Kiinnostaisi sellainen asia, että miten ihmiset riitelee ja sopii?
Hyväksi havaittuja lepytyskeinoja?
Mikä on ollut niin iso riidan aihe että sovinnon tekeminen on kestänyt todella kauan,tai sopua ei ole löytynyt enää ollenkaan?
Hyväksi havaittuja lepytyskeinoja?
Mikä on ollut niin iso riidan aihe että sovinnon tekeminen on kestänyt todella kauan,tai sopua ei ole löytynyt enää ollenkaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä aina jompi kumpi tyyntyy nopeemmin kuin toinen, riippuen riidan aiheesta ja aloittajasta jne. Sitten vaan tympäännytään kinaamaan, yleensä alkaa naurattaa se mesoominen ja sitten vaan lepytään ja viimesex pyydetään ja annetaan anteex puolin ja toisin ja sitten jo halaillaankin.
Meillä ei myöskään kelata vanhoja, sovittuja riitoja enää jälkeenpäin.
Ei ole kokemusta niin valtavasta riidasta, etteikö sitä olis voinut sopia. Musta on aika mahdotonta ajautua niin hurjaan erimielisyyteen tuosta noin vaan. Isoilla riidoilla on yleensä pitkät juuret, joita ei ole hoidettu kuntoon aikanaan.
Monesti riita todellakin päättyy nauruun, kun tajuaa miten naurettava tilanne on.
Kaksi aikuista meuhaa asioista jotka ei nyt välttämättä ole niin kamalan vakavia.
Sitten se olisikin kamalaa jos alkaisi nauraa ja toinen ei olisi sillä hetkellä yhtään samalla aaltopituudella ja loukkaantuisi naurustasi.
Mutta yleisesti naurulla on mielestäni puhdistava vaikutus.
Ja kun toinenkin osapuoli rauhoittuu ja ottaa tilanteeseen pienen etäisyyden niin hänkin luultavasti huomaa hymyn pakottavan suupieliään.
Me ei olla tahallisen ilkeitä toisillemme oikeastaan koskaan, me vaan ajaudutaan sanaharkkaan ja juupas eipäs kinoihin ja siinä riitelevät asiat eivätkä ihmiset tai miten sen sanois.
No, anyway, me tykätään toisistamme niin paljon, ettei haluta toiselle tietoisesti pahaa ja meillä siis on TARVE sopia riidat aina jollakin tavalla.
Sopimisen helppous tai vaikeus on siis ilmeisen riippuvainen riidan luonteesta. Onko riita ilkeää henkilökohtaista kettuilua vaiko asiariitaa, kuten meillä yleensä.
Asiariita on huomattavasti helpompi sopia ja antaa anteexkin kuin henkilökohtaisuuksiin menevä herja tms.
Yhdyn Kikan mielipiteeseen siitä, että riidan luonne ratkaisee todella paljon.
Itse elin muinoin suhteessa, jossa toisen kunnioituksesta ei ollut juuri tietoa. Itsekin otin vastaan sellaista kielenkäyttöä mieheltä, jota mukamas rakastin, että nykyään sen ajatteleminenkin saa korvani punottamaan häpeästä.
Missä mahtoi olla itsekunnioitukseni tuolloin..?
Nykyisessä, terveessä suhteessani asioista on joskus suorastaan antoisaa riidellä tai kinata aikuisten tasolla ilman, että pudotaan ollenkaan henkilökohtaiseen herjaukseen. Sellaisen riitelytaidon eteen kannattaa kyllä tehdä töitä, ja omat sietorajansa on osoitettava kumppanille heti kättelyssä ja sitten jokaisen riidan yhteydessä, ettei ajauduta pikkuhiljaa tahalliseen ilkeilyyn, jossa ei kunnioiteta enää ketään.
Se on totta että riitelyä ei saisi päästää ilkeilyn ja halveksunnan tasolle!
Silloin voi olla jo myöhäistä paikata suhdetta mihinkään kuntoon.
Jos noin armottomalle linjalle lähtee, niin voi se suhde todella loppua vaikka ekaan ilkeilyynkin.
Musta se on kehittyvä asia niin kuin Hillakin tossa sanoi. Jos ilkeämielisyyteenkään ei reagoi heti, niin tottahan siitä kehittyy mitä vaan antaa kehittyä. Se on yksi raja, jonka yli on menty ja siitä kannattais kyllä keskustella.
Pitää aina muistaa, että asioiden poskelleen menemiseen parisuhteessa on aina kaksi syyllistä.
Eilen illalla viimeksi isomman puoleinen riita jonka itse aloitin (erittäin typerästä aiheesta). Yö meni sitten niin, että minä nukuin sohvalla kun en ukon viereen jääräpäisyyksissäni halunnut mennä. Tänään aamulla sitten herättyäni rupesi kaduttamaan aivan vietävästi ja laitoin miehelleni anteeksipyyntö viestin... hän soitti heti perään ja asia oli sillä saletti. Pitää vielä kotiin päästessäni illalla osoittaa hänelle kunnolla kuinka pahoillani olen :) Eli meillä ei riitoja kauan haudota... ja hyvä niin :)
Hei!
Me emme riitele kovin usein, ehkä pari kertaa vuodessa. Olemme olleet yhdessä noin neljä vuotta, ja riitoja on ollut alle kymmenen.
Riidat alkavat yleensä niin, että jompi kumpi syyttää toista jostakin: ("miksi tuo mies soitti sinulle", "miks sä tuhlaat meidän rahoja") ja aiheesta väitellään tai riidellään jonkin aikaa. Joskus korotamme äänemme ja minä alan monesti itkemään kiukusta.
Riidat eivät kestä kovin kauan, monesti ne alkavat illalla ja menemme ilman ratkaisua nukkumaan. Aamulla homma on jo toisin, itse lepyn hyvin nopeasti kun taas mies on pitkävihaisempi. Silti hänkin on yleensä aamuun mennessä huomannut, että riita oli typerä tai aivan turha.
Ei ole mitään hyväksi havaittuja lepytyskeinoja. Itse lepyn todella nopeasti ja mieheni taas ei tykkää siitä, että hänelle jutellaan kun hän on vittuuntunut (hän on hyvin harvoin suuttunut, eli riitojenkin aikana hän on lähinnä närkästynyt). Eli paras tapa saada mieheni leppymään on jättää hänet rauhaan.
Ei ole vielä ollut niin isoja riitoja, ettei sovintoa pystyttäisiin tekemään. Mutta sellainen aihe olisi varmasti uskottomuus. Tosin en tiedä, paljonko siitä riidellettäis. Vois olla, että petetty osapuoli vaan pakkaisi laukkunsa ja lähtisi...
Uskottomuus todella voisi olla aihe mistä ei välttämättä enää paljoa riideltäisi vaan siinä tulisi pakattua tavaransa ja häivyttyä.
Olen aika musta-valkoinen pettämis-asioissa.
Jos mieheni on eksynyt toisen naisen sänkyyn, hän ei rakasta minua.
On vain itsekäs kusipää.
Selitykset että oli niin humalassa että ei tajunnut mitä oli tapahtumassa, saa unohtaa minun kohdalla.
Ja kamalinta mitä voi sanoa on että se ei merkinnyt mitään.
Ehkä ei miehelle niin paljoa, mutta minulle kyllä merkitsisi.
Ja jos se ei merkitsisi miehelle mitään niin miksi ryhtyä siihen alunperinkään?
Fetti lähti nyt vähän sivuraiteille alkuperäisestä aiheestaan!
Taas vaihteeksi:)
Molemmat huutaa kuin hyeenat, heittelee tavaroita, loukkaa toisiaan...sitten jompikumpi alkaa itkemään(joskus molemmat) ja sitten ollaankin jo halailemassa. Jos ei eripuraisuudet tuohon pisteeseen mene, niin sitten se äkkäily jatkuu vielä seuraavana päivänä, eli kunnon huuto puhdistaa ilmaa. Lopulta molemmille jää vain paska mieli, kun on suotta niin tapeltu.