On ollut hauska tarkastella, kuinka lama on nostanut myös työnantajien kriteerejä työnhakijoita kohtaan. Moni työnantaja hakee valmista pakettia, sillä valinnanvaraa työvoimatoimiston listoilla on. Laadukkaita hakijoita on paljon, ja monesti työ löytääkin tekijänsä.
Kohdalleni on kuitenkin viime aikoina osunut useampiakin paikkoja, jotka ovat ilmestyneet uudestaan haettavaksi, sillä ilmeisesti hakijat eivät ole olleet tarpeeksi ”laadukkaita”. Yhdessäkin, johon laitoin hakemuksen, sanottiin hakuajan päätyttyä puhelimessa suoraan: "valitettavasti tähän tarvitaan vastaavaa aikaisempaa kokemusta." Tuttu lausahdus varmasti monelle muullekin. Omasta mielestäni olin varteenotettava ehdokas, siksihän paikkaa hain. Työkokemustakin oli, mutta juuri vastaavanlaisista tehtävistä sitä puuttui. Mielestäni osasin kuitenkin perustella hyvin, miksi lähtökohtani ja motivaationi kasvaa kyseiseen tehtävään olivat kunnossa. Pelkkä koulutus ei valitettavasti merkitse papereissa mitään muuta kuin lupaa hakea oman alansa töitä.
On sääli, että hakijoille ei anneta yhtään kasvunvaraa. Henkilökohtainen kehittyminen lähtee kuitenkin omasta motivaatiosta työtä kohtaan, ja motivaatio syntyy haasteista, joita uuden oppiminen tarjoaa. Sen takia myös jo palkattujen henkilöiden työnkuvaa pyritään aika-ajoin muokkaamaan kehityskeskusteluiden pohjalta. Kuka haluaa edes hakea sellaiseen työpaikkaan, mikä ei tarjoa mitään uutta? Ehkä sen takia sopivia tarjokkaita ei aina löydykään yrityksen hakiessa työntekijää, joka sopii yksi yhteen työnkuvan kanssa.
Monesti kyseessä on myös riskien välttäminen. Mitä jos uusi työntekijä ei pystykään vastaamaan odotuksiin? Juuri tätä varten on kuitenkin olemassa koeaika, jonka aikana työsuhde voidaan purkaa molemmin puolin. Ironista on, että siinä ajassa, kun laadukkaampaa hakijaa etsiskellään, olisin jo kerinnyt näyttämään osaamiseni.
Kohdalleni on kuitenkin viime aikoina osunut useampiakin paikkoja, jotka ovat ilmestyneet uudestaan haettavaksi, sillä ilmeisesti hakijat eivät ole olleet tarpeeksi ”laadukkaita”. Yhdessäkin, johon laitoin hakemuksen, sanottiin hakuajan päätyttyä puhelimessa suoraan: "valitettavasti tähän tarvitaan vastaavaa aikaisempaa kokemusta." Tuttu lausahdus varmasti monelle muullekin. Omasta mielestäni olin varteenotettava ehdokas, siksihän paikkaa hain. Työkokemustakin oli, mutta juuri vastaavanlaisista tehtävistä sitä puuttui. Mielestäni osasin kuitenkin perustella hyvin, miksi lähtökohtani ja motivaationi kasvaa kyseiseen tehtävään olivat kunnossa. Pelkkä koulutus ei valitettavasti merkitse papereissa mitään muuta kuin lupaa hakea oman alansa töitä.
On sääli, että hakijoille ei anneta yhtään kasvunvaraa. Henkilökohtainen kehittyminen lähtee kuitenkin omasta motivaatiosta työtä kohtaan, ja motivaatio syntyy haasteista, joita uuden oppiminen tarjoaa. Sen takia myös jo palkattujen henkilöiden työnkuvaa pyritään aika-ajoin muokkaamaan kehityskeskusteluiden pohjalta. Kuka haluaa edes hakea sellaiseen työpaikkaan, mikä ei tarjoa mitään uutta? Ehkä sen takia sopivia tarjokkaita ei aina löydykään yrityksen hakiessa työntekijää, joka sopii yksi yhteen työnkuvan kanssa.
Monesti kyseessä on myös riskien välttäminen. Mitä jos uusi työntekijä ei pystykään vastaamaan odotuksiin? Juuri tätä varten on kuitenkin olemassa koeaika, jonka aikana työsuhde voidaan purkaa molemmin puolin. Ironista on, että siinä ajassa, kun laadukkaampaa hakijaa etsiskellään, olisin jo kerinnyt näyttämään osaamiseni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuossahan vastaat täysin omiin pohdintoihin ja kysymyksiisi itsekin:
Sinä: "Työkokemustakin oli, mutta juuri vastaavanlaisista tehtävistä sitä puuttui."
Työnantaja: "Moni työnantaja hakee valmista pakettia, sillä valinnanvaraa työvoimatoimiston listoilla on. Laadukkaita hakijoita on paljon, ja monesti työ löytääkin tekijänsä."
=Käsityöläisammattien aika on vähän ollutta ja mennyttä ollut pitkään ja nykyään on meritokraattinen aikakausi eli a) Todistukset b) Riittäväksi katsottava kokemus nimenomaisesta osaamisesta. Onhan tuo mennyt jo vähän huvittaviin piirteisiin, miten aika ruohonjuuritason ammatteihin pitkällä työkokemuksella ei välttämättä pääse edes työnsä joka tavalla osaava pitkän linjan ammattilainen, jos ei ole alle kummiskin jonkinmoista muodollista pätevyyttä myös paperilla. Enkä tarkoita vain virallisia muodollisia pätevyyksiä, vaan ihan yksityistenkin työnantajien suorittavan tason työtehtävistä usein...
Mutta tuossahan se kaikki tosiaan kiteytyy kuten itsekin sanot, eli kun on varaa valita niin totta kai otetaan se joka valitsijan mielestä on sitten paras paketti. Mitä sitten pitää sisälläänkin, vähäisen osaamisen ja hyvän kropan supliikin, vaiko gurun, jolla papereita vaikka muille jakaa ja osaamista kuin Bill Gatesilla, mutta kummiskin suostuu hommiin "ei me nyt tämän enempää sulle voida maksaa, kun vasta tuletkin taloon..." -tavalla:)
Minusta tuntuu, että moni työnantaja turvallisuushakuisesti haluaa more of the same, vaikka nimen omaan erilaisuus voisi tuoda keitokseen aivan uusia, tarvittavia mausteita. Sinun kannattaa etsiä firmoja, jotka uskaltavat palkata sinun kaltaisiaisi ihmisiä :) Tiedän monta tapausta, jossa on jälkeenpäin todettu, että se ns. ihannekandidaatti oli kaikkea muuta kuin sopiva siihen hommaan, johon hänet valittiin.