Miten suhtaudutte kumppanienne pitkiin työmatkoihin? Päästättekö hyvillä mielin? Onko paikkaa, jonne ette päästäisi?
Omani on lähdössä moneksi viikoksi Itään, ja vähän mietityttää.. Toisaalta toiseen on luotettava, ja tuntuu väärältä estää työjuttuja siksi, jos ei luota siihen, mitä toinen siellä vapaa-ajalla touhuaa. Toisaalta ei taas tahdo olla sinisilmäinen, varsinkin kun kuulee varsin meheviä juttua. Mutta onko oikein kieltääkään? Tuntuu myös tyhmältä käydä syyttelemään, että petätkö sä siellä, jo ennen koko matkaa.. Samanhan voi yksin oleva kumppani tehdä halutessaan myös kotimaassa.
Asiallisia kommentteja!
Omani on lähdössä moneksi viikoksi Itään, ja vähän mietityttää.. Toisaalta toiseen on luotettava, ja tuntuu väärältä estää työjuttuja siksi, jos ei luota siihen, mitä toinen siellä vapaa-ajalla touhuaa. Toisaalta ei taas tahdo olla sinisilmäinen, varsinkin kun kuulee varsin meheviä juttua. Mutta onko oikein kieltääkään? Tuntuu myös tyhmältä käydä syyttelemään, että petätkö sä siellä, jo ennen koko matkaa.. Samanhan voi yksin oleva kumppani tehdä halutessaan myös kotimaassa.
Asiallisia kommentteja!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse käyn pitkillä työmatkoilla, eikä mieleenikään tulisi pettää niillä reissuilla. Miehelläni ei ole mitään näitä matkoja vastaan. Yleensäkin yövyn hotelleissa, työpäivät kestää kahdeksasta kuuteen, joten illalla käyn syömässä ja lähden huoneeseen katsomaan televisiota. Joskus saatan käydä yhdellä rentouttavalla paukulla, mutta sekin tapahtuu harvoin. Yleensä soitan miehelleni aamulla ja illalla. Matkat ovat kiva piristys suhteeseen, huomaa toisen merkityksen ja ikävän jälkeen on ihana painaa pää toisen kainaloon. Minusta on myös kiva ostaa joku ihan pieni kiva tuliainen josta mieheni ilahtuu ja huomaa että olen ajatellut häntä matkani aikana. Eli päästä vain miehesi hyvillä mielin matkaan, työmatkat työasioina. Pettää voi kyllä kotonakin jos haluaa. Älä murehdi ja kivaa kesän odotusta!
Minusta luottamus on suhteen yksi peruskivistä. Jos ei pysty kumppaniin luottamaan, on suhteessa jotain vikaa. Vika täytyy tietysti korjata. Eli minä päästän oman vaimoni hyvillä mielin työmatkalle. Elämästä ei tulisi mitään, jos koko ajan pitäisi omaa kumppania epäillä.
Sä vastasit jo itse itsellesi.
Ei osoita kovin tasapaainoista mielentilaa epäillä toista ilman syytä ja automaattisesti.
Mitä rakkautta se on, että epäilee toisen uskollisuutta vain siksi, että on "kuullut meheviä juttuja" muualta?
Yleensä juuri tuollainen epäreilu käytös saa aikaan meheviä riitojakin ja molemminpuolista onnettomuutta. Etkai sinä sitä halua teidän kohdallenne?
Päästä mies siis töihinsä ja keksi itsellesi jotakin mielekästä puuhaa siksi aikaa kun hän on poissa.
Oma pääsi on pahin vihollisesi tässä asiassa, joten anna sille muuta ajateltavaa.
Mun mies matkustaa jatkuvasti ympäri palloa ja jos mä kykenisin edes ajattelemaan noin kierosti kuin sinä, olisimme eronneet jo vuosia sitten mun mustasukkaisuuteni ansioista.
Molemminpuolinen luottamus on se joka miestänikin siellä maailmalla tukee jaksamaan tätä matkustusrumbaa.
Sinisilmäistä on uskoa jotakin vaikka faktat puhuu aivan toista kieltä.
Ei ole sinisilmäsitä luotaa kumppaniinsa, joka ei ola koskaan pettänyt luottamusta. Se on normaalia ja tasapainoista käytöstä, johon sinunkin kantsii nyt keskittyä.
Tuiken neuvo on todella hyvä: anna mielellesi muuta ajateltavaa, sillä mustasukkaisuus vaan yltyy kun sitä ruokkii.
Kiitti vastaajille, tätä halusinkin kuulla, koska itse ajattelen samoin.. =)
Ainut juttu vain, että meillä tämä luottamuspuoli ei aina ole ollut ihan kunnossa. Mies on ollut epärehellinen, ja "kaunistellut totuuksia" välillä vähän liikaakin. Siksi mietin, tuleeko tämän matkan takia taas näitä samoja juttuja, ja se pistää hermostuneeksi.
Olen pitkän ikäni ollut reissuhommissa kotimaassa, ja kyllä niillä reissuilla olen havainnut, että kaikkea kivaa ne miehet ja naiset keksivät pitkien iltojensa iloksi. Osa niistä huvituksista on sellaisia, että niistä eipä suuremmin kannata kotona kehuskella. Viisaampaa on se, että kertoilee vaan katselleensa omassa huoneessaan televisiota.
Minulle on tullut se kuva, että nykyisin reissuhommissa on siistimpää kuin silloin vanhaan hyvään aikaan 70- ja 80-luvuilla. Silloin kaupparatsutkin olivat baareissa vielä todellisia kaupparatsuja, mutta nämä nykyiset lällärimiehet tahtovat viihtyä iltaisin vain pururadoilla ja kuntosaleilla. "Kunnolliset" ryyppy- ja panomiehet ovat nykyisin harvassa, mutta kyllä heitäkin vielä esiintyy.
Jos Ellan mies on aiemminkin vähän "kaunistellut totuuksia", niin hän on silloin ammattimies, jolla on täysi tietämys siitä, miten työreissuilla menetellään ja mitä voi turvallisesti kertoa kotona. Tällä uudella työreissullakin miehesi osaa varmasti käyttäytyä ihan oikean reseptin mukaisesti.
Ei se miehesi taatusti tule ainakaan sulle, Ella, mistään pettämisistään lavertelemaan, joten anna miehen mennä vaan. Jokainen kantakoon oman syyllisyytensäkin.
Kunhan ei tauteja eikä muita huonoja lieveilmiöitä teidän suhteeseenne tuo.
JOS toinen on valinnut pettäjän tien, niin ei häntä ulkoa käsin pysty kukaan estämään. Halu ja tarve fyysiseenkin uskollisuuteen lähtee aina ihmisestä itsestään.
Sillä selvä.
Mitä sä muuten luulet voivasi asialle tehdä?
Sun kiellot ei työnantajaa paljon hetkauta - reissuun lähdetään kun käsky käy. Tai sit sun ukon täytyy irtisanoa itsensä ja milläs sitten laskut maksetaan.
Miehen ei ole pakko lähteä, häneltä on kysytty olisiko kiinnostunut. Jos hän ei ole, joku muu lähtee, halukkaita riittää.
Mies nyt pohtii mitä tekisi.
Voihan se kotiin jäänyt osapuoli pettää aivan samalla tavalla! Yhtä pitkä yksinolo aika silläkin on.