Tiesittekö, kuka oli Karl August Engelbrekt Ahlqvist? Ette tietenkään tienneet, mutta älkää vaipuko epätoivoon, vaan sallikaa minun (akateemisen) valaista asiaa hieman.
Kaikki tuntenevat (jopa amiksetkin) Aleksis kiven (tiesittekö muuten että Kivi käytti itsestään nimitystä Alexis? Ettepä tietenkään tienneet.), mutta kukapa sitten oli Karl August Engelbrekt Ahlqvist? Tuo aikansa kuulu kielitieteilijä on jäänyt kaikille hieman vieraammaksi ja nekin harvat jotka teistä (tuskin kukaan) jotakin muistanevat kyseisestä herrasta, muistanevat sen ainoastaan Kiven kriitikkona. Mielestäni niltä osin historia on ehken jopa epäreilu aikansa suurinta akateemista ajattelijaa kohtaan leimaten hänet Kiven leppymättömäksi arvostelijaksi. Mielestäni Karl August aivan oikeutetusti närkästyi Kiven rahvaanomaisesta ilmaisutavasta, joka ei totta vieköön tehnyt kunniaa akateemiselle älymystölle leimaten heidät kuolaavan ja ryypiskelevän rahvaan heimoveljiksi (tosin te muut palstalaiset, olette ilmeisesti juurikin näiden paitaressujen jälkeläisiä).
Tänään meillä oli mielenkiintoinen keskustelu kollegojeni kesken ja me kaikki yksimielisesti olemme Karl Augustin linjoilla. Akateeminen kansanosa lienee saapunut leppeiden länsituulten saattelemana Ruotsista, eikä suinkaan rahvaanomaisesti paarustaen volgan mutkasta. Toivottavasti te rakkaat palstalaiset olette tänään oppineet jotakin uutta ja ehkäpä jotkin jopa ymmärsivät lukemansa (ettehän te amikset välttämättä ymmärrä kaltaiseni akateemisen kaunosielun ajatuksia ja hengentuotteita). Nyt te voitte palata takaisin pissa- ja kakkajuttujenne pariin (ymmärrän että teitä vähäisempiä saattaa hämmentää partaveitsen terävät päätelmäni). Ystäväni Mangnus Pärsson saapui juuri kartanolleni ja mainitsi ohimennen jalon sivuprofiilini olevan kuin nuorella Sean Conneryllä, mutta omasta mielestäni se enemmänkin muistuttaa Michelangelon Daavid veistosta.
Kaikki tuntenevat (jopa amiksetkin) Aleksis kiven (tiesittekö muuten että Kivi käytti itsestään nimitystä Alexis? Ettepä tietenkään tienneet.), mutta kukapa sitten oli Karl August Engelbrekt Ahlqvist? Tuo aikansa kuulu kielitieteilijä on jäänyt kaikille hieman vieraammaksi ja nekin harvat jotka teistä (tuskin kukaan) jotakin muistanevat kyseisestä herrasta, muistanevat sen ainoastaan Kiven kriitikkona. Mielestäni niltä osin historia on ehken jopa epäreilu aikansa suurinta akateemista ajattelijaa kohtaan leimaten hänet Kiven leppymättömäksi arvostelijaksi. Mielestäni Karl August aivan oikeutetusti närkästyi Kiven rahvaanomaisesta ilmaisutavasta, joka ei totta vieköön tehnyt kunniaa akateemiselle älymystölle leimaten heidät kuolaavan ja ryypiskelevän rahvaan heimoveljiksi (tosin te muut palstalaiset, olette ilmeisesti juurikin näiden paitaressujen jälkeläisiä).
Tänään meillä oli mielenkiintoinen keskustelu kollegojeni kesken ja me kaikki yksimielisesti olemme Karl Augustin linjoilla. Akateeminen kansanosa lienee saapunut leppeiden länsituulten saattelemana Ruotsista, eikä suinkaan rahvaanomaisesti paarustaen volgan mutkasta. Toivottavasti te rakkaat palstalaiset olette tänään oppineet jotakin uutta ja ehkäpä jotkin jopa ymmärsivät lukemansa (ettehän te amikset välttämättä ymmärrä kaltaiseni akateemisen kaunosielun ajatuksia ja hengentuotteita). Nyt te voitte palata takaisin pissa- ja kakkajuttujenne pariin (ymmärrän että teitä vähäisempiä saattaa hämmentää partaveitsen terävät päätelmäni). Ystäväni Mangnus Pärsson saapui juuri kartanolleni ja mainitsi ohimennen jalon sivuprofiilini olevan kuin nuorella Sean Conneryllä, mutta omasta mielestäni se enemmänkin muistuttaa Michelangelon Daavid veistosta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
A Ahlqvist ajatteli akateemisesti aikalaistensa arvostamana, mutta me muistamme miehen mulkkuna!
moni kriitikko pelkää nykypäivänä Ahlqvistin kohtaloa. Se näkyy kritiikeissä. Joillakin hyvällä tavalla, joillakin huonolla.
kohtaloa? Eikö se saanut elinaikanaan rauhassa tehdä juttujaan. Ei vaan ollut tarpeeksi hyvä, että se muistettaisiin mistään positiivisesta, kun kusipää parka vittuili liikaa muille. Runeberg muistetaan sentään tortuistaan, mutta tämä kusipää ei tainnut osata edes leipoa.
että hänet tunnetaan nykyään vain siitä, että hän oli mies, joka haukkui lyttyyn A. Kiven. Vaikka teki paljon muitakin töitä aikoinaan.
Kriitikot toisaalta muistetaan todella harvoin myönteisistä asioista ja kritiikeistä. Tämä onkin todennäköisesti kriitikoiksi ryhtyville tiedossa. Kriitikot eivät kai sinänsä yleensä hamua mitään tunnettavuutta kaiken kansan keskuudessa tai varsinkaan suosiota. Kirjailijat, taiteilijat jne. kuitenkin tarvitsevat (hyviä) kriitikoita, niin paljon kuin heitä joskus vihaavatkin. Ahlqvisthan ei ollut hyvä kriitikko, ainakaan nykykäsityksen mukaan.
mä ajattelin jo sanoa että kukaan ei tarvi kriitikkoja ja kriitikko on heti sijoitusanalyytikon jälkeen maailman turhin ammatti. Kritiikille on varmaan paikkansa, mutta tarvitaanko siihen muka ammattilaisia? Eikö taiteilijat ja "amatöörit" voi tehdä kritiikkejä oman taiteilunsa ohessa? Takaako ammatilaisuus riippumattomuuden?
Tarinoista saa sen kuvan että Ahlqvistin suurin synti ei ollut olla huono kriitikko, vaan mulkku ihminen. Niin vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan ja oikeassa olemisen lahjastaan, että kuvitteli maailman tarvitsee häntä opettamaan muita. Hän oli kuitenkin noista kahdesta se joka sai kekkuloida elinaikanaan akateemisessa virassaan ja Kivi se joka kuoli epäonnistuneena luuserina. Hieno tarina, vähän samantapainen kuin on Salierista ja Mozartista.
.
joka hylkäsi Beatlesit koska "kitarayhtyeet ovat menossa pois muodista????????"
.
kun taiteilijat tekee itse kritiikkejä toisilleen. Ensinnäkin Suomessa etenkin piirit on pienet ja on ilkeää haukkua kaverin taulua/kirjaa ja tehdä samalla omia teoksia. Taiteilijoiden omista kritiikeistä tulee helposti kavereiden tsemppaus- ja komppauskirjoituksia. Lisäksi taiteilija on usein itse "sisällä" oman alan taiteessaan, jossain tietyssä vaiheessa siinä, eikä näe objektiivisesti alaa ja teoksia vaan peilaa niitä omaan kesken olevaan työhönsä. Lisäksi taiteilja voi olla hyvä taiteilija, muttei välttämättä hyvä kriitikko. Se ei ole useinkaan hänen ominta alaansa. Kirjallisuutta tai taiteita, ja niiden historiaa (yliopistossa) lukeva ja tutkiva ihminen voi nähdä paljon paremmin ja laaja-alaisemmin teoksen, sijoittaa sen johonkin "kartalle", tarkastella ja vertailla. Ei hänen tarvitse osata maalata tai vaikka kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä, koska kritiikki ei ole taideteos. Ei siis tarvitse olla lehmä, todetakseen, että maito on hapanta, kuten eräs kriitikko muinoin totesi.
Kyllä toki taiteilijoiden itsensä tekemät kritiikitkin ovat hyvä lisä, jos taiteilija kritiikin tekemisen hallitsee. Heillä on arvokas "tekijän näkökulma". Hyvästä kritiikistä taiteilija saa paljon irti. Löytää asioita, joita ei itse työssään "sisällä" ollessaan ole huomannut, auttaa seuraavan työn tekemisessä, kannustaa myös jatkamaan työssään.
Hyvässä kritiikissä mainitaan aina myös työn vahvuudet, heikkouksia silti unohtamatta.
Nykypäivänä kriitikot eivät ole (entisaikojen tapaan?) mitään suuria sankareita ja arvostuksen kohteita. Pikemminkin huonopalkkaisia, asialle omistautuneita puurtajia. Aina kun kriitikko kritisoi raskaammin, sympatiat ovat välittömästi taiteilijan puolella. Näin ainakin ns. tavallisen kansan keskuudessa. Aika moni on sanonut katsovansa kaikki elokuvat, jotka kriitikko *piip* haukkuu ja jättävänsä väliin ne, joita hän ylistää.
.
Karl August! mikä lienekään räkä-jätkä änkyrä lastenahdistelija ollut, tuskin Paavo Väyrys** tai Kiven retkua kummempi ollut. Surkea veikko koko jätkä, raviohjastajistakin löytyy maineenkamppia ja älykkäämpiä kuin joku keskiaikainen copy paste urpo.
"tötterö_jäätelö_äkämä_räkä_alavillamaillaplaplaplaa_sontaperse_kätilö........................"
vaikka oletkin Tosi sivistynyt. Ja huomasinpa joitain pilkkuvirheitä myös. Aijai...
Mutta tiesitkö että Kiven koko nimi kuului Alexis Stenvall? Varmaankin tiesit, mutta sen sijaan että hän olisi kulkenut arvostelemassa muita tai muiden kirjoituksia, hän uskalsi luoda jotain uutta (kuten suomalaisen kaunokirjallisuuden merkkipaaluteokset) ja kielellä joka kaikessa rahvaanomisuudessaan on uniikki ja kulttuurillisesti sivunsa ansainnut historan kirjassa. Jopa muinaishistorian. Ja Elias Lönnrot on sen ensimmäisiä lukuja.
Sinänsä voisin tuntea yhteenkuuluvuutta A. Kiven kanssa, paitsi että äidinkieleni on ruotsi ja Runeberg sattuneista syistä läheisempi.
Sinä et ole kelvollinen minun akateemisen älykön varjoakaan palvomaan. Tiesitkö, että että-sanan eteen tulee pilkku? Etpä tietenkään tiennyt, olethan amis ja täten atn.
Tiesitkös amis, että Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana. Nykyään Kiven epäillään mahdollisesti kuolleen borrelioosiin? Tiedätkös mikä se sellainen borrelioosi on? Niinpä niin, sinä räkäpeippo luulet sen olevan lähikuppilan uusi paukku, joka on tehty Jägermeisteristä ja batterystä ja jota rahvas kutsuu jekkubattryksi, mutta minä akateemisen sivistyksen omaava valistaja kerron nyt sinulle mikä se on. Se on kauhea tauti. Borrelioosi eli Lymen tauti on puutiaisten eli kansanomaisesti punkkien levittämä tauti, jonka aiheuttaa Borrelia burgdorferi -niminen spirokeettabakteeri. Borreliabakteeri on läheistä sukua kuppabakteerille, minkä vuoksi borrelioosin ja kupan oireissa ja taudinkuvissa voi olla yhteisiä piirteitä varsinkin taudin edettyä myöhäiseen vaiheeseen.
Noin siitä saat päivittäisen akateemisen annoksen ja nyt voit rientää kiireesti lähiöräkälääsi leuhkimaan uudella tiedollasi, jotka olet minult (akateemiselta) armollisesti saanut. Kas tuoltahan saapuu ystäväni sven-åke Svensson (Åbo akademin miehiä) (näen sen kartanoni itäsiiven ikkunasta, koska tohtorinhattuni jätin sisäkköni haltuun länsisiiven naulakkoon) hänen kanssaan lähdemme suomenruotsalaiselle klubillemme keskustelemaan parnasson uusimmasta numerosta.
Älä lapsukainen vaivu epätoivon alhoon, palaan kyllä sivistämään sinua reppanaa (otan näet missioni vakavasti). Heijssan
Tattis!