Heh mikä otsikko.. Kyse siis siitä, että ollaan asuttu nyt 3 vuotta saman katon alla. En ole ehtinyt asua yksin ollenkaan (olen parikymppinen) ja alkanut suoraansanottuna vituttaa yhdessä asuminen ja toisen pärstän näkeminen koko ajan (juu me ollaan oltu aina paita ja peppu). Tapellaan ja kinastellaan päivittäin ja kokisin, että tekis hyvää ottaa vähän eroa noin niinkun välimatkan puolesta toisiimme. Sais uutta puhtia suhteeseenki jne.
Onko jollain kokemusta siitä, et ois muutettu erilleen, mutta silti ylläpidetty suhdetta? En halua erota parisuhteesta, haluan vaan omaa tilaa. Rakastan kovasti avopuolisoani, mutta tuntuu että oon jääny jostain paitsi ja kun elämä ja nuoruus on niin lyhyt, niin haluaisin kokea sen "yksin asumisen". :)
Onko jollain kokemusta siitä, et ois muutettu erilleen, mutta silti ylläpidetty suhdetta? En halua erota parisuhteesta, haluan vaan omaa tilaa. Rakastan kovasti avopuolisoani, mutta tuntuu että oon jääny jostain paitsi ja kun elämä ja nuoruus on niin lyhyt, niin haluaisin kokea sen "yksin asumisen". :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämäkin taas näitä vaihe elämässä juttuja!! pitää päästä bilettää ja menee niinku tykkää. tuollainen suhde ei kestä.
Eroa saman tien, kyllä tuo peli on selvä. Ette ole vielä kasvaneet aikuisiksi.
"tuntuu että oon jääny jostain paitsi"...niin kuin mistä luulet jääneesi paitsi? Kirjotas ne asiat paperille,
ja kelaa vähän, ovatko ne kovin hyviä asioita? Parisuhteessa, terveessä sellaisessa, ei ole tuollaisia "ongelmia".
No ilman muuta muutat pois.Jos olette kuin paita ja peppu niin ei se suhde siitä kaadu. Hyvä ottaa omaa tilaa,varsinkin, jos edessä on 60-80 vuotta vielä yhdessä :D
Eikö olisi yksinkertaisempaa vaan lisätä omia menoja ja harrastuksia eikä tehdä isoa muuttorumbaa edes takasin? Sitä paitsi olen ihan varma jos nyt olette olleet noin tiiviisti yhdessä ja muutette erilleen, teillä on edessänne uusi ongelma, mustasukkaisuus siitä mitä toinen tekee ja kenen kanssa kun asutte eri osoitteissa. Äkkiä voi käydäkin että sun miehesi löytääkin uuden naisen joten miettisin hieman pidemmälle tuota.
Ja itse 5 v sinkkuelämää viettäneenä, ja nyt vihdoinkin parisuhteessa sanoisin, sinkkuelämä häviää ihan 6-0 parisuhde-elämälle näin 30 plus ikäsenä ja lapsia kun on. Ei ole mitään hohtoa istua baarissa ja kuunnella juoppojen örinää.
Mieti, onko sulla kullan kallis mies ja haluatko kenties menettää tuollaisen takia? Huomaat varmaan hyvin pian millasia ne miehet siellä baarissa on ja voi tulla ikävä.
Järjestä tyttöjen iltoja kotosalla, uusi harrastus, vaikka lemmikkieläin, reissu yksin vaikka timbuktuun :)
miten voin syödä kakun ja säästää sen?
Olla parisuhteessa ja paneskella muita?
Asumme erillään jo käytännön syistä, mutta tekee muutenkin hyvää asua erilleen vaikka lopun elämääkin.
Ainakin minulle sopii tällainen paremmin kuin saman katon alla.
Nyt voin joskus rauhassa lukea kirjaa ja tiedän, ettei toinen keskeytä tms.
Saman katon alla mies ei anna hetkenkään rauhaa tehdä mitään yksin. Se ahdistaa.
Siis kirjan lukeminenkin keskeytetään useasti. Ei kivaa.
Ja kun olemme yhdessä olemme sitä 100%, sesti.
Meillä toimii, eikä vieraissa / baareissa hypitä kumpikaan.