... Joka on täysin kohtuutonta ja järjetöntä koska se tila itsessään määrittelee positiivisen ajattelun jokseenkin mahdottomaksi.
Mä väitän että monet narkkarit retkahtaa takas huumeisiin ihan vain siksi että elämä ei tarjoa juurikaan muuta asialliselta tuntuvaa vaihtoehtoa. Kun on kokeillut "vaihtoehtoja" muutaman kerran ja todennut ne vielä paskemmiksi kuin kamat onko ihme ettei narkkareita enää kiinnosta yrittääkään?
Kun hyviä vaihtoehtoja ei ole valitsee ihminen vähiten huonon. Tämä tarkoittaa loogisesti sitä että oikeita vaihtoehtoja narkkarille ei ole, ellemme hyväksy huumeita oikeana vaihtoehtona. Meidän kunnollisten mielestä - koska se sivelee meidän moraaliamme ja estetiikkaamme ja pidämme huumeita "huonoimpana mahdollisena vaihtoehtona". Asia tuskin on niin. Jos tarjoamme koetun merkityksen kannalta huonompia vaihtoehtoja vaihtoehdoksi päihteille emme ole tarjonneet vaihtoehtoa - vaan olemme tarjonneet mullan sijasta paskaa syötäväksi. Ei ole silloin mikään ihme ettei kelpaa, vaan se on loogista. Samanlaisia arvovalintoja me teemme elämässämme sisällön puolesta. Valitsemme parhaan vaihtoehdon, jopa tilanteessa jossa ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja.
niistä oikeesti haluaa irti riippuvuudestaan?
Oikeasti kyllä noi narkkari- ja juoppomihet saa sohia luudanvarrella pois sohvanpohjalta. Ja mitäs helvetin saamattomuttaa se muka on, kun pitää joka päivä hoitaa kamat, että pysyy edes suht tolkuissaan? Normipäiväpalkka niihin rahamääriin riitä kuitenkaan.