Niin. Voisin avautua tässä siitä, että suhde mieheeni on kylmentynyt, ja kysyä millä saisin miehen osoittamaan minulle lempeyttä, rakkautta ja järjestämään niitä romanttisia illallisia.
Tuota minun ei kuitenkaan ole tarpeen kysyä. Tiedän kyllä vastauksen itsekin: olemalla itse miehelleni sellainen, kun toivoisin että minulle ollaan (toki miesten ja naisten ominaispiirteet vaihdettuna).
Enempi kiinnostaa, mistä saisin kipinän olla se ensimmäisen askeleen ottaja. Kun suhde on viilentynyt, eikä miehen näkeminen automaattisesti herätä minussa suurta tunteiden paloa, miten sytyttää se OMA liekki?
Haluaisin olla se vaimo joka pitää hyvää huolta miehestä, kodista ja itsestään (ei välttämättä tuossa järjestyksessä). Ikävää vaan on se, että näissä syvänteissä kun mies ei jaksa kiinnostaa, siitä kärsivät nuo kaksi muutakin (koti ja oma itse). Ja kaikki kolme aspektia kun saisi kuntoon, olisi itselläkin tosi hyvä olla.
Tuota minun ei kuitenkaan ole tarpeen kysyä. Tiedän kyllä vastauksen itsekin: olemalla itse miehelleni sellainen, kun toivoisin että minulle ollaan (toki miesten ja naisten ominaispiirteet vaihdettuna).
Enempi kiinnostaa, mistä saisin kipinän olla se ensimmäisen askeleen ottaja. Kun suhde on viilentynyt, eikä miehen näkeminen automaattisesti herätä minussa suurta tunteiden paloa, miten sytyttää se OMA liekki?
Haluaisin olla se vaimo joka pitää hyvää huolta miehestä, kodista ja itsestään (ei välttämättä tuossa järjestyksessä). Ikävää vaan on se, että näissä syvänteissä kun mies ei jaksa kiinnostaa, siitä kärsivät nuo kaksi muutakin (koti ja oma itse). Ja kaikki kolme aspektia kun saisi kuntoon, olisi itselläkin tosi hyvä olla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerro miehelle mitä haluaisit tarjota hänelle. Kerro tuo kaikki minkä kirjoitit. Kun saat sen avoimesti kerrottua, miehesi huomaa että oikeasti haluat ja yrität. Kaikissa parisuhteissa on etääntymisvaiheita. Jos ne vaietaan kuoliaaksi voi tulla tunne ettei toinen välitä eikä halua välittää. Silloin etääntyy entisestään. Avoin keskustelu kyllä yhdistää.
Hyvä vinkki.
Sinänsä olemme kyllä puhuneet tästä, ja itselläni on se käsitys että olen ilmaissut nuo asiat ja että mies ne tietää. Mutta täytyypä oikein kiinnittää asiaan huomiota - voihan se olla etten ole ollut niin selkeä kuin luulen olleeni.
Omalta osalta tunnen ainakin, että avoimmuus on ollut kunnossa mutta silti se oma kipinä on jotenkin hukassa.
Eli lisää vinkkejä edelleen kaivataan
että tuo välttämättä auttaa (että olemalla sellainen, kun toinen haluaa)
Sitä voi yrittää 24 h olla täydellinen vaimo ja hoitaa kodin ja lapset ja pitää
suunsa kaikista asioista kiinni. Mikäli kumppani ei piittaa tai kykene huolehtimaan
toisen tarpeista, niin jossain vaiheessa turhautuneisuus tulee kuitenkin esiin.
Mikäli piittamattomuus ja välinpitämättömyys jatkuu pitkään, niin seurauksena
on tunteiden kylmeneminen. Tälle on vaikea yksin tehdä mitään, mikäli kumppani
ei kykene tai ole halukas yhdessä muuttamaan tilannetta. Yleensä myös tunteiden
kylmeneminen johtaa myös molemminpuoliseen piittamattomuuteen ja tilanteeseen,
jossa kumppanit ehkä pyrkivät lähinnä välttelemään toisiaan (eivätkä halua kohdata sitä
toisen piittamattomuudesta johtuvaa pahaa oloa). Vaatisi yli-inhimillistä kestokykyä ja
tunteettomuutta, että kykenisi yksin tällaista tilannetta muuttamaan (toisin sanoen
jaksaisi jatkuvasti olla positiivinen ja yrittää kohentaa suhdetta saamatta vastakaikua).
Minusta tuntuu ettemme ihan ymmärrä toisiamme.
Siis en minä ole tekemässä mitään mitä en itse halua.
Enkä tunne etten saa mieheltä vastakaikua.
Enkä todellakaan ole pitänyt suutani kiinni epäkohdista.
Mieheni ei ole piittaamaton, vaan hänkin haluaisi vaikuttaa tilanteeseen. Tuntuu vaan, että olemme molemmat väsyneitä tilanteeseen johon olemme ajautuneet ja meillä molemmilla on vaikeuksia saada positiivinen kierre alkuun, vaikka olemme ihan ääneen puhuneetkin että se olisi tarpeen.
Ongelman ydin on siis, että nimenomaan minulla on sisäisesti ongelmana etten löydä sitä energiaa/tahtoa hoitaa omaa osaani tilanteen muuttamisesta. Siihen, löytyykö sitä energiaa mieheltäni, en voi vaikuttaa ja siksi en siltä osin kysele neuvojakaan.
kuullostaa vähän pattitilanteelta.
Jos kumpikaan osapuoli ei löydä energiaa tilanteen muuttamiseksi, niin se pysyy ennallaan.
Mutta väittäisin kuitenkin, että oma käyttäytymisesi tuossa tilanteessa peilaa myös miehesi
käytöstä. Eli jos hän on viileä ja välttelevä, se ei varmasti kannusta sinua olemaan mitään muuta.
Ehkä taustalla on jotain muutakin kuin keskinäiset välinne; esim. miehellä jotain muuta mietittävää tai ehkä keskinäisiä välejännekin painaa joku asia, josta et mainitse. Välien viilentäminen voi olla myös jostain syystä tarkoitushakuista, joka ei kuitenkaan toteudu, jos se saa teidän molempien olon entistä huonommaksi. Eikä huonovointisuus taas toisaalta sytytä ketään.
Jäi epäselväksi että kaipaatko siis romantiikkaa, ja toisiko se mielestäsi tunteet takaisin?
Yleensä tunteet herää, kun kohde täyttää tärkeimmät emotionaaliset tarpeet. Eli tämä voi olla esim just romantiikka tai muu. Vastauksesi, että saisit miehen toteuttamaan näitä olemalla hänelle hyvä, on väärä. Se ei välttämättä toimi.
Eli kyllä juttelemalla asiasta pitäisi saada mies ottamaan ohjat käsiin. Hänen pitää herättää sun tunteet ja sinun hänen. Eli suomeksi tämä on suhteen hoitamista yhdessä aktiivisesti silloinkin kun ei oikein siltä tunnu.
Ei - en kaipaa romantiikkaa, enkä sen kummempaa miehen taholta.
Mieheni on hyvä mies - hän huolehtii minusta, välittää, kehuu, kiittelee jne.
Se mikä on kadonnut, on "se jokin". Mieheni tekee parhaansa omalta osaltaan saadakseen sen palautettua, ja samoin minä. Mutta itse kaipaan jotakin, jolla saisin itsessä käynnistettyä sen "positiivisen kierteen".
Asiasta on kyllä juteltu ja yritetty ottaa ohjia käsiin, molemmat.
Mä en oikein ymmärrä, miksi te kaikki suosittelette meikäläiselle että vaatisin toiselta sitä ensi askeleen tekemistä. Eikös yleensä täällä sätitä niitä, jotka aina vaativat että se toinen tekee aloitteen, sen sijaan että itse puuttuisi tilanteeseen?
Mieheni on tehnyt haparoivia ensiaskeleita tilanteen palauttamiseksi.
Samoin minä.
Kysymys on siitä, millä saisi ne omat tunteet toimimaan sellaisella tavalla, että homma muuttuu luontevaksi ennen kuin meiltä loppuu energia ja yrittäminen ottaa niitä haparoivia askeleita.
Meilläkin pääsi välit kylmenemään lasten ollessa pieniä ja menojen ollessa mitä oli.
Niin se vaan tuli kuitenkin taas ikävä toisen iholle ja pikkuhiljaa hivuttauduin taas miehen peiton alle kylkeen kyhnäämään. Siitä se pikkuhiljaa virisi.
Olen samaa mieltä kanssasi, että meilläkin sen täytyi olla minun, naisen, sen aloitteen alkuunpanijan. Mies kyllä nappaa heti tilanteesta kiinni, kunhan itse näytän kiinnostukseni taas virinneen.
Pienillä eleillä ja ohimennen kosketuksilla, itsensä rohkaisemisella ja hymyllä.
Mukavaahan se on toiseen painautua kiinni ja tuntea toisen läheisyys..yölläkin hivutan ainakin varpaani hänen jalkoihinsa kiinni, vaikka olisi mies umpiunessa, mukava on kun silti lopettaa välillä kuorsauksen ja painaa jalallaan takaisin ja jatkaa unia...
Tällaista pientä aikuisten leikkiä meillä on nyt viimeaikoina ollut ja mukavalta tuntuu nukkumaan menotkin, kun tietää toisen ilmeestäkin, että ajattelee samalla tavalla.
Ollaan oltu meilläkin kauan jo yhdessä ja kaikkea koettu, kylmiäkin aikoja tosiaan, mutta hyvä olo tulee, kun huomaa, että rakkautta on edellenkin ja tulee olemaankin.
Pitää ensin tietää, mikä tämä "se jokin" on. Yleensä se kipinä syttyy juuri sillä, että emotionaalisia tarpeita täytetään. Niin se vaan menee, jos sitä siis luontevasti haluaa herättää.
Jos jotakin itse voi tehdä, niin hakea apua ja ottaa myös omaa aikaa yksinolemiseen.
Apuakin saa:
http://katajary.fi/pariskunnille/kurssit/rikasta-minua
Olisiko se vaan elämään kuuluvaa aaltoilua? Olisiko se vain se vaihe, jolloin "kipinä" nyt vain on jossakin? Eivätkö monet avioerot saa alkunsa siitä, että ei ymmärretä näitä vuoksia ja luoteita - niitä nyt vain tulee. Eikös avioliiton tarkoitus ole pysyä tunteista tai niiden puuttumisesta huolimatta yhdessä eikä vain niiden vuoksi? Että avioliitto instituutiona suojaa meitä siitä huolimatta, että tunteet ovat välillä kokonaan hakusessa?
Ei tunteitaan voi pakottaa mihinkään. Tietysti voi kokeilla tehdä rakkauden tekoja saadakseen aikaan tunteita - voihan se onnistua. Eikös avioliittolupauksessa luvata "osoittaa uskollisuutta ja rakkautta hyvinä ja pahoina päivinä..." Jos nämä ovat niitä "pahoja päiviä" siitä huolimatta, että mitään katastrofia ei ole? Monesti jokin suuri ja ehkä sinänsä pahakin juttu hitsaa puolisoita kiinni toisiinsa. Ehkä vaarallisimpia aikoja avioliitolle ovatkin ne "hyvät päivät", jolloin kaikki vain menee samaa menoaan eikä mikään oikein tunnu miltään?
jos miehesi otettaisiin yhtäkkiä sinulta pois ?? Kukaan ei ole itsestäänselvyys, ei edes kumppani...olkaa kiitollisia toisistannne joka päivä.
pakottaa, vaikka niihin voi ja pitää yrittää vaikuttaa.
Ei ole kukaan itsestäänselvyys ja silloin kun on huonommat ajat,
niin ne joko kestetään yhdessä tai sitten ei.
Valinnanvapaus on aina jokaisella, eikä ketään voi pakottaa jäämään.
Tunteiden katoaminen joksikin aikaa tai pidemmäksikin ei vielä ole syy lähteä
ainakaan pidemmästä liitosta.
Jos väliin tulee jotain pysyviä esteitä, joita ei yritetä poistaa, niin silloin otetaan
tietoisesti riski toisen lähtemisestä.
Toisaalta ei se yksinjääminenkään ole mikään maailman loppu -jossain tilanteessa
sekin voi olla helpompaa.
ongelmasi ratkaisu saattaa olla kronologisten suhteiden vaihto. suomeksi tarkoittaa sitä, että älä odota että tunne tulee ensin vaan toimi ensin ja tunne sitten.
kun teet rakastavia tekoja, teot saavat sinut tuntemaan rakkautta. alkuun voit suorastaan teeskennellä. leiki että olet se rakastava puoliso, joksi haluat tulla. vie ihanalle miehellesi kalja tv:n ääreen (vaikka ärsyttäisikin että se vaan siinä istuu vaikka tiskit on tiskaamatta!) anna pusu poskelle ja hymyile. jos tuntuu vaikealta ja pinnaa kiristää, poistu makuuhuoneeseen kiristelemään hampaita. sitten vie tyhjä tölkki pois ja hiero hartioita. halaa aamuin illoin, pusuta. kehu hauiksia, tai autoremppaa, tai lehtien haravointia. tee se vaikka tuntuu, ettei mies ansaitse sitä. kehu miestä ystävillesi. vähitellen alat itsekin uskoa että on siinä sinulla harvinaisen pätevä mies ja rakkaus palaa.
Mihin miehessä ihastuit? Jos katsoisit häntä nytulkopuolisena naisena mikä hänessä viehättäisi? Tällaisten ajatusten kanssa leikittely voisi auttaa...
Ehkäpä myös uusien vaatteiden ostaminen, uusi tukka, hieman lisää itsestään huoltapitämistä...näin alat tuntea olosi viehättäväksi ja vietteleväksi.