Oikaistaan värinkäsitykset

Ei meinata ymmärtää Kelan työmarkkinatuen, peruspäivärhan, työttömyyskassojen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja sosiaalitoimiston toimeentulotuen alkuperäistä tarkoitusta? On oikein, kun työttömiä kannustetaan työmarkkinoille ja työmarkkina- ja koulutustuen lisäksi vielä ylläpitokorvataten verottomasti aktiivipäivältä työllisyystoimenpiteissä! Nykyinen työttömyysturvalaki ei tosiaan estä kieltäytymästä tarjotusta työpaikasta tai työllisyystoimenpiteestä ja vaikka hankkimasta toisen työpaikan tai jonkun elinkeinon.

Täsmennän nyt; ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, työttömän peruspäiväraha ja työmarkkina- ja koulutustuki on tarkoitettu työnhakijoille, jotka ovat työhön tai työllistämistoimiin käytettävissä. Yhteiskunnassa eduskunta on siis suorittanut lain laatijan vaatiman tehtävänsä saadakseen työttömän takaisin työelämään. Kieltäytyminen työstä tai työllistämistoimenpiteestä on siten verrattavissa sopimusrikkomukseen, ei ollakaan työmarkkinoiden käytettävissä, ja siihen on laissa kirjattu se sanktio (karenssi). Laki ei ketään mihinkään pakota, vaan valintahan on kokonaan itsellä.

Toiseksi; yhteiskunta voi, jos poliittista tahtoa löytyy, nostaa sosiaaliturvaa esimerkiksi korottamalla toimeentulotuen alarajaa. Kaikkihan me mieluusti otamme vastaan rahaa, mutta ei tule unohtaa mistä se tulee työstä palkkana tai tukena veronmaksajilta, työntekijöiltä ja työnantajilta perityistä työttömyysvakuutusmaksuista.

Kolmanneksi; yhteiskunta ei rajoita ketään harjoittamasta kykyjään vastaavaa ammattia, perustamasta omaa yritystä tai elämään vaikka "vapaa-herrana". Jotkin ammatit ovat tosin luvanvaraisia ja tarvitsevat erikoiskoulutuksen, mutta yhteiskunta kouluttaa niihinkin ammatteihin.

Neljänneksi; missä on se työttömän oma vastuu? Jos hän on itse päättänyt, ettei yhteiskunnan aputarjous ole tyydyttänyt, ja on tarjotusta työ- tai työllisyystoimen mahdollisuudesta kieltäytynyt, niin eikö vastuu päätöksestä ja sen seurauksista kuulu selkeästi avusta kieltäytyjälle?

Olen sitä mieltä, että ehdotus ansiosidonnaisten tukien korvausten porrastaminen, kokemuksen ja työsuhteen pituuden mukaan, olisi kohtuullinen ja hyvä ratkaisu koko yhteiskunnankin kannalta. Järkevää olisi myös keskittää kaikki tukijärjestelmät hoitoineen ja yhteen paikkaan eli hallintoineen Kelaan.
0117
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Hekander kirjoitti:

Ei meinata ymmärtää Kelan työmarkkinatuen, peruspäivärhan, työttömyyskassojen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja sosiaalitoimiston toimeentulotuen alkuperäistä tarkoitusta? On oikein, kun työttömiä kannustetaan työmarkkinoille ja työmarkkina- ja koulutustuen lisäksi vielä ylläpitokorvataten verottomasti aktiivipäivältä työllisyystoimenpiteissä! Nykyinen työttömyysturvalaki ei tosiaan estä kieltäytymästä tarjotusta työpaikasta tai työllisyystoimenpiteestä ja vaikka hankkimasta toisen työpaikan tai jonkun elinkeinon.

Täsmennän nyt; ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, työttömän peruspäiväraha ja työmarkkina- ja koulutustuki on tarkoitettu työnhakijoille, jotka ovat työhön tai työllistämistoimiin käytettävissä. Yhteiskunnassa eduskunta on siis suorittanut lain laatijan vaatiman tehtävänsä saadakseen työttömän takaisin työelämään. Kieltäytyminen työstä tai työllistämistoimenpiteestä on siten verrattavissa sopimusrikkomukseen, ei ollakaan työmarkkinoiden käytettävissä, ja siihen on laissa kirjattu se sanktio (karenssi). Laki ei ketään mihinkään pakota, vaan valintahan on kokonaan itsellä.

Toiseksi; yhteiskunta voi, jos poliittista tahtoa löytyy, nostaa sosiaaliturvaa esimerkiksi korottamalla toimeentulotuen alarajaa. Kaikkihan me mieluusti otamme vastaan rahaa, mutta ei tule unohtaa mistä se tulee työstä palkkana tai tukena veronmaksajilta, työntekijöiltä ja työnantajilta perityistä työttömyysvakuutusmaksuista.

Kolmanneksi; yhteiskunta ei rajoita ketään harjoittamasta kykyjään vastaavaa ammattia, perustamasta omaa yritystä tai elämään vaikka "vapaa-herrana". Jotkin ammatit ovat tosin luvanvaraisia ja tarvitsevat erikoiskoulutuksen, mutta yhteiskunta kouluttaa niihinkin ammatteihin.

Neljänneksi; missä on se työttömän oma vastuu? Jos hän on itse päättänyt, ettei yhteiskunnan aputarjous ole tyydyttänyt, ja on tarjotusta työ- tai työllisyystoimen mahdollisuudesta kieltäytynyt, niin eikö vastuu päätöksestä ja sen seurauksista kuulu selkeästi avusta kieltäytyjälle?

Olen sitä mieltä, että ehdotus ansiosidonnaisten tukien korvausten porrastaminen, kokemuksen ja työsuhteen pituuden mukaan, olisi kohtuullinen ja hyvä ratkaisu koko yhteiskunnankin kannalta. Järkevää olisi myös keskittää kaikki tukijärjestelmät hoitoineen ja yhteen paikkaan eli hallintoineen Kelaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu