rakkaus vs.pettäminen

mukaan sellainen joka pettää ja kohtelee huonosti ei voi koskaan rakastaa. Heillä, joilla tää homma on verissä he eivät siis milloinkaan rakastu niin, etteivät kykenisi pettämään.

uskoton puoliso ei välttämättä ole kyvytön rakastamaan. uskottomuus voi olla merkki henkisen tasapainon järkkymisestä, mutta eivät pettäjät aina ole mitään tunnevammaisia. pettämiseen kun on niin monia syitä. toisen ihmisen fyysinen ja psyykkinen alistaminenkin vopivat jophjtua ihan vain toisen ihmisen luonteesta. oma nykyinen parisuhteeni on kaikin puolin toimiva ja onnellinen, mutta koen toisinaan poikaystäväni käytöksen alistavaksi. olen luonteeltani hyvin itsenäinen ja toimin oman pääni mukaan. mm.seuraavat asiat tuntuvat toisinaan pahalta: poikaystäväni ei halua lainkaan osallistua kotitöihin -ovat kuulemma naisten hommia. poikaystäväni haluaa toisinaan täysin yksipuolista seksiä ja käyttää tuolloin ilmausta: "tyydytä mut!"
kaikilla ihmisillä ei tosiaan ole kykyä empatiaan tai välittämisen osoittamiseen. uskon, ett luonteella ja kotoa saadulla kasvatuiksella/asenteilla on paljon suurempi merkitys.
en usko, etteikö poikaystäväni minua rakastaisi, vaikka tämä toisinaan koettaakin alistaa. tämä vaatii valtavasti huomiota , mutta on huono sitä itse antamaan.
meidän suhteemme on vasta nuori (alle puoli vuotta), joten ei takuulla ole kysymys rakkauden hiipumisesta (hyvä jos se on vasta aluillaan), vaikka poikaystäväni kohteleekin toisinaan minua epäkunnioittavasti, tai ei huomioi minua kaikenlaisissa tilanteissa. luotan siihen, että tämä kypsyy henkisesti ajan kanssa ja voin tälle opettaa miten tärkeää empaattisuus ja toisen kunnioittaminen ovat. niitä ei ilmeisesti ole tämän kotona koskaan opetettu ja entiset tyttöystävät ovat taipuneet auliisti kynnysmaton rooliin (ovat olleet kovin nuoria ja monella tapaa poikaystävästään riippuvaisia).
rakkaus voi muuttaa ihmistä joko parempaan tai huonompaan suuntaan. keskustelut ovat tärkeitä, jotta yhteinen tie ja ymmärtämys puolin ja toisin löytyisivät. toiseen ihmiseen voi vaikuttaa, mutta ketään ei voi muuttaa.

Ihan varmasti henkilö, joka pettää, alistaa tai muuten kohtelee huonosti fyysisesti tai psyykkiesti PYSTYY RAKASTAMAAN, kyseessä siis EI OLE tunnekuollut ihminen, kuten Annikakin tuolla sanoo.
Mutta kyse on siitä, ettei noin toimiva henkilö rakasta sitä ihmistä, jota pettää; ei rakasta tai kunnioita sitä ihmistä, jota kohtelee huonosti.
Alistamisessa, jatkuvassa moittimisessa esim. on ihan varmasti kyse myös omasta epävarmuudesta ja omasta huonommuudedsta, ehkä myös pelosta, että tuo toinen jättää minut ja sitten olen loppuikäni yksin.
Sitten toimitaan vain sillä tavalla kuin osaa: yrittää rikkoa sen toisenkin ihmisen itsetunnon, jotta häneltäkin puuttuisi rohkeus lähteä. Samalla myös yrittää saada siitä kumppanistaan "minua huonomman". jolloin sitten "minä ole parempi ja arvokkaampi ihminen kuin sinä"
Mukana voi olla rakkautta tätä toista kohtaan, jota yrittää alistaa ja moittia tai lyödä = alistaa fyysisesti, keinot ovat vaan hukassa koska ihminen itsekin on hukassa.

Nämä ovat siis selityksiä.

Totuus on se, että kukaan ei ole ansainnut huonoa kohtelua, fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa. Edes rakkauden nimissä ja missään nimessä rakkauden nimissä sitä ei saisi tehdä! Sillä se ei ole aitoa, oikeaa rakkautta.

Jos rakastaa, ei vaadi, ei ota. Jos rakastaa, antaa ja hyväskyy ja sallii ja tukee.
Tämä ei tarkoita sitä, että hakkaajan ja haukkujan puoliso hyväksyy ja tukee ja huomioi toista entistä enemmän. EI. vaan tämä tarkoittaa, että sen alistajan pitää lopettaa ja lakata vaatimasta ja vain hyväksyä.

Rakkas voisi olla astia, johon molemmat laittaa hyviä asioita. Siitä ei ota kumpikaan.

Jos ottaa (= väkivalta, alistaminen yms) ei se ole rakkautta sitä ihmistä kohtaan. On sama mikä on selitys, kurja lapsuus vai mikä, TEKO on se mikä on siinä ja mikä on sillä hetkellä totuus.

Ja kumppanin tehtävä ei ole olla psykologina. Kumppani voi vain tukea, kun toinen lähtee hakemaan apua itselleen ja yrittää muuttua. Siis muuttaa itseään. Ei toista. Ei meitä. Vaan itseään.