Sain mieheltä treffipalstalla viestiä ja kirjoittelimmekin aika tiiviisti sen jälkeen. Hän vaikutti varteenotettavalta ja kiinnostavalta persoonalta. Jossain vaiheessa mies kysyi, mikä on ollut hienointa, mitä olen saavuttanut. Vastasin tähän rehellisesti laihduttaneeni 50kg, eli painosta 107kg nykyiseen 57 kilooni (pituus 170) ja muuttaneeni elämäntapani täysin. En siis mittojani kylläkään paljastanut hänelle.
Tämän jälkeen mies kaikkosi. Ei tullut viestin viestiä. Näytän nykyään hyvältä, nuoren ikäni vuoksi (20) ihokaan ei roiku juuri yhtään, vähän näkyy istuessa, mutta ei tuo mies sitä tietenkään tiedä.
Eli olisiko voinut käydä niin, että mies pelästyi. Säikähti joko sitä, että nyt jos tuo saa minusta miehen, hän lihoo takaisin, kun ei tarvitse huolehtia enää ulkonäöstä. Tai ehkä häntä alkoi etoa se, että olen koskaan edes ollut noin lihava.
Nimenomaan nyt en todellakaan aio enää lihoa, kun kerran olen tämän saavuttanut ja tiedän, miten paljon paremmin voin. Mieskin minulla oli koko prosessin ajan, eli ei ollut mitään "laihdutan, koska haluan miehen".
Miten te reagoisitte, jos kuulisitte varteenotettavan, mukavan ja ihan nätin naisen kertovan jotain tällaista ennen kuin olette tavanneet livenä?
Tämän jälkeen mies kaikkosi. Ei tullut viestin viestiä. Näytän nykyään hyvältä, nuoren ikäni vuoksi (20) ihokaan ei roiku juuri yhtään, vähän näkyy istuessa, mutta ei tuo mies sitä tietenkään tiedä.
Eli olisiko voinut käydä niin, että mies pelästyi. Säikähti joko sitä, että nyt jos tuo saa minusta miehen, hän lihoo takaisin, kun ei tarvitse huolehtia enää ulkonäöstä. Tai ehkä häntä alkoi etoa se, että olen koskaan edes ollut noin lihava.
Nimenomaan nyt en todellakaan aio enää lihoa, kun kerran olen tämän saavuttanut ja tiedän, miten paljon paremmin voin. Mieskin minulla oli koko prosessin ajan, eli ei ollut mitään "laihdutan, koska haluan miehen".
Miten te reagoisitte, jos kuulisitte varteenotettavan, mukavan ja ihan nätin naisen kertovan jotain tällaista ennen kuin olette tavanneet livenä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
No minä ainakin nostaisin hattua jos sellaista käyttäisin ja arvostaisin suuresti rehellisyyttäsi. Aivan käsittämätöntä tuollainen, että lopettaa yhteydenpidon jonkun noinkin hienon asian jälkeen.
En nyt halua liiaksi kehua hoikkuutta tms, vaan tarkoitan lähinnä sitä, että minusta on hienoa kun ihminen osaa ottaa iseään niskasta kiinni ja toteuttaa asian loppuun asti (oli kyse sitten tupakoinnin lopettamisesta tai laihduttamisesta). Se on minusta tärkeä suoritus, joka kertoo ihmisestä paljon.
Toki itse arvostan terveitä elämäntapoja, joten kyllä tuo ehdottomasti arvostusta aiheuttaisi tuollaisen aivottoman käytöksen sijasta.
Älä siis lannistu moisesta vaan luota siihen, että kohdallesi sattuu vielä järkevämpi tapaus, joka osaa arvostaa päättäväisyyttäsi ja rehellisyyttäsi. :)
olen nainen mutta vastaan kuitenkin..
mielestäni järjetöntä tuollaisen takia kaikota. ilman että edes tiesi painoasi. saattoi menettää vaikka millaisen hoikan pitkän kaunottaren. ehkä piti pulskemmista naisista ja pettyi pahasti kun kuuli sinun laihduttaneen?
Piti laittaa yläpeukku mutta sormi lipsahti ja tuli turha alapeukku. ANTEEKSI! =(
Kuvan näki minusta, joten ei voinut olla ulkonäöstä kiinni :)
Itsekin pitäisin vain hienona, että joku on tuommoisen urakan tehnyt. Tietää ainakin, että tällaisella ihmisellä on voimakas luonne ja luja tahto, joten on hieman vaikea ymmärtää. Mies kuitenkin osasi arvostaa sitä, että elän terveellistä elämää, liikun ja alkoholikin on melkein kokonaan pois kuvioista. Mutta kaipa se entinen elämäntyylini sitten oli niin kova paikka hänelle.
En siis jäänyt nyt mitenkään suremaan tai ei jäänyt paha mieli tästä. Ihmettelin vain ja halusin kysyä, miten te muut reagoisitte. Kannattaako siis ensi kerralla kertoa vasta, kun on jo suhteessa ja se on vakaalla pohjalla. Vai jättää peräti kokonaan kertomatta ja tulee ilmi sitten, jos tulee :)
No höpsis.. Millä pohjalla luulet suhteen olevan, jos keskustelukyky ei ole edes sillä tasolla että voi avoimesti kertoa menneisyydestä, joka nimenomaan on mennyttä, ei nykyisyyttä?
Vaikka ymmärrän hyvin, että haluaisit mieluummin tehdä hyvän vaikutuksen, suosittelisin kuitenkin miettimään asioita tärkeysjärjestyksessä. Jos kiireellä haluat jonkun elämääsi, jätät kertomatta asioita jotka mahdollisesti vaikuttaa huonosti toisen suhtautumiseen. Jos taas haluat vakaan ja nuokin (plus oikeasti tärkeät ja merkitykselliset) asiat kestävän suhteen, etenet rauhassa ja olet avoin. Ei toimivaan ja kestävään suhteeseen ole oikopolkua.. koettelemusten, hyväksymisen ja kompromissien kautta sinne joskus pääsee jos on päästäkseen.. muuten tulee vain lisää niitä menneitä kokemuksia, joita ei aina lämmöllä muistele.
Pidä itseäsi suuressa arvossa äläkä suotta peittele sitä mitä olet nyt ja olet ollut aiemmin. Kaikki se on osa sinua kuitenkin ja kyllä se oikea ymmärtää ja hyväksyy kaiken ja osaa myös arvostaa sitä. :)
"Pidä itseäsi suuressa arvossa äläkä suotta peittele sitä mitä olet nyt ja olet ollut aiemmin. Kaikki se on osa sinua kuitenkin ja kyllä se oikea ymmärtää ja hyväksyy kaiken ja osaa myös arvostaa sitä. :) "
Tämä on kovin kaunis ajatus mutten en ainakaan miehille suosittele.
Nainen kaikkoaa kyllä nopeasti ja tuo "oikea" ajattelu on todella ideaalia.
Oikea ei ole useinkaan se oikea ennen kuin toiseen on tutustuttu ensin tietyssä ilmapiirissä eikä negatiivisia asioita itsestä tai menneisyydestä kannata alkaa tuomaan esille.
Valitettavasti todellakin pitää olla ainakin miehenä vain positiivinen, muuten tulee varmat rukkaset.
Njoo.. sen "oikean" määrittelee kukin kohdallaan, mutta itse en ainakaan hirveämmin lämpene ihmisistä, jotka menneiden perusteella tuomitsee toisen.
Eihän se "oikea" ole mikään määritelmä, joka tekee toisesta automaagisesti täydellisen kumppanin, vaan kyse on enemmänkin tietynlaisista perusedellytyksistä ajatusten ja arvomaailman osalta. Jokaiselle on sitten sopiva omia ajatuksia ja arvoja vastaava tapaus, joka kykenee sulattamaan ja hyväksymään asioita samoissa määrin.
Ylipäätään parisuhde, tai se mitä parisuhde isoimmilta osin vaatii, on kompromisseja ja ymmärrystä. Huuma, intohimo yms. on vain plussaa, mutta ilman järjellistä toimintaa ei kyllä yksikään suhde toimi.
Kyllä minä puhtaasti perustan suhteeni sille, että alusta asti on edes jonkinasteinen ymmärrys kaikelle sille mitä minä olen. Asioiden salaaminen ja vähättely on ongelmien lakaisemista maton alle ja vastaan ne tulee kyllä joka tapauksessa. Aika voi helpottaa niiden käsittelyssä, mutta se voi olla myös haitaksi. Parempi vain että alusta asti pyrkii rehellisyyteen ja avoimuuteen, niin ei tarvitse pelätä ja arvuutella, miten toinen johonkin typeriin salaisuuksiin suhtautuu.
Kerron tämän tässä vielä kerran:
Miehenä ei kannata alkaa kuvitella että nainen ymmärtää.
Nainen odottaa miehestä alussa huumaa ja intohimoa. Se pilataan sillä jos mies tuo esille liikaa syvällisyyksiä tai jotain menneen elämänsä asioita kuten ongelmia.
Rehelllisyydellä ja avoimuudella saa ootella maailman tappiin.
Tietysti jos on täydelinen yksilö ja on vain superhienoa kerrottavaa toiselle niin sittenhän voi olla "rehellinen ja avoin".
Yhteiset arvot yms. varsinkin jossain nettideitissä ovat alussa lähinnä vitsi. Ei niitä vertailla vaan aluksi pitää tehdä se vaikutus ja saada aikaiseksi huuma.
Ehkä se teillä naisilla on eri juttu, mutta te saattekin valkata useista ehdokkaista. Mies joutuu yleensä ensin tekemään vaikutuksen ja vasta sen jälkeen miettimään muita suhdeteknisiä juttuja.
joo, eli ihan kaikkea ei minusta tarvitse menneisyydestään kertoa. Koska tässä ollaan jo lähempänä keski-ikää kuin teini-ikää niin jokaisella mahtuu menneitä elämäänsä. Joillakin asioilla ei vain kannata rasittaa tulevaa .. .. minä en esimerkiksi välitä tietää edesmenneistä seksi-seikkailuista enkä myöskään ole valmis kertomaan omista seikkailuistani (tosin niitä nyt ei kyllä mainittavasti ole mutta jos olisi), ja tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.
Ja kyllä jos kaveri alkaa kertomaan seksitauti historiaansa, niin onhan se tietysti myös eroittava tekijä koska minusta se kertoo vain siitä että arvomaailmamme ei ole ihan yhtenäinen. Itsestään on syytä kertoa asioita jotka vaikuttavat tähän hetkee ja tästä eteenpäin ... taakse jätetty elämä kuuluu menneeseen ja sitä on turhaa tuoda esiin nykyiseen tilanteeseen.
Toki tämän aiheen aloittajan saavutus ja siitä kertominen sekä omien saavutusten arvostaminen on toinen juttu ... itse kun olen joutunut tilanteeseen jossa olen maininnut lähes 40kg pudotuksestani olen saannut vastakkaiselta sukupuolelta vain kehuja saavutuksestani joten tämä taitaa olla vain tilanne jossa parikymppinen poika ei ole osunnut nuoresta iästään johtuen asennoitua asiaan sen vaativalla arvotuksella. Veikkaan että AP on paremminkin saannut "lahjan" että kyseinen poika ei sen enämpää kiusannut typeryydellään ja varmastikkin säästyi joltakin joka oikeasti loukkaa ...
miten ihmeessä nuo peukut menee ihan nurinperin? -.-
Itse en välitä lihavista enkä pyöreistä ja odotan naisen olevan kiinnostunut yhtä paljon liikkumisesta/normaalivartaloisuudesta kuin itsekin.
Se että onko nainen ennen ollut lihava on täysin turhaa, mutta kilojen pitää olla kurissa siinä vaiheessa kun tavataan eli mitkään "aion laihduttaa/olen kuntokuurilla" jutut eivät riitä.
En ala kenenkään laihdutustsemppariksi.
Jos olet saavuttanut tuollaisen tavoitteen niin se osoittaa että sinulla on paljon tahtoa. Enemmänkin ihailisin moista saavutusta koska tietäisin että sinusta olisi varmasti jatkossakin pitämään itsestäsi huoli.
Monesta ei ole ja se näkyy heissä sitten ylimääräisenä painona.
Tiedä sitten mitä hän pelästyi. ehkä hän pelästyi sitä että olet edelleenkin pyöreä tai jotain?
on ihan turha kertoa mitään syvällistä itsestään.
Joo ei tietenkään. Kannattaa salata kaikkea mahdollisimman pitkälle, niin hyvä tulee. :)
En edes ymmärrä miten joku voi pitää kovinkaan syvällisenä asiana sitä, että toinen on laihduttanut paljon ja saanut kiinni terveistä elämäntavoista, saati että pitäisi sitä huonona asiana. Suuri juttuhan se on, mutta lähinnä laihduttajalle itselleen ja minun mielestäni kaukana syvällisestä.
Esimerkiksi omalla kohdallani "ongelmaksi" muille muodostuu lähinnä lapseni. Pitäisikö minunkin salailla lasten olemassaoloa kaikilta niin pitkälle että kiinnostus herää ja aiheuttaa sen jälkeen itselleni kohtalaisen epämukavalta tuntuvia tilanteita, kun toinen yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon jos sattuukin pitämään lapsia esteenä edes normaalille tekemisissä olemiselle?
Ainakin voin sanoa ettei omalla kohdalla lapsen omaavat kiinnosta kun olen itsekin lapseton ja aiheen salailu ei kyllä helpota asiaa yhtään.
Lapset ovat ihan reaalimaailman este suhteelle. Hyväksy se ja kerro niistä avoimesti.
No niinhän minä asian taisin ilmaistakin, että lapsista olen kertonut aina suoraan koska salailussa ei vaan ole mitään järkeä.
Kapea on kyllä sinun näkemyksesi jos pidät lapsia esteenä suhteelle. :D
Joissain tapauksissa lapset ehkä vaativat järjestelyä ja pieniä kompromisseja, mutta esteeksi niistä ei kyllä ole jos järki-ihminen on kyseessä.
Ymmärrän sen kyllä niiltä, jotka haluavat olla 24/7 yhdessä ja jos toinen ei jostain syystä siedä lapsia ollenkaan. Itse en lapsettomanakaan olisi ihan äkkiä kaikkea aikaani toiselle antamassa, joten minun menemisiä/tekemisiä lapset eivät juurikaan rajoita.
Valtaosalla lapsista on kuitenkin kaksi vanhempaa, jolloin puolet ajasta lapset eivät ole paikalla, eivätkä näinollen ole kyllä este järkevälle suhteelle.
Joillain voi jopa lemmikkieläin olla isompi rasite menemisille ja tekemisille... saati vielä jos toinen on allerginen tai pelkää koiria tms. Lapset harvemmin moisia ongelmia aiheuttaa. :)
Ihan miten haluat ajatella.
Kyllä se vain niin on että se lapsi vie huomattavan paljon aikaa ja parisuhteen aika kapenee. Pitää olla valmis kohtapuoliin sitten "perhe-elämään" ja lisäksi todellakin on vielä se toinen vanhempikin mukana kuvioissa pyörimässä.
Jos puolet ajasta lapset ovat kuitenkin mukana kuvioissa niin väität siis etteivät ne vie aikaa?
Sori mutta nämä "eivät ole este järkevälle suhteelle järki-ihmiselle "ovat sitä tyhjää löpinää jota lapsen omaavat kertovat.
Lapsettomat sinkut vaikuttavat ymmärtävän paremmin kuin lasten vanhemmat kuinka paljon oikeasti ne lapset vievät aikaa ja huomiota. Lapsi on keskipisteessä eikä se parisuhde.
Lisäksi toisten ipanoita en ala elättämään kun omia ei ole vielä.
"Joillain voi jopa lemmikkieläin olla isompi rasite menemisille ja tekemisille... saati vielä jos toinen on allerginen tai pelkää koiria tms. Lapset harvemmin moisia ongelmia aiheuttaa. :) "
Hah. Kyllä, toisten lapset aiheuttavat minulle vakavia allergisia reaktioita. En ala luomaan ihmissuhdetta johonkin lapseen vain sen takia että satun olemaan hieman kiinnostunut tämän äidistä.
Mutta tietysti asioista voi kertoa eri tavoin jollekin joka ei näin nuivasti suhtaudu toisten lapsiin. Sellainenkaan ihminen ei välttämättä jaksa jos nainen puhuu vain lapsistaan sekä elämä keskittyy lasten ympärille. Esimerkiksi profiilissa ei välttämättä kannata mainostaa miten oma lapsi on se numero yksi vaikka kuinka se olisi "rehellistä".
Tässä ei ollut sitten tarkoitus millään tavalla mollata yksinhuoltajia tai yhteishuoltajia.
Kunhan kerroin oman näkemykseni asiaan siltä kantilta kuin lapsista vähemmän välittävä (omista tietysti joskus jos niitä tulee) lapseton sinkkumies kokee.
lapsista pitää kertoa, samoin kuin siitä onko vapaa vai varattu.
Tarkoitin sitä, että kannattaa tavata mahdollisimman pian ja jatkaa kirjoittamalla tutustumista sen jälkeen (tapailun ohella). Se tapaaminen kun johtaa lähes aina joko toisen tai molempien osalta kiinnostuksen loppumiseen
Minä en ensinnäkään hae ihmistä lasteni elämään saati elättämään heitä tai kantamaan vastuuta heistä. Minä haen seuraa itselleni enkä millään tavoin odota, että toinen olisi kiinnostunut näkemään lapsia tai olemaan tekemisissä heidän kanssaan.
Itse en myöskään ilman lapsia olisi toista ihmistä tapailemassa joka ilta ja oletan kyllä että toisellakin on omia menoja, harrastuksia ja kavereita, joihin kaipaa aikaa ilman minua.
Minä en millään tavoin aseta edellytykseksi sitä, että pitäisi kyetä perhe-elämään sen enempää kuin että pitäisi jakaa elämä ja arki minun itsenikään kanssa. Se nyt on selvää kuitenkin, että jossain vaiheessa suhtautuminen ja olosuhteet muuttuu ja sitä on minusta turha ennakoida ennen tutustumista.
Vapaallani minä olen elämäni keskipiste, jossain vaiheessa toivottavasti joku toinen. Lapsillani on äiti, joka on vastuussa lapsista silloin kun minä elän omaa elämääni, joten minun vapaillani prioriteetit eivät mene sinun käsityksesi mukaan.
Ja lasten toinen vanhempi ei kyllä kuulu minun elämääni millään tavoin. Näen häntä keskimäärin 5-10min viikossa.. mitä nyt menee aikaa siihen kun käyn viemässä lapset hänen ovelleen tai hakemassa heidät. Emme varsinaisesti ole edes keskusteluväleissä, joten hänen vaikutuksensa minun elämässäni on olematon.
Sinulla selvästi tuntuu olevan todella suppea käsitys lapsista ja heidän vaikutuksista, joten en edes jaksa ottaa puheitasi kovinkaan vakavasti. Ehkä sinäkin vielä joskus avarrat näkemyksiäsi. :)
Juu mullekin lapset miehellä on heti turnoff. Ei voi mitään.
Ja nykyään lapsia on miehillä monille äideille. HUH!
Skippaan heti kaikki miehet, joilla on lapsia. En ala edes tutustumaan heihin.
Onneksi lapsettomiakin on olemassa.
"Sinulla selvästi tuntuu olevan todella suppea käsitys lapsista ja heidän vaikutuksista, joten en edes jaksa ottaa puheitasi kovinkaan vakavasti. Ehkä sinäkin vielä joskus avarrat näkemyksiäsi. :) "
Minun käsitykseni ovat nimenomaan avaria ja syviä. Sen takia näenkin turhaa tarvetta olla tekemisissä lapsettona lapsen omaavien ihmisten kanssa koska tiedän mitä elämä lapsen kanssa on.
Tietysti tarkoitat tässä "kapea-alaisuudella" sitä että suhtaudun negatiivisesti ajatukseen koska lapsiinhan pitäisi (vaikka ovat toisten) aina suhtautua positiivisesti koska muuten on ilkeä ja itsekäs ihminen. Oiskohan kuitenkin niin että se on usein se lapsen omaava joka on se itsekäs ihminen omien jälkeläistensä suhteen ja odottaa toisten mukautuvan "helposti" hänen lapsiinsa.
Ehkä etsit sitten jonkinlaista tapailua etkä vakavaa suhdetta jos sinulla ei ole tarvetta olla toisen kanssa enempää tekemisissä?
On nimenomaan tärkeää arvioida olosuhteiden muutos sekä arjen mukaan tulo ennen pitkää joten miksi sitten jo ennen kuin on tutustunut? Pitihän olla rehellinen ja avoin. ;)
että laitat hänetkin laihdutuskuurille. :D