Mitä tehdä? Erotakko vai ei?

Olen itsekkin miettinyt että eihän se matka niin pitkä ole ja olen myös puhunut siitä miehelleni, että ovat monet muutkin siihen pystyneet niin miksi emme me? Olen yrittäny olla positiivinen ja toitottaa hänelle että kun me kerran rakastetaan toisiamme ja yhdessä ollessa ym. meillä on hauskaa niin miksi nyt luovuttaa ennen ku on edes kokeiltu. Mutta mieheni on niin umpi realisti ja on sitä mieltä että ei me voida mitenkään onnistua ja että sitten nähtäisiin vaan viikonloppusin taas. Hän on kuitenkin suostunut yrittämiseen ( vain minun vuokseni, ei siksi että uskoisi itse sen toimivan). Eihän suhde voikkaan toimia jos ollaan negatiivisiä ja uskotaan ettei homma toimi. Itseäni alkaa turhauttaa kun hän ei ole ollenkaan positiivinen asian suhteen.. Jos hän on siis "päättänyt" ettei suhde toimi muuton jälkeen vaikka molemmat sitä haluaisivat niin roikunko suhteessa turhaan toivoen että se toimisi? Oikeen ärsyttää koska tiedän että monet ovat olleet pahemmassakin jamassa ja silti selvinneet.

Keskustelimme tästä exästä eilen, hän kyllä sanoo että ei ole ihastunut exäänsä ja että mitään ei tapahdu.
Sen jälkeen hän kuitenkin sanoi että hän itsekkin pelkää sitä että ihastuuko hän exäänsä jos alkaa vierailemaan siskollaan usein. Tuon kuuleminen ei parantanu oloani yhtään. Exän olemassa olo ei minua niinkään häiritse, vaan se kun tämä exä ei oikeastaan ole menneisyyttä vaan on osa hänen elämäänsä vielä monta vuotta.

erghjk kirjoitti:

Olen itsekkin miettinyt että eihän se matka niin pitkä ole ja olen myös puhunut siitä miehelleni, että ovat monet muutkin siihen pystyneet niin miksi emme me? Olen yrittäny olla positiivinen ja toitottaa hänelle että kun me kerran rakastetaan toisiamme ja yhdessä ollessa ym. meillä on hauskaa niin miksi nyt luovuttaa ennen ku on edes kokeiltu. Mutta mieheni on niin umpi realisti ja on sitä mieltä että ei me voida mitenkään onnistua ja että sitten nähtäisiin vaan viikonloppusin taas. Hän on kuitenkin suostunut yrittämiseen ( vain minun vuokseni, ei siksi että uskoisi itse sen toimivan). Eihän suhde voikkaan toimia jos ollaan negatiivisiä ja uskotaan ettei homma toimi. Itseäni alkaa turhauttaa kun hän ei ole ollenkaan positiivinen asian suhteen.. Jos hän on siis "päättänyt" ettei suhde toimi muuton jälkeen vaikka molemmat sitä haluaisivat niin roikunko suhteessa turhaan toivoen että se toimisi? Oikeen ärsyttää koska tiedän että monet ovat olleet pahemmassakin jamassa ja silti selvinneet.

Keskustelimme tästä exästä eilen, hän kyllä sanoo että ei ole ihastunut exäänsä ja että mitään ei tapahdu.
Sen jälkeen hän kuitenkin sanoi että hän itsekkin pelkää sitä että ihastuuko hän exäänsä jos alkaa vierailemaan siskollaan usein. Tuon kuuleminen ei parantanu oloani yhtään. Exän olemassa olo ei minua niinkään häiritse, vaan se kun tämä exä ei oikeastaan ole menneisyyttä vaan on osa hänen elämäänsä vielä monta vuotta.

Nyt kun sanoit tuon....niin neuvonkin eroamaan.

Ei niin, että tilanteenne olisi niin kamala että siitä vain pitää erota. Mutta jos miehesi mielestä 60km matka on liian suuri ja riski ihastua eksään myös mahdollinen, ottaen huomioon negatiivinen fiilis suhteen onnistumiseen... Kuinka rakastunut hän lopulta on? Ei hän ainakaan tulevaisuutta kanssasi ole kaavaillut, eikä hänen kantansa ole realistinen vaan pessimistinen. Kamalaa.

Eroa. Jätä hänet. Pää kylmänä pinnistelet ensimmäisen viikon läpi, sitten toisen... kuukauden päästä tiedät oliko ratkaisu oikea. Samoin miehesi. Kenties hän huomaa kaipaavansa sinua liikaa jolloin negatiiviset fiilikset katoavat ja voitte jatkaa siitä mihin jäitte. Jos näin ei kuitenkaan käy tiedät tehneesi oikean valinnan. Jossain on joku, joka matkaa satojakin kilometrejä vuoksesi ja pitää sinua juuri niin täydellisenä, että eksät katoavat kauas menneisyyteen ja pysyvät siellä. Tällä hetkellä vain tuhlaat aikaasi.